Aikuistyypin diabeteksen, sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen riskitekijät vanhuksilla

Aikuistyypin diabetes, sepelvaltimotauti ja aivohalvaus ovat tärkeitä kansantautejamme. Sepelvaltimotauti on edelleen yleisin kuolinsyy niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Sekä miehillä että naisilla noin puolet kuolleisuudesta johtuu sepelvaltimotaudista. Aivohalvaus on sekä Suomessa että muissa länsimaissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Yhdessä sepelvaltimotauti ja aivohalvaus, jotka molemmat ovat ahtauttavan valtimotaudin eri ilmenemismuotoja, selittävät noin kaksi kolmasosaa kokonaiskuolleisuudesta.

Johanna Kuusisto

Hapan fibroblastien kasvutekijä, ornitiini dekarboksylaasi ja antitsyymi rotan motorisessa järjestelmässä

Useita kasvutekijäperheitä on viime vuosina paikallistettu liikehermosoluihin ja niiden hermottamiin luurankolihassoluihin, molemmat soluja, jotka kypsinä eivät jakaudu. On esitetty, että kasvutekijäperheillä olisi sekä solujen normaalia toimintaa ylläpitäviä että solujen paranemista edistäviä tehtäviä liikehermo- ja luurankolihassoluissa. Tämän tutkimustyön tarkoituksena oli kartoittaa solujen kasvuun liitettyjä säätelytekijöitä rotan motorisessa järjestelmässä. Hapan fibroblastien kasvutekijä on hermo- ja lihassoluihin troofisesti vaikuttava angiogeeninen kasvutekijä. Tässä väitöskirjatyössä hapan fibroblastien kasvutekijä on paikallistettu aivorungon ja selkäytimen liikehermosoluihin, ääreishermoihin, hitaisiin luurankolihassoluihin ja lihassukkulan intrafusaalisäikeisiin. Eräs tyypillinen vaste solussa kasvutekijöille yleensä ja myös happamelle fibroblastien kasvutekijälle on polyamiinien synteesiä säätelevän ornitiini dekarboksylaasientsyymin induktio. Seuraavaksi tässä työssä selvitin ornitiini dekarboksylaasin ja sitä säätelevän antitsyymi-proteiinin esiintymistä motorisessa järjestelmässä. Molempia molekyylejä löytyi aivorungon ja selkäytimen liikehermosoluista ja perifeerisistä hermoista. Lisäksi antitsyymiä esiintyi luurankolihassolujen tumissa. Kyseisten molekyylien säätelyä selvitin tutkimalla iskiashermokatkon vaikutusta molekyylien esiintymiseen. Happamen fibro-blastien kasvutekijän esiintyminen hitaissa luurankolihassoluissa ei muuttunut hermovaurion jälkeen. Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että Schwannin solut, jotka ympäröivät perifeerisiä hermoja ja normaalitilanteessa eivät tuota ko. kasvutekijää, sisältävät kyseistä tekijää kaksi viikkoa vaurion jälkeen. Antitsyymin esiintyminen selkäytimen liikehermosoluissa ei muuttunut hermovaurion jälkeen. Menetelminä tässä työssä on käytetty in situ -hybridisaatiota ja immunohistokemiaa. Tämän väitöskirjatyön tulokset antavat uutta tietoa motorisen järjestelmän sisältämistä säätelymolekyyleistä. Tulokset osoittavat, että hapan fibroblastien kasvutekijä, ornitiini dekarboksylaasi ja antitsyymi esiintyvät rotan motorisessa järjestelmässä ja sijaintinsa perusteella ovat todennäköisesti vuorovaikutuksessa keskenään.

Tanja Junttila

Imeväisikäisten PET-tutkimus

Positroniemissiotomografia on isotooppikuvausmenetelmä, jossa isotooppeina käytetään lyhytikäisiä positronisäteilijöitä, jotka yhdistetään elimistön omiin yhdisteisiin. Näillä merkkiaineilla on mahdollista kuvantaa ja ainutlaatuisesti kvantitoida eri elimien toimintaa ajan funktiona. Tällainen merkkiaine on esimerkiksi väitöskirjatyössä käytetty 18-FDG eli 18-fluorilla merkitty glukoosi. Se käyttäytyy elimistössä kuten glukoosi, hakeutuen erityisesti ener-giaa kuluttaviin elimiin, kuten aivoihin, sydämeen ja lihaksiin, mutta se ei kudoksissa metaboloidu kuin 18-FDG-fosfaatiksi, ja näin ollen se jää soluun tietyksi ajaksi ja tähän perustuu sen käyttö PET-merkkiaineena.

Hanna Suhonen-Polvi

Kehityksen myötä tapahtuvat viestinvälitysjärjestelmien muutokset rotan kiveksissä

Solukalvoreseptorien kautta vaikuttavat proteiini- ja peptidihormonit saattavat viestinsä soluun solunsisäisen välittäjämolekyylin, ns. toisiolähetin, avulla. Parhaiten tunnettu toisiolähetti on adenosiinitrifosfaatista (ATP) muodostuva syklinen adenosiinimonofosfaatti (cAMP), jonka kautta välittyvät mm. gonadotropiinien vaikutukset, jotka säätelevät kiveksen toimintaa. Adenylaattisyklaasi muuttaa ATP:n cAMP:ksi, ja tämän entsyymin toimintaa säätelevät ns. G-proteiinit. Kiveksen toisessa merkittävässä hormonien säätelymekanismissa on tärkeä osa solukalvon fosfolipideillä. Niille on tyypillistä fosforyloitumisasteen jatkuva muuttuminen. Inositolifosfolipideistä muodostuvat toisiolähetit diasyyliglyseroli (DG) ja inositolitrifosfaatti (IP3). cAMP aktivoi proteiinikinaasi A:n (PKA), ja DG aktivoi proteiinikinaasi C:n (PKC). Proteiinikinaasit fosforyloivat spesifisiä proteiineja, jotka aiheuttavat hormonin lopullisen vasteen soluissa. Kiveksessä PKC-välitteinen viestinkuljetus säätelee parakriinisia ja endokriinisia tekijöitä, jotka vaikuttavat signaaleihin, jotka gonadotropiinit ovat alunperin välittäneet. Kives joutuu merkittäviin muutoksiin kehityksen aikana ja useat ulkoiset tekijät vaikuttavat sen toimintaan. Esimerkiksi kiveksen laskeutuminen ja lämpötilan muutokset vaikuttavat siittiöiden ja hormonien tuotantoon. Useimmilla nisäkkäillä kivekset ovat vatsaontelon ulkopuolella, ja ne toimivat matalammassa lämpötilassa kuin normaali ruumiinlämpö. Tämä lämpötilaero on välttämätön, jotta mm. siittiöiden tuotantoa voitaisiin pitää yllä.

Vesa Eskola

Lasten kuumekouristusten neurokemiallinen tausta

Lapsilla kuumeen yhteydessä esiintyvät kouristuskohtaukset ovat yleisiä: 2-5 % lapsista saa kuumekouristuksen viiden ensimmäisen ikävuotensa aikana. Näiden kuumekouristuksina tunnettujen kohtausten syy on vielä tuntematon, mutta niiden on arveltu liittyvän pienten lasten keskushermoston kypsymättömyyteen.

Tuula Kiviranta

Talvisin toistuvan masennuksen kliininen kuva ja kirkasvalohoidon vaikutukset

Osassa masennuksista oireiden esiintyminen on sidoksissa tiettyyn vuodenaikaan. Talvisin toistuva masennustila, kaamosmasennus, on yleisin näistä masennuksista. Päivän lyhenemisen ja luonnonvalon määrän vähenemisen on ajateltu tuovan esiin kaamosmasennuksen oireet, ja niitä on vuorostaan voitu lievittää kirkasvalohoidolla.

Timo Partonen

Depressio terveyskeskuspotilailla

Useassa maassa on samanaikaisesti herätty huomaamaan depressiotutkimuksen ja depression hoidon kehittämisen tärkeys. Perusterveydenhuoltoa koskevia depressiotutkimuksia on tehty vähän, ja erityisen vähän juuri Suomessa. Tämä tutkimus on osa laajempaa, vuonna 1989 Tampereen yliopiston kansanterveystieteen laitoksella aloitettua TADEP-projektia, jossa on pyritty terveyskeskusten ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon tasoilla paneutumaan depressioiden yleisyyteen, ilmaantuvuuteen, ilnemismuotoihin, ennusteeseen, tunnistamiseen, hoitoon sekä yksilö- ja yhteisökohtaisiin yhteyksiin. Tutkimuksen esitutkimus toteutettiin syksyllä 1990, ja varsinaisen tutkimuksen kenttävaihe päättyi keväällä 1992.

Outi Poutanen

Oksidatiivinen stressi rotan kiveksessä

Vapaat radikaalit ja muut reaktiiviset happiyhdisteet ovat soluaineenvaihdunnan välituotteita. Normaalitilanteessa solujen antioksidaatioentsyymit ja epäentsymaattiset antioksidantit poistavat nämä potentiaalisesti haitalliset tuotteet tehokkaasti. Oksidatiivinen stressi tarkoittaa mahdollisesti soluvaurioon johtavaa tilannetta, jossa reaktiivisten happiyhdisteiden tuotto on lisääntynyt tai antioksidaatiotoiminnot heikentyneet. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin oksidaatio/antioksidaatio-tasapainon muutoksia rotan kiveksessä fysiologisissa ja patofysiologisissa tilanteissa. Oksidatiivisen vaurion merkkinä määritettiin lipidien peroksidoitumista. Puolustustoimintojen selvittämiseksi määritettiin antioksidaatioentsyymien aktiivisuuksia ja geeniekspressiota.

Ville Peltola

Orgaanisten liuottimien keskushermosto- vaikutusten tutkiminen in vitro

Viime vuosien aikana huoli teollisten kemikaalien neurotoksisista vaikutuksista on kasvanut. Samanaikaisesti todisteet ympäristöön joutuneiden kemikaalien yhteydestä pitkäaikaisiin muutoksiin hermokudoksessa ovat lisääntyneet. Hermoston toksisille vaurioille on tyypillistä, että ne voivat syntyä nopeasti ja niistä jää usein pysyviä vaurioita.

Leila Anita Vaalavirta

Vasemman kammion täyttötapahtumaa kuvaaviin Doppler- indekseihin vaikuttavat tekijät

Sydämen kammioiden täyttötapahtumalla eli diastolisella toiminnalla on tärkeä merkitys sydämen toiminnan kannalta. Jopa kolmanneksella sydämen vajaatoimintapotilaista perushäiriö on diastolisessa vaiheessa. Doppler-kaikukuvauksella voidaan mitata veren diastolista virtausta eteiskammioläppätasolla ja näin arvioida non-invasiivisesti kammioiden täyttötapahtumaa.

Seppo Voutilainen

Mausteallergia; ihotestireaktioiden ja kliinisten oireiden esiintyvyys

Väitöskirjatyössä tutkittiin mausteiden aiheuttamia välittömiä ja viivästyneitä ihotestireaktioita ja niiden kliinisiä korrelaatioita. Tutkimuksia tehtiin 21 mausteella ja yhteensä 2 044 potilaalle.

Aila Niinimäki

Lonkan isoelastinen tekonivel

Väitöskirjassa tutkittiin 1980-luvun alussa käyttöönotettua muovista valmistettua, luun joustoa myötäilevää tekoniveltä. Tämän joustavan proteesin tarkoitus oli kuormittaa tekonivelosia ympäröivää luuta mahdollisimman luonnonmukaisesti, jolloin Wolffin lain mukaisesti luun "stress shielding" atrofian pitäisi estyä. Tämä luukato nähdään sangen usein jäykkää proteesivartta ympäröivässä luussa. Isoelastisen tekonivelen kehittäminen oli aloitettu eläinkokeilla, jotka osoittivat sen materiaalin, polyasetaalin, soveltuvan elimistöön hyvin. Kuormituskokeet osoittivat kuormituksen jakautuvan huomattavan laajalle alueelle reisiluun yläosassa, ja ensimmäisissä potilastutkimuksissa oli saatu erinomaiset lyhytaikaistulokset.

Timo Niinimäki

Insuliiniresistenssi aikuistyypin diabeteksen synnyssä

Insuliiniresistenssi, lihaskudoksen alentunut kyky metaboloida glukoosia, liittyy keskeisesti sekä aikuistyypin diabetekseen, verenpainetautiin että lihavuuteen. Terveillä henkilöillä insuliiniresistenssi liittyy myös ikääntymiseen. Aikuistyypin diabeteksen prevalenssi länsimaissa on korkea. Geneettinen tausta on ilmeinen.

Camilla Schalin-Jäntti

Viitearvojen tuottaminen potilastiedoista

Viitearvot ovat perusedellytys kliinisten laboratoriotutkimusten tulkinnalle. Tavallisesti viitearvot perustuvat terveelle henkilölle tehtyyn tutkimukseen, mutta laboratoriotutkimuksen tulkitsemiseksi tieto eri sairauksiin liittyvistä viitearvoista on myös välttämätöntä. Analytiikka on nykyisin teknisesti huipputasoista. Valitettavasti tähän verrattuna viitearvojen tuottamiseen on kiinnitetty melko vähän huomiota. Oman ongelmansa tulosten tulkinnassa muodostaa se, että itse sairauden lisäksi monet muutkin tekijät vaikuttavat tutkimukseen. Mm. kasvuun ja ikääntymiseen liittyvät muutokset ja esim. potilaan lääkitys voivat peittää sairauden aiheuttaman muutoksen näkymistä laboratoriotuloksessa tai toisaalta aiheuttaa poikkeavan tuloksen terveelläkin henkilöllä. Optimitapauksessa viitehenkilöt muistuttavat kaikkien näiden ns. preanalyyttisten tekijöiden suhteen mahdollisimman paljon potilaita.

Veli Kairisto

Vanhusten kaatumistapaturmat

Kaatumistapaturmien ehkäisy on yksi vanhustenhuollon vaikeimmista haasteista. Erityisesti toistuviin kaatumisiin liittyy ennenaikaisia kuolemia, murtumia, pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymisen tarvetta ja toimintakyvyn heikentymistä. Toistuvien kaatumisten vaaratekijöitä ei kuitenkaan ole analysoitu valikoitumattomiin iäkkäisiin väestöihin kohdistuneissa prospektiivisissa tutkimuksissa.

Heikki Luukinen

Solunsisäiset bakteeritulehdukset immuunipuutteisilla potilailla

Immuunipuutteiset potilaat ovat kasvava potilasryhmä länsimaissa. Elinsiirrot ja syöpäsairaudet ovat yleistymässä, ja immunosuppressiivisen hoidon kehittyessä myös syöpää ja autoimmuunisairauksia sairastavien sekä elinsiirtopotilaiden pitkäaikaisennuste on merkittävästi parantunut. Infektiot ovat yksi suurimpia ongelmia näissä potilasryhmissä.

Kirsi Skogberg

Psykiatrisen hoitojärjestelmän muutosten arviointi

Tutkimuksen tarkoituksena on ollut kehittää psykiatrisen hoitojärjestelmän arviointimalli ja sitä käyttämällä kuvata ja arvioida Äänekosken-Suolahden seudulla 1980 ja 1982 toteutettujen psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelujärjestelmän muutosten seuraukset. Ensi vaiheessa alueella lisättiin huomattavasti avohoidon voimavaroja ja toisessa vaiheessa käynnistettiin aluepsykiatrinen toimintaohjelma, jonka tavoitteena oli vähentää sairaalan käyttöä kohdistamalla huomio psykoosisairauksien hyvään avohoitoon. Aluepsykiatria oli valittu aikuispsykiatrisen hoitojärjestelmän kehittämisstrategiaksi Suomessa 1970-luvun lopussa. Tavoitteena oli huomattavan laitosvaltaisen hoidon painopisteen siirtäminen avohoitoon ja väestön hoitomahdollisuuksien saatavuuden parantaminen. Mielenterveystoimistojen määrän myötä kehitettiin toimintojen sisältöä psykoterapian suuntaan.

Olli Piirtola

Eksfoliaatiosyndrooman histopatologinen ja lektiinihistokemiallinen tutkimus

Eksfoliaatiosyndroomassa silmän etuosan rakenteisiin ilmaantuu vaaleaa, hilseilevää materiaalia, jonka alkuperä ja tarkka koostumus ovat edelleen selvittämättä. Tällä kliinisesti tärkeällä oireyhtymällä on liittymäkohdat sekä harmaakaiheen että glaukoomaan, ja se on merkittävä riskitekijä silmään kohdistuvissa leikkauksissa.

Jaana Hietanen

FES - uusi menetelmä sinuiitin hoidossa

Poskiontelotulehdus on yleinen sairaus, jonka hoitoon Suomessa kirjoitetaan vuosittain yli 1,1 milj. reseptiä. Funktionaalinen endoskooppinen sinuskirurgia (FES) on uusi nenä- ja sinusvaivojen säästävä hoitomenetelmä, joka perustuu entistä tarkempaan, jäykkien nenäteleskooppien avulla tehtävään diagnostiikkaan. FES:n avulla poskionteloiden sairas limakalvo normalisoituu usein, kun nk. avainalueella, nenän etummaisissa seulalokeroissa sijaitsevat tukokset hoidetaan. FES:n katsotaan perustuvan sinuiitin patofysiologian tuntemiseen, jolloin radikaalia Caldwell-Luc (C-L) leikkausta limakalvon poistoineen ei enää tarvittaisi.

Matti Penttilä

Enalaprilaatti tehohoitopotilaiden kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa

Neurokirurgiset potilaat ovat erityisen haavoittuvaisia kontrolloimattomalle verenpaineen nousulle. Äkillinen valtimopaineen nousu anestesian aloitusvaiheeseen liittyvän trakean intubaation yhteydessä saattaa aiheuttaa aivoverisuonipullistuman repeämän ja tähän liittyvän lukinkalvon alaisen verenvuodon. Neurokirurgisen leikkauksen jälkeen verenpaineen nousu saattaa lisätä aivojen turvotusta ja pahimmillaan aiheuttaa aivoverenvuodon kehittymisen.

Harri Tohmo