Ultraäänitutkimus vai lantinheitto? Akuutin poskiontelotulehduksen ongelmallinen diagnostiikka

Ultraäänitutkimus on valtaamassa alaa myös akuutin poskiontelotulehduksen diagnostisena välineenä. Laitevalmistajat vakuuttavat, ettei diagnosoinnissa synny tulkintavaikeuksia ja Stakesin asiantuntijat ovat tuoreissa kirjoituksissaan tässä lehdessä suositelleet terveyskeskuksille ultraäänitutkimusta luotettavana diagnosointimenetelmänä.

Ilkka Suramo, Seppo Lähde, Peter Lanning, Pentti Kursula

Hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoito

Yleislääkärin vastaanotolle tulevista potilaista yllättävän monella esiintyy asentohuimausta. Korvalääkärin huimauspotilaista jopa joka neljäs tai viides potee hyvänlaatuista asentohuimausta. Vaikka ongelma pienenee kun oireen vaarattomuus selviää, hoitamattomana vaiva saattaa kiusata usein viikkoja ja kuukausia, joskus jopa vuosia. Patofysiologisen mekanismin tarkentuminen on tarjonnut työlään totutushoidon tilalle tehokkaita, parhaimmillaan kerralla parantavia korjausliikkeitä tasapainoelimen normaalin toiminnan palauttamiseksi.

Kyösti Laitakari

Uudet psykoosilääkkeet vanhusten hoidossa

Tavanomaiset neuroleptit ovat osoittautuneet tehokkaiksi psykooseihin liittyvien aistiharhojen ja harha-ajatusten hoidossa sekä uusien psykoosivaiheiden ehkäisyssä. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin usein haittavaikutuksia, jotka heikentävät hoitomyöntyvyyttä, hoitovastetta ja elämänlaatua. Siksi on pyritty kehittämään uusia, paremmin siedettyjä antipsykoottisia lääkeaineita. Nämä uudet epätyypilliset psykoosilääkkeet tarjoavat uusia vaihtoehtoja myös vanhusten vaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoitoon.

Hannu J. Koponen

Aktiivisen selkäkuntoutuksen toteutus ja laadunvalvonta erikoissairaanhoidossa

Aikaisemmin Suomessa on raportoitu selkäpotilaiden aktiivisen kuntoutushoidon tuloksista laitosolosuhteissa, mutta terveydenhuollossa tapahtuva uudelleenarviointi on johtanut edullisempien ja joustavampien toimintamuotojen kehittämiseen. Kirjoituksessa esitetään aktiivisen selkäkuntoutuksen syntyhistoriaa Suomessa, polikliinisen erikoissairaanhoitotasoisen selkäkuntoutuksen ideologiaa, sen laatukontrollijärjestelmiä sekä kontrolloimattoman hoitotutkimuksen aikaansaamia muutoksia näillä toimintakykymittareilla mitatuissa tuloksissa kuntoutusprosessin kuluessa.

Markku Hupli, Anne Pylkkönen

Psoriaasi voidaan hoitaa avohoidossa Hoitokäytännöissä suuri aluevaihtelu

Psoriaasin hoito voidaan nykyisin toteuttaa lähes aina avohoidossa. Vuodeosastohoitoa käytetään kuitenkin vielä paljonkin joissain sairaanhoitopiireissä. Stakesin hoitoilmoitusrekisterin mukaan läiskäpsoriaasin hoitopäivien määrä on vähentynyt noin 50 % ja hoitojaksojen määrä lähes 40 % vuoden 1988 tilanteesta. Nivelpsoriaasin hoitopäivien määrä on sen sijaan pysynyt ennallaan. Väestömäärään suhteutettu läiskäpsoriaasin hoitopäivien määrä vaihteli vuonna 1996 erittäin suuresti alueittain, ja myös keskimääräinen hoitoaika sairaaloissa vaihtelee huomattavasti. Suomessa tulisi käynnistää psoriaasin alueellisten hoitoketjujen ja hoito-ohjelmien kehitystyö, jolla hyödynnettäisiin maan kaikissa osissa täysimääräisesti nykyisten hoitomenetelmien tarjoama tehokas ja taloudellinen avohoitomahdollisuus.

Jorma Lauharanta, Mikko Nenonen, Jouni Rasilainen

Lääkkeiden anto lasiaiseen

Silmän pinnan ja etuosan tauteja hoidettaessa lääkkeet annetaan useimmiten paikallisesti, silmän takaosaa hoidettaessa taas systeemisesti. Sekä paikallislääkkeiden että systeemisen annon hyötyosuus silmässä on kuitenkin huono, ja siksi silmätippoja ja -voiteita laitetaan useita kertoja päivässä ja systeemilääkityksessä käytetään suuria annoksia. Tämä taas huonontaa hoitomyöntyvyyttä ja aiheuttaa haittavaikutuksia. Viime vuosina systeemilääkitystä on pyritty korvaamaan ruiskuttamalla lääkkeet paikallisesti silmän sisään. Lääkkeiden antoa lasiaiseen käytetään erityissyistä mutta toisaalta yhä useammin, joten muidenkin kuin silmälääkärien on paikallaan tietää tämän antotavan perusteet, varsinkin kun silmän sisään asennettava lääkeannostelija on saanut eurooppalaisen myyntiluvan.

Lotta Salminen, Hanna Tähti

Eteisvärinän kirurginen hoito

Kohtauksellisen eteisvärinän estohoito epäonnistuu usein ja jo krooniseksi muuttuneen eteisvärinän kääntäminen pysyvään sinusrytmiin on melkein aina tuomittu epäonnistumaan. Viime vuosina on myöskin rytmihäiriölääkkeiden turvallisuus asetettu vakavasti kyseenalaiseksi. Eteisvärinän lääkkeetön hoito on yllämainituista syistä kiinnostanut tutkijoita vuosikausia. Tässä artikkelissa kuvataan eteisvärinän kirurgisen hoidon mahdollisuuksia ja hoitotuloksia. Tavanomaisen läppäkirurgian lisäksi tehdystä ns. MAZE-leikkauksesta (engl. sokkelo, labyrintti) on saatu rohkaisevia tuloksia. Leikkauksessa katkaistaan eteisvärinää ylläpitävät reitit ja palautetaan sydämen normaali sinusrytmi.

Olli Anttonen, Rod Landymore

Sepelvaltimotautipotilaan kuntoutus

Sydänpotilaan kuntoutus on monen ammattiryhmän yhteistyötä. Liikunnallisen kuntoutuksen hyöty on kiistattomasti osoitettu. Psykososiaalisiin tekijöihin kohdistuvien interventioiden vaikutuksista ei samanlaista näyttöä ole, mutta psykologinen tuki on elämän laadun kannalta ilmeisen tärkeä. Sydänpotilaan kuntoutus näyttää olevan taloudellisesti kannattavaa, joskin lisää tutkimusta tästä tarvitaan. Valtaosa tähänastisista tutkimuksista on kohdistunut työikäisiin miehiin, ja olisikin syytä selvittää, soveltuvatko nykyiset kuntoutusohjelmat samalla tavoin myös vanhemmille sydänpotilaille ja naisille.

Heikki Takkunen, Matti Romo

Syömisongelmat ja -häiriöt - sukupolvien välinen yhteys?

Syömishäiriöitä ja erilaisia piileviä syömisongelmia esiintyy yhä enemmän ja yhä nuoremmilla. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat kasvaneet hoikkuutta ja laihduttamista ihannoivan kulttuurin keskellä. Lasten syömisongelmien taustalta voi löytyä korostuneen terveystietoisia vanhempia, jotka tarkkailevat omaa ja jälkikasvunsa ruokavaliota. Myös syömishäiriöisten tai kroonisesti laihduttavien äitien lapset saattavat olla alttiita negatiivisille ateriakokemuksille ja syömiseen liittyville komplikaatioille.

Susanna Saarilehto, Helena Lapinleimu, Soili Keskinen

Keuhkoahtaumatautia sairastavan riskit ja happilisän tarve lentomatkalla

Pitkäaikainen ahtauttava keuhkosairaus eli keuhkoahtaumatauti (COPD) on erityisesti tupakoivien kansantauti Suomessakin. COPD-potilaille lentomatka voi aiheuttaa merkittävän hypoksemian, jonka vaaroja potilaat harvoin tiedostavat. COPD-potilaan lentokelpoisuus tulisi arvioida ennen matkaa objektiivisin mittauksin. Valtimoveren happiosapaineen tai happikyllästeisyyden määrittäminen levossa ja spirometriatutkimus antavat yleensä riittävän käsityksen hypoksemiariskistä. Lisätutkimuksena voidaan tehdä hypoksia-altistuskoe. Vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavat tarvitsisivat happilisää lentomatkan aikana. Kaikissa lentoyhtiöissä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä happilisää saatavissa muutoin kuin hätätilanteita varten.

Paula Pallasaho, Anssi Sovijärvi

Muistikuvat, valemuistot ja muistin manipulointi II

Arkikokemukseenkin perustuvan käsityksen mukaan muistikuvat voivat kadota tietoisuudesta ja myöhemmin palata. Tältä pohjalta on tehty myös virheellisiä oletuksia muistin toiminnasta. Eräissä psykoterapian muodoissa traumaattisiin kokemuksiin liittyvien muistikuvien mieleenpalautumista ja uudelleen käsittelyä pidetään keskeisenä hoidon elementtinä. Tietoisuudesta katoamista pidetään tällöin tiedostamattomana psyykkisenä puolustuskeinona, joko torjuntana tai dissosiatiivisena amnesiana. Toistaiseksi tutkimus ei tue tällaista mallia muistin toiminnasta. Yhdysvalloissa käydään kiivasta mielipiteenvaihtoa ja oikeudenkäyntejäkin siitä, ovatko esimerkiksi eräät aikuisiällä esiin nousseet insestimuistot virheellisesti toimivien psykoterapeuttien aikaansaamia ns. valemuistoja. Suomessakin pari maallikkohypnotisoijaa on pyrkinyt esittelemään rikoksesta syytetyn hypnotisointia keinona tuottaa "autenttisia" muistikuvia, joilla todistettaisiin syyttömyyttä tai syyllisyyttä jopa henkirikokseen. - Lääkärilehden edellisessä numerossa alkaneen artikkelin jälkimmäisessä osassa tarkastellaan muistisuoritusten parantamiseen tähtäävän hypnoosin sovellutuksia ja vasta-aiheita.

Hannu Lauerma, Sakari Kallio, Antti Revonsuo

Seksuaalinen vaihtoehtokäyttäytyminen, perversio vai normopatia?

I hereby appoint myself aesthetician. And thereby - as self-assured as an art critic - pronounce as truth my conviction that the construction of erotic excitement is every bit as subtle, complex, inspired, profound, tidal, fascinating, awesome, problematic, unconscious-soaked, and genius-haunted as the creation of dreams and art. - Robert Stoller.

Hilkka Huopainen

Hermoston toimintahäiriöt ja puhe

Puhe on ihmisen tärkeimpiä taitoja ja puheen kehittyminen on vastaavasti lapsen kehityksen keskeisimpiä kohtia. Jos kielellinen kehitys viivästyy tai tapahtuu poikkeavasti, on luonnollista etsiä tämän syytä hermostosta ja sen toiminnasta. Vaikka häiriöt hermoston toiminnassa heijastuvat usein puheeseen, poikkeavuuksien tarkka mekanismi jää nykymenetelmillä usein epäselväksi. Kielellisten häiriöiden luokittelu on tästäkin syystä vaikea, eikä tässä kirjoituksessa oteta kantaa siihen muuten kuin hermoston poikkeavuuksista käsin. Äännevirheitä ei käsitellä, vaan puhehäiriöillä tarkoitetaan tässä ensisijaisesti kielellisiä ongelmia.

Matti Koivikko, Marja Marttinen

Kenelle päiväkirurgia soveltuu

Päiväkirurgiaa on lisätty Suomessa voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien lähinnä kustannussyistä. Potilas hyötyy päiväkirurgiasta selvästi, sillä se rikkoo mahdollisimman vähän, erityisesti lasten, normaalia elämää. Leikkausten jälkeiset komplikaatiot ovat olleet vähäisiä. Anestesiamenetelmien ja kirurgisten tekniikoiden kehittyminen on tuonut entistä vaativampia leikkauksia päiväkirurgiaan. Huolellinen arviointi päiväkirurgian soveltuvuudesta potilaalle on mahdollistanut myös entistä huonokuntoisempien päiväkirurgisen hoidon. Tässä kirjoituksessa valotetaan potilaiden valintaan ja leikkausriskiin liittyviä kysymyksiä operatiiviselta ja anestesiologiselta kannalta.

Juhani Lahtinen, Jukka Valanne

Suusyöpäpotilaiden kuntoutus - haasteellinen tiimityö

Syöpäsairaus voidaan nykyään melko usein parantaa ja syöpäpotilaiden kuntoutukseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Suusyövän hoidossa kuntoutuksella on tärkeä tehtävä. Nykyaikaisista hoito- ja rekonstruktiomenetelmistä huolimatta potilaille kehittyy syömis-, nielemis- ja puheongelmia. Näistä aiheutuu huomattavaa toiminnallista ja sosiaalista haittaa. Kuntoutuksen sisällyttäminen hoitoon jo sen suunnitteluvaiheessa ja asiallisen tiedon välittäminen sairaudesta ja sen hoidosta takaavat potilaille enemmän oireettomia päiviä, paremman toimintakyvyn ja elämänlaadun. Nopea kuntoutus auttaa potilasta saavuttamaan mahdollisimman täysipainoisen elämän. Mitä aikaisemmassa vaiheessa suusyöpäpotilaan hoito toteutetaan sitä pienempi ja lyhytaikaisempi on kuntoutuksen tarve ja tulokset usein erinomaiset.

Anna-Lisa Söderholm, Ville Husa

Muistikuvat, valemuistot ja muistin manipulointi I

Muistitutkimus on tehnyt selväksi sen, että muistikuvat eivät tallennu aivoihimme videonauhan kaltaisena kopiona alkuperäisistä tapahtumainkulusta, vaan ne rakennetaan muistelemisen aikana heränneistä mielikuvista. Muistikuvien rakentamisessa taas käytetään hyväksi monenlaisia vihjeitä ja olettamuksia. Missä määrin voimme luottaa siihen, että muistikuvat heijastavat aikaisempia tapahtumia totuudenmukaisesti? Yhdysvalloissa tämä kysymys on noussut viime vuosina hyvin polttavaksi, koska yhä kasvava joukko ihmisiä kertoo mieleensä äkisti nousseen traumaattisia muistikuvia, useimmiten lapsuudessa tapahtuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai ufojen suorittamiin sieppauksiin liittyviä. On kyseenalaista, voidaanko ylipäätään jokin äärimmäisen merkittävä tapahtuma ensin täysin unohtaa ja sitten palauttaa yksityiskohtaisesti mieleen vuosien, jopa vuosikymmenten kuluttua. Entä voidaanko muistikuvia manipuloida tai jopa synnyttää tyhjästä: onko osa elävän tuntuisistakin muistikuvistamme ehkä sittenkin vain valemuistoja tapahtumista, joita ei ole koskaan tapahtunutkaan? - Kaksiosaisen artikkelin toinen osa julkaistaan Lääkärilehden seuraavassa numerossa.

Antti Revonsuo, Hannu Lauerma, Sakari Kallio

Masennustilojen biologinen tausta

Masennus on etiologialtaan monitekijäinen oireyhtymä, jolle voivat altistaa sekä psykologiset, biologiset että sosiaaliset tekijät. Viime 10-15 vuoden siihen on saatu uutta merkittävää tietoa siihen liittyvistä keskushermoston säätelytoimintojen häiriöistä ja muista neurobiologisista muutoksista.

Antti Ahokas, Saija Turtiainen

Persoonallisuus sairautena Käsityksiä rajatilan ja persoonallisuushäiriöiden suhteesta ja taustasta

Käsitettä rajatila käytetään psykiatriassa varsin epätäsmällisesti. Persoonallisuushäiriö ja rajatila -käsitteitä käytetään esimerkiksi toisilleen rinnakkaisina, vaikka termeillä on aivan erilaiset perustat. Psykodynaamisella rajatila-käsitteellä on teoreettinen, häiriön syntyyn liittyvä perusta, mutta persoonallisuushäiriö viittaa nykyisten tautiluokitusten kuvailevaan lähtökohtaan. Tässä artikkelissa kuvataan etenkin psykodynaamisen psykiatrian, mutta myös kognitiivisen terapian ja biologisen psykiatrian näkökulmista rajatilahäiriötä ja sen suhdetta nykyisin käytössä olevien diagnostisten järjestelmien persoonallisuushäiriökategorioihin.

Jyrki Korkeila, Hasse Karlsson

Kaamosmasennus lapsilla ja nuorilla

Vuodenaikamasennus, seasonal affective disorder (SAD) on mielialahäiriö, jonka oireet ilmenevät säännöllisesti samaan aikaan vuodesta. Häiriön tavallisin muoto on kaamosmasennus (= syys- ja/tai talvimasennus), jota sairastavilla on usein keväällä ja kesällä oireeton - joskus jopa hypomaaninen tai maaninen jakso. Tyypillisiä oireita ovat liikanukkuminen, ylensyönti, etenkin hiilihydraattien ahmiminen, väsyneisyys ja toimintatarmon väheneminen.

Marja Pihlajamäki, Simo Saarijärvi

Auringon ultraviolettisäteilyn vaikutukset ihon autoimmuunisidekudostauteihin

Ihon autoimmuunisidekudostaudeista etenkin lupus erythematosus -ryhmässä esiintyy valoherkkyyttä. Ultraviolettisäteily voi sekä provosoida ihomuutoksia että aktivoida jo olemassa olevia vaurioita. Kirjoittajien työryhmä on äskettäin todennut, että miltei puolella lupus erythematosus -potilaista esiintyy LE-ihottuman lisäksi myös monimuotoista valoihottumaa. Tauteja ei ole aina helppo erottaa kliinisesti toisistaan. Valoprovokaatiolla saadaan ihottumamuutos keinotekoisesti aikaan valtaosassa kummastakin taudista, ja samalla voidaan selvittää iho-oireita aiheuttavan UV-säteilyn aallonpituusalue.

Taina Hasan, Annamari Ranki