Elimistössä liukenevat luun kiinnitysvälineet

1960-luvulta alkaen on pyritty kehittämään metalleja elastisempia materiaaleja luun murtumien kiinnittämiseen. Luuta 10-kertaisesti jäykempi metalli aiheuttaa luun haurastumisen ja murtumariskin ellei kiinnitysvälineitä poisteta uusintaleikkauksessa. Poly-alfa-hydroksihapot ovat hydrolyyttisesti hajoavia polymeerejä, joista voidaan valmistaa selvästi metallia elastisempia luun kiinnitysvälineitä. 25 vuotta jatkuneen tutkimustyön aikana elimistössä liukenevat polyglykolihappo (PGA) ja poly-L-laktidihappo (PLLA) ovat osoittautuneet näistä lupaavimmiksi.

Hypoksiseen aivovaurioon liittyvät biokemialliset markkerit

Koomapotilaiden lopullisen selviämisen ennustamisen tarve on korostunut tehohoidon kehittymisen myötä. Pitkittyneellä koomalla sinänsä on usein huono prognoosi. Tämä näkyy selvästi myös seurattaessa niiden potilaiden neurologista toipumista, joille äkillisen sydän- ja verenkiertopysähdyksen jälkeen on hemodynamiikan palauduttua globaalisen aivoiskemian seurauksena kehittynyt hypoksinen aivovaurio. Vaikka kyseessä on yleinen kliininen tilanne, itse tapahtuman tutkiminen on sen dynaamisen luonteen vuoksi hankalaa ja nykyisin käytössä olevilla menetelmillä standardointivaikeuksien vuoksi ja myös eettisistä syistä ihmisellä vaikeaa.

Leukemiasolujen kasvutekijäreseptorigeenien kromosomiasemat ja ilmeneminen

Syöpään sairastuu vuosittain yli 17 000 suomalaista. Näistä noin 10 % edustaa hematologisia maligniteetteja. Näiden tautien syntymekanismit tunnetaan edelleen yksityiskohdiltaan huonosti.

Luuydinsiirtopotilaiden immunologinen seuranta

Luuydinsiirroista on tullut vakiintunut hoitotapa potilaille, jotka sairastavat akuuttia leukemiaa, kroonista myelooista leukemiaa ja vaikeaa aplastista anemiaa. Myös lymfoomaa, multippelia myeloomaa ja synnynnäisiä immuuni-ja entsyymipuutoksia sairastaville tehdään luuydinsiirtoja. Akuutti ja krooninen käänteishyljintä sekä infektiot ovat hankalimmat komplikaatiot siirron jälkeen. Käänteishyljinnässä siirrännäisen immunologisesti aktiiviset solut reagoivat siirteen saaneen potilaan kudoksia vastaan ja tästä seuraa vaurioita ihossa, suolessa, maksassa, imukudoksessa ja mahdollisesti keuhkoissa.

Väitöksiä

HPV-tulehduksen vallitsevuus

Ihmisen syylävirus (papilloomavirus, HPV) on väestössä hyvin yleinen. Eri tyyppejä tunnetaan jo 68, joista 30 on eristetty naisen sukuelinten alueelta. Erityisesti kohdunkaulan HPV-tulehdukset ovat olleet laajenevan tutkimuksen kohteena 1970-luvun puolivälistä lähtien, jolloin ensimmäisen kerran esitettiin epäily HPV:n ja kohdunkaulan pahanlaatuisten muutosten välisestä yhteydestä. Samaan aikaan todettiin, että eksofyyttiset klassiset "visvasyylät" olivatkin vain pieni osa HPV:n aiheuttamaa tautikirjoa. Huomattavan paljon yleisempi on ns. litteä kondylooma, joka saadaan näkyviin vasta kohdunkaulan kolposkopiatutkimuksessa. Viime vuosien aikana on käynyt ilmeiseksi, että tulehdus saattaa esiintyä myös latenttina (piilevänä). Tässä tapauksessa kolposkopiassa ja solu/kudosnäytteessä normaaliksi tulkittava kohdunkaulan limakalvosolukko sisältää HPV:n DNA:ta, joka voidaan todeta nykyaikaisilla DNA-hybridisaatiotekniikoilla ja/tai polymeraasiketjureaktiolla (PCR).

Tarkkavaisuutta voidaan parantaa

Nykyisen käsityksen mukaan tiedonkäsittely aivoissa tapahtuu peräkkäisissä ja rinnakkaisissa hermostoverkostoissa, jotka rakentuvat paikallisista tiedonkäsittely-yksiköistä ja näiden yksiköiden välisistä yhteyksistä (välittäjäaineina glutamaatti ja GABA). Aivokuoren alta nousevien välittäjäainejärjestelmien (mm. noradrenerginen, kolinerginen ja serotonerginen järjestelmä) on ehdotettu säätelevän näiden hermoverkostojen tiedonkäsittelyn tehokkuutta. Tässä kokeellisessa neuropsykofarmakologisessa tutkimuksessa selvitettiin aivojen noradrenergisten, serotonergisten ja kolinergisten hermoratojen merkitystä otsalohkon ja limbisen järjestelmän toimintaa vaativien käyttäytymismuotojen, kuten tarkkaavaisuuden ja lyhytaikaisen työmuistin, säätelyssä.

Alkoholi ja luu

Osteoporoosi on yleistynyt viime vuosikymmeninä kaikissa teollisuusmaissa. Se todetaan tavalli-sesti mittaamalla luun mineraalitiheys. Vain n. 60 % tästä lisääntymisestä voidaan selittää väestön vanhenemisella. Syyksi onkin epäilty myös elintapojen, kuten alkoholinkäytön osuutta. Aikaisempien tutkimusten mukaan alkoholinkäyttö voi olla jopa merkittävä osteoporoosin riskitekijä. Tosin aiempia tutkimuksia on usein häirinnyt sekoittavien tekijöiden osuus.

Väitelleitä

LL Heikki Juha Pylkkänen, Naisten sairauspoissaolot toimistotyössä. Sairauspoissaolojen esiintymiseen vaikuttavat tekijät sairausvakuutustyössä vuosina 1966-72 ja 1984-88 (työpsykologia ja -sosiologia), Tampereen yliopisto. LL, sisätautien erikoislääkäri Jukka-Pekka Ojala, Drug treatment of primary hypercholesterolemia (type II hyperlipoproteinemia). With special reference to lovastatin, simvastatin, and gemfibrozil (lääketiede/sisätautioppi), Helsingin yliopisto. LL Antti Ensio Suokas, Brief intervention of heavy drinking in primary health care: Hämeenlinna study (kliininen alkoholitutkimus) Helsingin yliopisto. LL Raija Kiistala, Sweat secretion in normal and atopic skin (ihotaudit ja allergologia), Helsingin yliopisto. LL Markku Antero Mäkijärvi, High-resolution electro- and magnetocardiography in patients at risk of life-threatening arrhythmias (sisätaudit/kardiologia), Helsingin yliopisto. LL Tuula Katriina Nikkilä, Noncholesterol sterols and lipoproteins as indicators of liver damage in primary biliary cirrhosis (gastroenterologia), Helsingin yliopisto. LL Anne Marjatta Heikkilä, Beta-lactam antibiotics in pregnancy (Turun yliopisto).