Ulseratiiviseen koliittiin liittyvät hepatobiliaariset muutokset

Ulseratiivinen koliitti (UC) on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, jonka etiologia on tuntematon. Siihen liittyy melko usein liitännäissairauksia: maksa- ja sappiteiden muutoksia, niveltulehduksia, selkärankareumaa sekä iho- ja silmätulehduksia. Tärkein ulseratiiviseen koliittiin liittyvä maksa- ja sappiteiden sairaus on primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC). Se on sappiteitä fibrotisoiva ja ahtauttava tulehdus, joka edetessään voi johtaa maksasolukon vaurioon ja kirroosiin. Pääosa ulseratiivista koliittia sairastavista potilaista voidaan hoitaa lääkityksellä. Kuitenkin merkittävälle osalle potilaista (20-30 %) lääkehoito on riittämätön ja joudutaan suorittamaan proktokolektomia. Vaikka proktokolektomia parantaa suolitulehduksen, sen vaikutus liitännäissairauksiin, erityisesti maksa- ja sappitiemuutoksiin, on ollut epäselvä.

Petri Aitola

Murhapolttajien erityispiirteet

Murhapolton trendiä Suomessa tutkittiin analysoimalla virallisia tilastoja (STV XXIII A) vuosilta 1965-91 Lisäksi tutkittiin Oulussa psykiatrian klinikassa mielentilatutkimuksessa vuosina 1975-93 olleiden murhapolttajien (n = 98) otosta käyttämällä verrokkiaineistona henkirikoksen tekijöitä (n = 55). Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää murhapolttajien mielenterveyshäiriöitä, älykkyyttä ja nuorten murhapolttajien erityispiirteitä kvantitatiivisin menetelmin se- kä aggressiivisuutta ja itsetuhoisuutta kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä.

Pirkko Räsänen

Uusi immunofluorometrinen kokonaisreniinin määritysmenetelmä

Angiotensiini II:lla on verenpaineen, verenkierron ja elektrolyyttitasapainon säätelyn lisäksi toisenlaisia tehtäviä eri kudoksissa, kuten follikkelin kehittyminen munasarjassa, ovulaatio ja munasarjan tuottamien hormonien synteesi sekä neovaskularisaatio. Näitä tapahtumia säätelee kudoksissa syntyvä proreniini. Proreniiniä, joka on munuaisten tuottaman reniinin esiaste, syntyykin munuaisten lisäksi useissa kudoksissa, kuten munasarjoissa, istukassa ja verisuonten seinämillä. Tämän vuoksi proreniiniä on nimitetty kudosreniiniksi. Reniinin eritystä säätelevät tekijät vaikuttavat munuaisista erittyvän proreniinin synteesiin samansuuntaisina. Proreniinin synteesin säätely muissa kudoksissa on erilaista ja irrallaan munuaisissa tapahtuvan reniinin ja proreniinin synteesin säätelystä. Esimerkiksi proreniinin eritys munasarjoista on hormonitasapainosta riippuvainen ja vaihtelee kuukautiskierron mukaan.

Irma Matinlauri

Nivelreumaa sairastavien ylikuolleisuus ja kuolinsyyt Suomessa 1989

Vajaat 2 000 suomalaista sairastuu vuosittain nivelreumaan. Nivelreuma voi aiheuttaa potilaalle kipua ja heikentää toimintakykyä sekä aiheuttaa sosiaalisia että taloudellisia haittoja. Arviot sairauden aiheuttamasta eliniän lyhenemisestä vaihtelevat suuresti - 3 vuodesta jopa 18 vuoteen. Ylikuolleisuus on yleensä ollut suurempi sairaala-aineistoihin perustuvissa tutkimuksissa, joihin potilaat voivat valikoitua sosiaaliluokan perusteella: niihin rikastuu vaikeita tautitapauksia. Aikaisemmat nivelreuman kuolleisuustutkimukset ovat kaikki olleet kohorttitutkimuksia. Yhtään aikaisempaa nivelreuma-aineistoa ei ole seurattu siihen asti, kunnes kaikki potilaat ovat kuolleet, vaikka kuolinsyyt voivat vaihdella taudin keston mukaan. Aikaisemmin tehtyihin nivelreuman ylikuolleisuutta koskeviin tutkimuksiin potilaat on kerätty kestoltaan vaihtelevan sairastamisajan jälkeen, jolloin enin osa rauhoittuneista tautitapauksista on jäänyt aineistosta pois.

Riitta Myllykangas-Luosujärvi

Epiteelisolujen kalvokuorikko

Epiteelisolut ovat polaroituneita soluja. Niiden solukalvossa voidaan yleensä erottaa kolme sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan toisistaan poikkeavaa aluetta: onteloa (esimerkiksi ruoansulatuskanavaa) vasten oleva apikaalikalvo, toisten solujen kanssa kontaktissa oleva lateraalikalvo sekä basaalikalvo, joka välittää yhteyksiä tyvikalvoon ja sen alaisiin rakenteisiin. Tällä hetkellä tiedetään useita tekijöitä, jotka osallistuvat epiteelisolujen polariteetin muodostamiseen ja sen ylläpitämiseen. Yksi näistä on solun sisäinen tukiranka ja erityisesti aivan solukalvon alla oleva verkkomainen tukiranka, ns. kalvokuorikko. Kalvokuorikko löydettiin ensimmäisenä punasoluista, joissa sen rakenne on tarkasti selvitetty. Punasoluissa tämän verkon säikeet muodostuvat sauvamaisesta proteiinistä, spektriinistä, ja solmukohdat useista muista proteiineistä. Verkko on kiinnittynyt useista kohdista solukalvon ioni-kanaviin ja glykoproteiineihin, ja sen tehtävänä on tukea solukalvoa ja pitää yllä punasolujen kaksoiskoveraa muotoa. Spektriiniä on löydetty myös kaikista muista elimistömme soluista, mutta näissä kalvokuorikon tarkka rakenne ja tehtävät ovat vielä hyvin epäselviä.

Virva Huotari

Aivojen valkean aineen rappeuma

Aivojen valkean aineen degeneraatio eli leuko-araioosi (LA) on radiologinen termi, joka viittaa tietokonetomografiakuvassa (TT) todettavaan valkean aineen harventumaan, so. tiheyden alenemaan ja magneettikuvassa nähtävään korostuneeseen intensiteettiin ko. alueella. Runsaan 250 vanhuspotilaan (keski-ikä 76 v) aivojen TT-kuvat arvioitiin uudelleen mahdollisen LA:n toteamiseksi. Otos käsitti yhden vuoden aikana otetut kaikki geriatrisen sairaalan kuvat. Näistä noin puolessa (54 %) todettiin LA-löydös.

Sinikka Tarvonen-Schröder

Geriatrian alueellinen toimintamalli

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja toimeenpanna alueellinen geriatrinen toiminta Kainuun sairaanhoitopiirissä ja selvittää voidaanko tutkimusalueen kattavalla interventiolla, joka kohdistui Kainuun kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi muihin hallintokuntiin ja luottamushenkilöihin, muuttaa vanhustenhuollon kehityksen suuntaa laaditun mallin mukaiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli myös kuvata ja arvioida geriatrian työryhmän toiminnan vaikutukset potilaisiin sekä terveyskeskuslääkäreiden ja vanhustyöntekijöiden tietoihin ja asenteisiin vanhuuteen.

Sirpa Hartikainen

Ihmisen tunto- ja liikeaivokuoren karakterisointi magnetoenkefalografian avulla

Ihmisen kehoa kosketettaessa tuntoimpulssit kulkevat afferentteja hermoratoja aivokuorelle aktivoiden primaarisen tuntoaivokuoren (SI) vastakkaisen aivopuoliskon päälaenlohkon etuosassa, sekundaariset tuntoaivokuoret (SII) molempien aivopuoliskojen temporaalilohkoissa sekä assosiatiivisen aivokuoren päälaenlohkon takaosassa (PPC). Tahdonalaisen liikkeen, vaikkapa vain sormen heilautuksen yhteydessä aivokuoriaktivaatio muuttuu yhä monimutkaisemmaksi; supplementaarinen liikeaivokuori (SMA) aivopuoliskojen välisessä seinämässä aloittaa liikkeen suunnittelun, ja varsinaisen toteutuksen aikana aktivoituu primaarinen motorinen aivokuori (MI) otsalohkon takaosissa. Tunto- ja liikeaivokuoret toimivat tiiviissä yhteistyössä; kosketus- ja asentotunnon avulla saadaan tietoa tapahtuvan liikkeen laajuudesta, suunnasta ja nopeudesta, jolloin motorinen järjestelmä voi tehdä tarvittavat korjaukset liikerataan.

Nina Forss

IPPA-kuvantaminen koronaaritaudin diagnostiikassa

Jodofenyylipentadekaiinihappo (IPPA) on ns. kolmannen polven rasvahappoanalogi, jota voidaan käyttää sydänlihaksen verenkierron ja aineenvaihdunnan kuvantamiseen gammakameralla. Koronaaritaudin lisäksi merkkiaineen käyttöalueita ovat mm. hypertensiivinen sydänsairaus, erilaiset kardiomyopatiat ja sydämensiirron jälkitila. Metodiikan kehittämisen ohella tutkimuksessa selviteltiin merkkiaineen kliinistä käyttökelpoisuutta koronaaritaudin eri muodoissa.

Markku Walamies

Solun energiatila aineenvaihdunnan säätelyssä ja sydämen suojauksessa iskemiaa vastaan

Kyseessä on ensimmäinen suomalainen tutkimus, jossa magneettista resonanssispektrometriaa (MRS) sovellettiin sydämen energia-aineenvaihdunnan tutkimiseen. 31P (fosfori) MRS:n avulla voidaan seurata solunsisäisten korkeaenergisten fosfaattien ja epäorgaanisen fosfaatin pitoisuuksia sekä solunsisäistä pH:ta eristetyssä perfusoidussa sydämessä. Töissä käytettiin rotalta eristettyä sydäntä.

Klaus Vuorinen

Mineralokortikoidi- reseptorin geenin ilmenemisen hormonaalinen säätely

Mineralokortikoidireseptori (MR), joka välittää munuaisessa aldosteronin vaikutuksia elimistön elektrolyytti- ja nestetasapainoon, toimii keskushermostossa yhdessä glukokortikoidireseptorin (GR) kanssa glukokortikoidien vaikutuksien välittäjänä. MR ilmenee aivoissa pääasiallisesti hippokampuksen hermosoluissa, missä sen on osoitettu toimivan hermosolujen ärtyvyyden ja neuroendokriinisen järjestelmän sekä käyttäytymiseen liittyvien kognitiivisten toimintojen säätelyssä.

Maija Castrén

Kivun hoito suurten leikkausten jälkeen

Kivun hoito suurten leikkausten jälkeen on usein ongelmallista. Käytetyn kivunhoitomenetelmän teho saattaa olla riittämätön tai menetelmästä aiheutuu kohtuuttomasti sivuvaikutuksia. Lisäksi hoidon organisoinnissa voi olla ongelmia. Tämä tutkimus selvitti epiduraalisesti annostellun fentanyylin käyttökelpoisuutta kivunhoidossa suurten leikkausten jälkeen. Epiduraalisen ja laskimoon annostellun fentanyylin tehoa, sivuvaikutuksia sekä joitakin fysiologisia vasteita verrattiin 20 tunnin aikana 40 potilaalla keuhkoleikkauksen jälkeen prospektiivisessa, kontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa. Seuraavaksi tutkittiin, väheneekö fentanyylin tarve, jos 0,1 %:ista bupivakaiinia lisätään epiduraaliseen fentanyyli-infuu-sioon (40 potilasta, 18 tunnin seuranta-aikana suuren vatsaleikkauksen jälkeen prospektiivisessa, kontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa). Lopuksi tarkasteltiin epiduraalisen fentanyyli-infuusiotekniikan siirtoa vuodeosasto-olosuhteisiin prospektiivisessa seurantatutkimuksessa. Erityisesti kiinnitettiin huomio hoidon tehoon ja ilmenneihin sivuvaikutuksiin 345 potilaan ryhmässä.

Timo Salomäki

Luunmurtuman paranemisen molekyylibiologiaa

Häiriöt luunmurtuman paranemisessa muodostavat edelleen tärkeän ongelma-alueen traumatologiassa. Hoidon tuloksia on pystytty parantamaan kiinnittämällä erityistä huomiota pehmytkudosvamman hoitoon ja biomekaanisiin olosuhteisiin, kuten murtuman fiksaation stabiliteettiin ja oikea-aikaiseen kuormitukseen. Kaikkia kliinisiä ongelmia ei näillä keinoilla ole kuitenkaan voitu ratkaista. Molekyylibiologian ja geenitekniikan nopea edistyminen ovat avaamassa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten kasvutekijöiden muodossa. Tarkka molekyylitason tieto murtuman normaalista paranemisesta on kuitenkin tarpeen ennen kuin mielekkäitä terapeuttisia interventioita voidaan suunnitella. Murtuman paraneminen tunnetaan solutasolla jo varsin hyvin, mutta molekyylitason tutkimukset ovat olleet harvinaisia.

Ari Hiltunen

Suoliston permeabiliteetti äidinmaidon alfa-laktalbumiinille ja lehmänmaidon beeta-laktoglobuliinille

Lisääntynyt suoliston läpäisevyys saattaa olla yhteydessä suolistosairauksiin, esim. keliakiaan ja ruoka-aineallergiaan. Vastasyntyneen suoliston läpäisevyys on lisääntynyt, erityisesti keskosilla. Myös keliakiassa suoli on läpäisevämpi, ja imeväisenä sairastettu ripulitauti lisää vieraan proteiinin läpäisyä ja voi siten johtaa myös allergiaan.

Mikael Kuitunen

Uudenlainen vaikutusmekanismi fenamaattirakenteisille tulehduskipulääkkeille

Aspiriinin kaltaisten tulehduskipulääkkeiden vaikutusmekanismina on pidetty arakidonihaposta syntyvien tulehdusvälittäjäaineiden, prostanoidien syntymisen estymistä. Tämän on väitetty selittävän kaikki asperiininkaltaisten tulehduskipulääkkeiden sekä hyödylliset että haitalliset vaikutukset. Prostanoidien syntymisen estyminen ei kuitenkaan selitä kaikkia näiden lääkeaineiden vaikutuksia, sillä on havaittu ristiriitaisuuksia eri tulehduskipulääkkeiden kyvyssä vähentää prostaglandiinien syntymistä ja tulehdusreaktiota. Lisäksi eräiden prostaglandiinien esitetään olevan anti-inflammatorisia.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030