Autonominen neuropatia aikuistyypin diabeteksessa

Tutkimus on osa kuopiolaista vuonna 1979 alkanutta väestötutkimusta, jossa alkuvaiheessa tutkittiin 133 uutta aikuistyypin diabeetikkoa ja 144 verrokkihenkilöä. Autonominen hermosto vaikuttaa sisäelinten, sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan, ja neuropatia on näitä hermoja koskettava sairaus. Tutkimus kohdentui autonomisen neuropatian luonnollisen kulun selvittämiseen aikuistyypin diabetesta sairastavilla ja verrokkiväestöllä. Ensin tarkasteltiin autonomisen hermoston non-invasiivisten testitulosten mittausten vaihtelevuutta; seuraavaksi näillä testeillä kartoitettiin autonomisen neuropatian yleisyys ja sen esiintymiseen vaikuttavia riskitekijöitä; kolmanneksi selvitettiin autonomisen neuropatian osuutta sydän- ja verisuonisairauskuolemiin ja aivohalvauksiin; ja neljänneksi tutkittiin autonomisen ja somaattisen eli liike- ja tuntohermojen neuropatian yhteinen esiintyminen 10-vuoden seurannan aikana aikuistyypin diabeteksen toteamisesta ja verrokeilla.

Jari Töyry

Säärimurtumien tutkiminen ja hoito

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aikuispotilailla säärimurtuman kipsihoidon ja ydinnaulaushoidon tuloksia ja tuloksiin vaikuttavia tekijöitä sekä tutkia sitä, millaista tietoa magneettikuvauksella saadaan murtuneen säären pehmytkudoksista ja ydinontelosta kipsihoidon aikana.

Antti Kyrö

Levinneen melanooman hoito solunsalpaajan ja interferonin yhdistelmällä

Ihomelanooma on viime vuosina maailmanlaajuisesti yleistynyt nopeammin kuin minkään muun syövän. Suomessa todetaan vuosittain noin 500 uutta ihomelanoomaa eli tummasolusyöpää. Tärkein syy taudin lisääntymiseen on ihmisten altistuminen auringon ultraviolettisäteilylle. Suurin osa tapauksista on varsin pinnallisia kasvaimia ja potilaat voidaan parantaa leikkaushoidolla. Levinneen melanooman hoitotulokset ovat kuitenkin edelleen melko vaatimattomat ja parempia hoitomuotoja tarvitaan. Väitöskirjatyön tarkoituksena oli pyrkiä löytämään taudin käyttäytymistä ennustavia tekijöitä ja kehittää tehokkaampi yhdistelmähoito levinneeseen melanoomaan.

Marjo Hahka-Kemppinen

Geenipaikat Järvi-Hakola-Nasun taudille ja kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle

Järvi-Hakola-Nasun tauti (polykystinen lipomembranoosi osteodysplasia sekä sklerosoiva leukoenkefalopatia, PLO-SL) on harvinainen peittyvästi periytyvä dementia, johon liittyvät luuston kystat. Se johtaa kuolemaan noin 40 vuoden iässä. Tauti alkaa varhaisessa aikuisiässä psyykkisin oirein, esimerkiksi sosiaalisena estottomuutena ja keskittymiskyvyn puutteena, sekä kivuilla ja murtumilla raajojen luissa.

Petra Pekkarinen

Oksidatiivinen stressi ja low-density-lipoproteiinin hapettuminen aikuistyypin diabetesta sairastavilla

Sepelvaltimotauti ja munuaistauti ovat aikuistyypin diabetesta sairastavilla merkittävästi yleisempiä kuin ei-diabeetikoilla. Hyperglykemian arvellaan olevan keskeisessä asemassa näiden komplikaatioiden synnyssä, mutta biokemiallisia mekanismeja, joilla komplikaatiot kehittyvät, ei kuitenkaan tunneta hyvin. Hyperglykemia voi aiheuttaa ns. vapaiden happiradikaalien lisääntynyttä muodostusta, mikä voi puolestaan johtaa proteiinien, lipidien ja nukleiinihappojen oksidaatioon, eli lisätä ns. oksidatiivista stressiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella oksidatiivisen stressin ja low-density-lipoproteiinin (LDL) hapettumisen yhteyttä sepelvaltimotaudin ja munuaistaudin esiintymiseen aikuistyypin diabetesta sairastavilla.

Janne S. Leinonen

Mahasyövän ennustetekijöitä

Mahasyöpä on edelleen pahamaineinen sairaus, sillä diagnoosihetkellä tauti on usein levinnyt niin pitkälle, ettei parantavaa hoitoa ole. Potilaan 5-vuotisennuste tuumorin poistoleikkauksen jälkeenkin on suomalaisissa aineistoissa vain 20-45 %. Mahasyövän levinneisyyttä kuvaava TNM-luokitus on tärkein eloonjäämistä ennustava tekijä, mutta yksittäisen potilaan ennustetta voi sen avulla määrittää vain karkeasti. Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus etsiä muita mahasyövän uusiutumiseen ja syöpäkuolemaan vaikuttavia tekijöitä histopatologian keinoin.

Leena Setälä

Muutokset sairaanhoidon porrastuksessa 1990-luvulla

Tutkimuksen tarkoituksena on yhtäältä kuvata suomalaisten terveyskeskusten polikliinisen ja vuodeosastotoiminnan aktiivisuutta ja siinä 1990-luvun alkupuolella tapahtuneita muutoksia ja toisaalta tarkastella hoidon porrastuksessa ja terveydenhuollon kustannuksissa samaan aikaan tapahtuneita muutoksia ja näiden keskinäistä yhteyttä. Tutkimuksessa kuvataan tilannetta vuosina 1991 ja 1995. Aineistona ovat koko maan kunnat lukuun ottamatta Helsinkiä ja Ahvenanmaata sekä kuntia, joiden käyttämässä terveyskeskuksessa on oma erikoislääkärijohtoinen sairaala.

Antti Turunen

Aivoinfarktin jälkeiset emotionaaliset, kognitiiviset ja funktionaaliset seuraukset

Aivoverenkiertohäiriö on toiseksi yleisin yksittäinen dementian syy länsimaissa. Yleisin syy on Alzheimerin tauti, jonka aiheuttaja on epäselvä.

Tarja Pohjasvaara

Perifeeristen nivelien tuhoutuminen ja rekonstruktiivinen kirurgia nivelreumassa

Tutkimuksessa on selvitetty käden, jalkaterän ja alemman nilkkanivelen tuhoutumista ja näiden nivelten kirurgiaa seropositiivisessa nivelreumassa. Tutkimuksen 103 nivelreumapotilasta kuuluvat Heinolan reumarekisteriin, ja heidän seurantansa aloitettiin vuosina 1973-75 sairauden kestettyä alle puoli vuotta. Seurantatutkimukset tehtiin alkuvaiheen jälkeen 1, 3, 8, 15 ja 20 vuoden kuluttua. Nivelten vaurioitumisaste määritettiin röntgenologisesti Larsenin luokittelumenetelmällä, ja tehdyt toimenpiteet tarkistettiin röntgenkuvien lisäksi sairauskertomuksista. Tutkimuksessa tehtiin 14 090 nivelarviota.

Eero Belt

Iäkkäiden henkilöiden selviytyminen päivittäisistä toiminnoista

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata iäkkäiden henkilöiden selviytymistä päivittäisistä toiminnoista sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tutkittiin liikuntakyvyn ja lihasvoiman ennustavuutta kuolemanvaaran kannalta ja kotona asumisesta selviytymistä ennustavia tekijöitä.

Pia Laukkanen

Alfa2-agonistien vaikutus leikkauksenaikaiseen hapenkulutukseen

Anestesiologian tehtävänä on mm. leikkauksen aiheuttaman stressin ja sitä seuraavien hormonaalisten sekä verenkierrollisten muutosten estäminen. Tämän merkitys korostuu erityisesti sepelvaltimotautipotilailla, koska sydämen happitasapainon ja pumppaustoiminnan säilyttäminen on heillä erityisen tärkeää. Perinteisesti kirurgisen stressin aiheuttamia vasteita elimistössä on pyritty estämään riittävän syvällä nukutuksella ja voimakkaalla kipulääkityksellä. Molemmilla tavoilla saavutetaan yleensä hyvä perioperatiivisen stressin kontrolli. Haittavaikutuksena saattaa kuitenkin olla mm. pitkittynyt herääminen ja hengitysvajaus leikkauksen jälkeen.

Markku Taittonen

Näkökulmia suomalaiseen psykiatriseen erikoissairaanhoitoon

Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittäviä muutoksia. Muutosten taustalla on ollut monia tekijöitä: yleismaailmallinen suuntaus, taloudelliset tekijät ja suomalaiset suunnitelmat. 1990-luvun alun laman vuoksi muutos psykiatrisen erikoissairaanhoidon järjestelmässä ei syntynyt hallittuna kokonaisuutena, vaan se toteutettiin säästökohteita etsittäessä vain osittaisena ja selvästi suunniteltua nopeammin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia eri näkökulmista muutosten paineissa olevaa psykiatrista hoitojärjestelmää.

Jyrki Korkeila

Tuntoherätevasteet anestesian aikana

Tuntoherätevasteet (somatosensory evoked potentials, SEPs) ovat tuntoärsytyksen seurauksena syntyviä, hermosolujen tuottamia sähköisiä potentiaaleja. Niiden avulla voidaan tutkia tuntohermoratojen toimintakykyä ääreishermostosta keskushermostoon. Elektroenkefalografia (EEG) ja herätevasteet mahdollistavat myös leikkauksenaikaisen neurofysiologisen seurannan. Neurofysiologisessa monitoroinnissa tavoitteena on mahdollisten neurologisten komplikaatioiden toteamisen ohella tarvittaessa arvioida anestesian tasoa ja riittävyyttä.

Timo Porkkala

Siklosporiinin käyttö kolmessa vaikeasti hoidettavassa ja kroonisessa ekseemataudissa

Kuusi osatyötä sisältävässä väitöskirjatyössä on tutkittu immuunomodulatoorisen lääkkeen, siklosporiinin käyttöä kolmessa vaikeasti hoidettavassa ja kroonisessa ekseemataudissa (käsiekseema, atooppinen ekseema ja aurinkoekseema). Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää siklosporiinin tehokkuutta remission induktiossa, pysyvyydessä ja elämänlaadun parantamisessa sekä hoidon aiheuttamia sivuvaikutuksia.

Håkan Granlund

Gliaperäinen kasvutekijä ja p75 hermokasvu-tekijäreseptori kehityksessä ja sairauksissa

Väitöskirjatyössä tutkittiin eräiden hermoston kehitykseen liittyvien signaalimolekyylien biologiaa ja niitä koodaavien geenien yhteyttä tauteihin. Tutkimus kuuluu kehitysbiologian ja molekyyligenetiikan alaan.

Kirmo Wartiovaara

Matriksin metalloproteinaasin-2, MMP-2, esiintyvyys ihon pigmenttikasvaimissa sekä sen ennusteellinen arvo ihomelanoomassa ja silmämelanoomassa

Ihomelanooman esiintyvyys ja kuolleisuus ovat maailmanlaajuisesti lisääntyneet viime vuosikymmenien aikana. Melanooman ennuste on parantunut johtuen osittain ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä sekä taudin varhaisesta toteamisajankohdasta. Kuitenkin taudin uusiutuessa ovat parantumistulokset vaatimattomat. Korkean uusiutumisriskin potilailla interferoneita tutkitaan melanooman hoidossa liitännäishoitona uusiutumisen vähentämiseksi. Interferoneilla on myös vankka sija metastasoineen melanooman hoidossa yhdistettynä solunsalpaajiin.

Anne Väisänen

Laaja-alainen sepelvaltimotauti ja oikean sepelvaltimon kriittinen ahtauma

Kaikkiaan 110 sepelvaltimo-ohitusleikkauspotilasta tutkittiin viidessä prospektiivisessa tutkimuksessa. Tarkoituksena oli osoittaa ja selvitellä niitä ongelmia, joita kohdataan, kun hoidetaan potilaita, joilla on laaja-alainen sepelvaltimotauti ja oikean sepelvaltimon kriitinen ahtauma. Monet sydänlihaksen suojaukseen nykyisin käytetyt tekniikat suojaavat erinomaisesti vasemman kammion sydänlihasta iatrogeenisen iskemian (aortan poikkipihditys) aikana. Nämä metodit eivät kuitenkaan aina tarjoa asianmukaista suojausta oikean kammion alueen lihakselle. Sepelvaltimo-ohitusleikkausten jälkeen ilmeneviä oikean kammion toiminnan häiriöitä (ainakin väliaikaisia) on ilmoitettu esiintyvän.

Eva-Liisa Honkonen

Ihmisen EDA-geenin tarkennettu paikannus

Ihmisellä periytyviä, molekyylibiologialtaan tuntemattomia ektodermin kehityshäiriöitä tunnetaan yli 150. Anhidroottinen ektodermaalinen dysplasia (EDA; Christ-Siemens-Tourainen syndrooma) on X-kromosomissa peittyvästi periytyvä oireyhtymä, joka ilmenee hiusten ja karvojen, hampaiden sekä hikirauhasten poikkeavuuksina tai puuttumisena. Useimmat oireyhtymästä kärsivät ovat miehiä, mutta myös muutamia naispotilaita tunnetaan. Myös hiirellä on paikannettu vastinalueelle X-kromosomiin toiminnaltaan vastaava Tabby-geeni.

Outi Montonen

Lymfosyyttialatyypit ja interferonihoitoa saavien melanooma- tai munuaissyöpäpotilaiden ennuste

Elimistön immuunijärjestelmällä näyttäisi olevan tärkeä rooli melanooman ja munuaissyövän synnyssä ja kehityksessä. Näille kasvaimille on ominaista, että kasvainkudoksessa on runsaasti T-lymfosyyttejä. Supistuvassa melanoomakasvaimessa on havaittu olevan runsaasti CD4+-soluja, kun taas suurenevissa kasvaimissa ja etäpesäkkeissä on enemmän CD8+-soluja ja siten matala CD4+/CD8+-suhde. Melanoomapotilaiden verinäytteissä havaittuja laskevia CD4+/CD8+-suhteita taudin edetessä on voitu yhdistää huonompaan ennusteeseen. Myös munuaissyöpäpotilailla on havaittu vastaava yhteys CD4+/CD8+-suhteen muutosten ja taudin kulun välillä. Muun muassa näiden havaintojen perusteella on ajateltu, että näihin kasvaimiin voitaisiin vaikuttaa immunologisin keinoin.

Micaela Hernberg

Äkillisten sepelvaltimo-tautikohtausten ilmaantuvuus, hoidon porrastus ja ennuste sekä sepelvaltimotaudin invasiivinen hoito

Tutkimuksessa pyrittiin tarkentamaan jo olemassa olevaa epidemiologista tietoainesta 35-64-vuotiaiden sepelvaltimotautikuolleisuudesta, sydäninfarktin kohtaustaajuudesta, ilmaantuvuudesta ja ennusteesta Itä-Suomen alueella. Sepelvaltimotaudin äkillisten kohtausten tunnuslukuja ja niiden kehitystä tarkasteltiin kahdessa sairaanhoitopiirissä (Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon) ja lisäksi niiden sisällä sydäninfarktin hoidon porrastuksen mukaan muodostetuilla alueilla (I-III) 5-vuotisjaksoina 1983-87 ja 1988-92. Alueen I muodostivat kaupungit, joissa oli erikoissairaala, alueen II kunnat, jotka sijaitsevat lähellä erikoissairaaloita ja alueen III kunnat, jotka sijaitsevat etäällä erikoissairaaloista ja hoitavat suuren osan sydäninfarktipotilaistaan omissa terveyskeskuksissaan.

Matti Ketonen