Kantasolukasvutekijä ja sen reseptori, c-kit, pahanlaatuisissa myeloisissa veritaudeissa

Vaikka maligneissa veritaudeissa hematopoieettisten solujen proliferaatio ja/tai differentiaatio on häiriintynyttä, on useiden hematopoieettisten kasvutekijöiden todettu osallistuvan normaalien verisolujen lisäksi myös malignien verisolujen kasvun säätelyyn. Hematopoieettisiin kasvutekijöihin kuuluva kantasolukasvutekijä eristettiin vuonna 1990. Normaalissa hematopoieesissa se ohjaa primitiivisten verisolujen kasvua. Tässä väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan kantasolukasvutekijän ja sen reseptorin, c-kit:n, merkitystä pahanlaatuisissa myelooisissa kantasolutaudeissa. Tautiryhmään kuuluvat myeloproliferatiiviset taudit eli krooninen myelooinen leukemia, polysytemia vera, idiopaattinen myelofibroosi ja essentielli trombosytoosi sekä akuutti myelooinen leukemia.

Timo Siitonen

Sappitaudin vuoksi leikatut

Tutkimus käsittää tekijän henkilökohtaisen sappileikkausaineiston vuosilta 1965-90. Potilaat on jaettu kolmeen ryhmään, joista tärkeimmän muodostaa varsinaisen sappitaudin vuoksi leikatut 1 880 tapausta. Toisen ryhmän muodostavat muiden vatsaontelon leikkausten yhteydessä leikatut sappipotilaat (90 tapausta) ja kolmannen ryhmän vatsaontelon pahanlaatuisten kasvainten yhteydessä leikatut sappipotilaat (53 tapausta). Tulosten esittely on jaoteltu seuraavasti: 1) potilaan oireisto ennen leikkausta, 2) sappiteiden kuvantaminen ja laboratoriotutkimukset, 3) leikkaustoimenpiteet ja löydökset sekä leikkauskomplikaatiot, 4) sappirakon kolesteroloosi ja 5) potilaan tila ja oireet seurantatutkimuksessa.

Jaakko Seiro

Myyräkuumeen patogeneesi

Suomessa tehdään vuosittain noin 1 000 serologisesti varmennettua myyräkuumediagnoosia. Kuten muutkin hantavirusinfektiot, Puumala-virusinfektio on jyrsijälevintäinen ja tarttuu luonnon metsämyyrästä ihmisiin tyypillisimmin syystalvella. Osa potilaista vaatii sairaalahoitoa lähinnä nestetasapainon häiriöihin ja munuaisen vajaatoimintaan liittyvien komplikaatioiden vuoksi: noin 5 % sairaalassa hoidetuista potilaista vaatii dialyysihoitoa, ja hieman alle 10 %:lla todetaan kuumevaiheen lopulla verenpaineen lasku ja vakavimmissa tapauksissa sokkitila. Verenvuototaipumus on yleensä lievä.

Mari Kanerva

Saunominen ja lääkeaineiden farmakokin etiikka

Saunomisen aiheuttaman lyhytkestoisen lämpöaltistuksen yhteydessä tapahtuvat muutokset, kuten ihoverenkierron lisääntyminen, ruoansulatuskanavan ja munuaisten verenkierron väheneminen, nestehukka hikoilun yhteydessä ja mahdolliset maksaverenkierron muutokset voivat teoriassa vaikuttaa lääkeaineiden farmakokinetiikkaan ja sitä kautta myös farmakodynaamisiin vasteisiin. Mahdollisista saunomisen ja lääkityksen välisistä interaktioista on kuitenkin vähän tutkimustietoa esimerkiksi lääkkeiden käytön tehon ja turvallisuuden arvioimiseksi saunomisen yhteydessä.

Jyrki Vanakoski

Metastasoineen melanooman hoito alfa-interferonia sisältävillä lääkeyhdistelmillä

Metastasoineessa melanoomassa pelkän solunsalpaajahoidon teho on melko vaatimaton. Yksittäisistä solunsalpaajista tehokkain on dakarbatsiini, jolla osittainen tai täydellinen hoitovaste on saatu noin 20 %:lle hoidetuista. Usean solunsalpaajan yhdistelmillä vaste on saatu 30-40 %:lle. Vasteet ovat kuitenkin yleensä olleet lyhytkestoisia, kuukausissa mitattavissa. Alfa-interferonilla (IFN) yksinään vasteita on saatu keskimäärin 15 %:lle potilaista ja osalla ne ovat olleet pitkiä, usean vuoden pituisia. Interleukiini (IL)-2:lla saatiin 1980-luvulla lupaavia tuloksia metastasoineen melanooman ja munuaissyövän hoidossa, mutta korkea-annoksinen hoito oli varsin toksista. Sittemmin kehitettiinkin paremmin siedettyjä hoitokaavioita.

Meri-Sisko Vuoristo

Seerumin Lp(a)-pitoisuudet varhaislapsuudessa

Lipoproteiini(a) on plasmassa esiintyvä, LDL-partikkelia muistuttava lipoproteiini, jonka proteiiniosana on apoproteiini B100, johon liittyy disulfidisilloin apoproteiini(a), [apo(a)]. Apo(a) on monimuotoinen, runsaasti glykosyloitunut apoproteiini, jonka rakenne on paljolti samankaltainen plasminogeenin kanssa. Apo(a):ta on osoitettu olevan ainakin 40 erilaista geneettisesti määräytyvää isoformia, joiden molekyylipaino riippuu molekyylin polypeptidiketjun pituudesta. Yli 90 % Lp(a):sta syntetisoidaan maksassa, mutta muuten sen metaboliasta tiedetään vasta vähän. Suurissa pitoisuuksissa se osallistuu mahdollisesti ateroskleroottisen plakin syntyyn tai fibrinolyysin estämiseen. Lipidilääkkeistä vain nikotiinihappo ja sen johdannaiset ovat alentaneet Lp(a)-arvoja. Naisilla hormonikorvaushoito menopaussissa vaikuttaa suotuisasti seerumin Lp(a)-pitoisuuksiin. Kasvuhormonihoidon aikana Lp(a)-arvot nousevat kun taas insuliininkaltaisen kasvutekijän (IGF-1) on todettu vaikuttavan päinvastoin. Ruokavaliolla ei ole juurikaan vaikutusta Lp(a)-pitoisuuksiin; vain trans-rasvahappojen runsas määrä ruokavaliossa nostaa Lp(a)-arvoja.

Taina Routi

Regionaalisen anestesian vaikutukset äidin ja sikiön verenkiertoon keisarileikkauksessa

Regionaalinen anestesia on ny- kyään tavallisin anestesiamuoto keisarileikkauksissa. Spinaali- ja epiduraalipuudutus voivat aiheuttaa muutoksia äidin verenkierrossa, ennen kaikkea hypotensiota tai bradykardiaa, jotka saattavat vaikuttaa sikiön hyvinvointiin. Hypotension estämiseksi aloitetaan ennen puudutusta nesteinfuusio ja äiti pidetään osittaisessa kylkiasennossa toimenpiteen aikana. Lisäksi annetaan tarvittaessa vasopressoria, tavallisimmin efedriiniä, laskimoon.

Juha Karinen

Terveyspalvelujen suurkäyttäjät

Tutkimuksen kohteena olivat terveyspalveluja tavanomaista runsaammin käyttävät potilaat, ns. terveyspalvelujen suurkäyttäjät. Lääkärit kokevat usein tämän potilasryhmän vaikeahoitoiseksi, ja potilaiden runsaat käynnit ja heille usein tehtävät laajat tutkimukset kuormittavat myös terveydenhuoltomme aineellisia voimavaroja. Tutkimusaineisto kerättiin Turun terveyskeskuksen kahdelta terveysasemalta ja se käsitti 96 suurkäyttäjäpotilasta ja 466 terveysasemien muuta potilasta. Tarkoituksena oli selvittää näiden potilaiden somaattista ja psykiatrista terveydentilaa, sosiaalista tilannetta ja luoda kliinisesti käyttökelpoinen ryhmittely, jota voisi käyttää hoitoa suunniteltaessa hyväksi.

Hasse Karlsson

Sepelvaltimotaudin yleisyys ja riskitekijät iäkkäillä miehillä

Alle 65-vuotiaiden sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus on pienentynyt viime vuosina. Samanaikaisesti sairastuvuus on lisääntynyt vanhemmissa ikäryhmissä, joihin kuuluvien määrä on väestöennusteiden mukaan 20-30 vuoden kuluessa kasvamassa yli puolitoistakertaiseksi nykyisestä. Sepelvaltimotauti on eläkeikäisen väestön merkittävin kuolemansyy. Yli 65-vuotiailla miehillä se aiheuttaa yli kolmanneksen kuolemista. Kaikista sepelvaltimotautikuolemista noin 60 % ilmenee tässä ikäryhmässä. Sepelvaltimotauti on myös tärkeä toimintakykyä ja elämän laatua heikentävä tekijä. Siten sepelvaltimotaudin hoito aiheuttanee tulevaisuudessa yhä lisääntyvää terveydenhoito- ja sairaalapalvelujen kysyntää.

Markku Tervahauta

Matriksin metalloproteinaasien geeniekspression ja proteolyyttisen aktivaation säätely sidekudossoluissa

Kudosten pääkomponentteja ovat tehtäviinsä erilaistuneet solut ja soluväliaine, jota esiintyy solujen välissä sidekudostukirankana ja kudosrajoissa tyvikalvona. Soluväliaineen tehtävänä on ylläpitää kudoksen rakennetta ja antaa sille mekaanista tukea, mutta myös ohjata solujen jakautumista, liikkumista ja erilaistumista. Soluväliaine uusiutuu jatkuvasti: sen synteesin ja hajoamisen välillä vallitsee dynaaminen tasapaino. Soluväliaineen hajoaminen nopeutuu useissa fysiologisissa tapahtumissa, kuten solujen migraatiossa, haavan paranemisessa ja verisuonten muodostumisessa, sekä erilaisissa patologisissa tiloissa, kuten nivelreumassa ja syöpäkasvaimen invaasiossa ja metastasoinnissa. Toisaalta esimerkiksi sklerodermassa soluväliainetta tuotetaan enemmän kuin hajotetaan, minkä seurauksena potilaan ihoon kertyy kollageenia, ja iho paksunee ja jäykistyy.

Jouko Lohi

Autogeenisella ja allogeenisella luusiirteellä sekä bioaktiivisella lasilla täytetyn luunpuutosalueen paraneminen

Luunpuutosalueet ovat tärkeä ongelma ortopedisessa kirurgiassa. Merkittävimmät luunpuutosalueet aiheutuvat luukasvainkirurgiasta, mutta luunpuutosalueita syntyy myös suurten vammojen ja keinonivelkirurgiaan liittyvien komplikaatioiden seurauksena. Pahanlaatuiset luukasvaimet sijaitsevat yleensä suurten putkiluiden päissä lähellä niveliä ja kasvaimen tuloksellinen hoito edellyttää usein nivelen tuhoavaa poistoa. Aikaisemmin luukasvainten hoito johti toisinaan jopa raajan amputaatioon. Uudet syövänhoitokeinot, tehokkaat solunsalpaajat ja sädehoidot yhdessä kehittyneiden kirurgisten hoitomuotojen kanssa mahdollistavat yhä useammin raajan säästävän kirurgian.

Petri Virolainen

Polven eturistisidevammojen epidemiologia, vammamekanismit, hoito ja kuntoutus

Polven eturistisiderepeämän hoitokäytäntö on pitkään ollut yksi liikuntalääketieteen sekä ortopedian ja traumatologian kiistanalaisista kysymyksistä. Sekä leikkaushoidon että konservatiivisen hoidon puolesta on esitetty tutkimustuloksia. Pitkäaikaistulokset kuitenkin osoittavat konservatiivisen hoidon huonoksi, sillä usein seurauksena on polven krooninen in-stabiliteetti, lihasheikkous ja post-traumaattinen nivelrikko. Tästä syystä polven eturistiside joudutaan usein korjaamaan myöhäisvaiheessa rekonstruktioleikkauksella. Samoin jos eturistisiderepeämä on varhaisvaiheessa leikattu pelkällä suturaatiolla, on pitkäaikaisseurannassa todettu myöhemmin kehittyvää instabiliteettia. Vaikkakin eturistisidevammojen hoitoperiaatteista ollaan pääsemässä yksimielisyyteen, optimaalista hoito- ja kuntoutusmenetelmää ei vielä ole löydetty.

Antero Natri

Aivosähkötoiminnan reaktiivisuus anestesian aikana

Aivosähkötoiminnan mittaus (EEG) on non-invasiivinen menetelmä, jolla aivojen hyvinvointia voidaan seurata silloin, kun tavallisia aivotoiminnan merkkejä, kuten puhetta ja liikettä, ei ole. Anestesian aikana aivojen hapenpuute on mahdollista todeta aivosähkötoiminnan paikallisena tai laajana hidastumisena. Lisäksi erilaisten ärsykkeiden aivosähkötoimintaan aiheuttamilla vasteilla voidaan seurata tietyn hermoradan kuntoa. Aivojen reaktioita anestesian aikana ei vielä rutiininomaisesti seurata. Tulevaisuudessa aivojen monitorointi leikkauksen aikana lienee kuitenkin yhtä tavanomaista kuin sydämen sähköisen toiminnan seuraaminen on tänä päivänä. Anestesian aikaisen aivosähkötoiminnan tutkiminen luo pohjaa anestesian syvyyden ja aivojen kunnon seuraamiseen tarkoitettujen menetelmien kehitykseen.

Kaisa Hartikainen

Haimasyövän ennustetekijät

Vuosittain Suomessa todetaan noin 700 uutta haimasyöpää. Ennuste on yleisesti ottaen erittäin huono, ja alle 20 prosenttia potilaista on elossa vuosi toteamishetken jälkeen. Kokonaisviisivuotis elonjäämisosuus on 1-2 prosenttia ja se on yksi alhaisimmista, kun otetaan huomioon kaikki eri syöpämuodot. Tällä hetkellä tärkeimpiä ennustetekijöitä ovat taudin levinneisyysaste ja kudostyyppi. Ennuste voi kuitenkin vaihdella potilaiden välillä samasta levinneisyysasteesta huolimatta. Tämä voisi johtua levinneisyysasteen määrittämisen puutteellisuudesta tai biologisista eroista tuumoreiden välillä. Viime vuosina uusien tuumoribiologisten tekijöiden on todettu parantavan ennusteen arviointia useassa syöpämuodossa, mutta niitä ei ole tutkittu riittävästi haimasyövän suhteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa haimasyövän uusia ennustetekijöitä, jotka auttaisivat taudinkulun ennustamisessa ja hoidon suunnittelussa.

Johan Lundin

Mahasyövän ennuste

Mahasyöpä on maailmanlaajuisesti yksi tavallisimmista kuolemaan johtavista syövistä, vaikka esiintyvyys onkin vähenemässä länsimaissa. Mahalaukun varhaissyöpä voidaan menestyksellisesti hoitaa kirurgisesti, mutta pidemmälle edenneen mahasyövän ennuste on huono. Ennuste voi kuitenkin vaihdella samassa levinneisyysasteessa olevien kasvainten välillä eli kasvainten biologinen käyttäytyminen vaihtelee. Väitöskirjan tavoitteena oli kartoittaa eräiden tuumoribiologiaan liittyvien seikkojen merkitystä ennusteeseen.

Mikael Victorzon

Kasvainkudoksesta tehtävä Ki-67-värjäys tarkentaa rintasyövän ennustetta

Rintasyöpä on ollut Suomessa naisten yleisin syöpä 1960-luvun alusta alkaen, jolloin se ylitti mahasyövän esiintyvyyden. Vuonna 1995 todettiin rintasyöpä lähes 3 000 suomalaisella naisella ja ensi vuosituhannen alussa uusia tapauksia arvellaan löytyvän vuosittain jopa 3 700. Hoitojen kehittymisen myötä viiden vuoden eloonjäämisennuste on noussut yli 70 %:n. Hankaluutena hoidon suunnittelussa on kuitenkin rintasyövän huono ennustettavuus joissakin tapauksissa. Taudin luonteeseen kuuluu, että vaikka syövästä ei seurannassa olisi useaan vuoteen todettu merkkejä, voi se uusiutua ja etäpesäkkeitä saattaa muodostua vielä vuosien, jopa 15-20 vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Näiden huonon ennusteen omaavien tapausten löytämiseksi on kehitetty useita menetelmiä, joiden avulla voitaisiin erityistä huomiota kiinnittää potilaiden hoitoon ja seurantaan.

Timo Pietiläinen

Vilja-allergeenien osoitus ihon pistotesti- ja immuno-blottausmenetelmällä

Kotimaiset viljat ovat suomalaisessa ruokavaliossa keskeisiä ja ravitsemuksellisesti tärkeitä hiilihydraattien, proteiinien, energian, kuitujen ja vitamiinien lähteitä. Viljojen proteiinit voivat kuitenkin herkistää lapsia ja aikuisia joko hengitysteitse tai ruoansulatuskanavan kautta. Ns. liukoisten proteiinifraktioiden on osoitettu aiheuttavan hengitystieallergiaa, esim. leipuriastmaa, kun taas toisentyyppinen valkuaisrakenne on osallisena mm. ohutsuolta vaurioittavassa keliakiassa ja ihokeliakiassa eli dermatitis herpetiformiksessa. Toistaiseksi on ollut epäselvää, mitkä valkuaisrakenteet toimivat herkistäjinä atooppista dermatiittia sairastavilla tai viljan nauttimisen ja sitä seuraavan fyysisen rasituksen aiheuttamassa anafylaksiassa.

Elina Varjonen

Haavaisen paksusuolitulehduksen kirurginen hoito

Haavainen koliitti on etiologialtaan tuntematon krooninen tulehduksellinen suolistosairaus. Potilaista noin kolmasosa joutuu leikkaushoitoon jossakin sairautensa vaiheessa. Väitöskirjassa pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin haavaisen koliitin kirurgisesta hoidosta: 1) Mitkä ovat ileoanaalileikkauksen pitkäaikaistulokset?, 2) Mitä eroja sillä on avanneleikkaukseen verrattuna?, 3) Onko ileoanaalileikkauksen käyttöönotto vaikuttanut ulseratiivisen koliitin leikkausindikaatioihin?, 4) Mikä on fulminantin koliitin esiintyvyys kirurgiseen hoitoon lähetetyillä potilailla ja mitkä ovat sen hoitotulokset? ja 5) Mikä on haavaiseen koliittiin liittyvän primaarin sklerosoivan kolangiitin insidenssi kolektomiapotilailla, ja onko kolektomialla vaikutusta sappitiesairauden kulkuun? Tutkimus käsitti yhteensä 498 potilasta, joista 430 peräkkäiselle potilaalle oli tehty paksusuolen poistoleikkaus HYKS:n II kirurgian klinikalla 1976-94.

Kari Mikkola

Nykyaikaisten virtsakivien hoitomenetelmien tehokkuus ja kustannukset

Suomessa on noin 3 500 uutta virtsakivipotilasta vuodessa. Virtsakiviä on eniten työikäisillä. Miehillä virtsakivitauti on kolme kertaa yleisempi kuin naisilla. Virtsateiden kivistä 60 % poistuu itsekseen aiheuttaen usein kovaakin vatsan ja selän alueen kipua. Kirurgista toimenpidettä vaativien virtsakivien hoito on viimeisten 15 vuoden aikana täysin muuttunut. Hoitoa vaativista virtsakivistä 80 % hoidetaan nykyään kehon ulkoisella iskuaaltomurskauksella (extracorporeal shock wave litho-tripsy, ESWL), jossa kiveen kohdistetaan suurienergisiä paineaaltoja röntgen- tai ultraäänikontrollissa. ESWL-hoidon jälkeen kiven muruset poistuvat itsekseen vaihtelevan ajan kuluessa.

Kari Lehtoranta

Virtsarakkosyövän ennusteelliset tekijät

Virtsarakkosyöpä on länsimaiden yleisin virtsateiden pahanlaatuinen kasvain ja Suomessa se on miesten kolmanneksi yleisin syöpämuoto. Vuosittain maassamme todetaan noin 800 uutta tapausta. Tupakointi on yksittäisistä riskitekijöistä tärkein, sillä siitä johtuu lähes puolet kaikista tapauksista. Perinteisesti on huonon ennusteen merkkinä pidetty kasvaimen invasiivisuutta, huonoa erilaistumisastetta, monilukuisuutta ja varhaista uusiutuvuutta. Uudempia ennustetekijöitä ovat DNA ploidisuus ja mahdollisesti p53 ekspressio.

Mika Raitanen