Metalli-ionien ja fluorokinolonien farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Fluorokinoloneilla on yleisesti ottaen moderni ja edullinen farmakokinetiikka. Ne imeytyvät nopeasti ja niiden hyötyosuus suun kautta annosteltuna on lähes 100 %. Konsentroituminen tulehdussoluihin mahdollistaa tehokkaan kulkeutumisen tulehdusalueille. Kun lisäksi useimpien fluorokinolonien eliminaation puoliintumisaika on pitkä, on annostelu helppoa ja lääkkeiden bakterisidinen vaikutusmekanismi huomioon otettuna myös tehokasta. Fluorokinoloneilla on kuitenkin yhteisvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa niiden farmakokinetiikkaan.

Pasi Lehto

Kriittisen sairauden ennusteen arviointi eri diagnoosiryhmissä

Tehohoito on osuvimmillaan silloin, kun sen keinoin voidaan muussa tapauksessa menehtyvä potilas parantaa työkykyiseksi tai ilman ulkopuolista apua toimeen tulevaksi. Tehohoidon kustannukset ovat korkeat, joten epäonnistunut potilasvalinta kuluttaisi tarpeettomasti terveydenhuoltoon suunnattuja voimavaroja. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on kehitetty tehohoitoa vaativan sairauden vaikeusastetta mittaavia pisteytysjärjestelmiä, joista voidaan monimuuttujamalleilla laskea yksittäiselle potilaalle huonon ennusteen todennäköisyys. Ennustemalleja voidaan käyttää myös teho-osastojen väliseen suorituskykyvertailuun tai laadun valvontaan yksittäisellä osastolla.

Minna Niskanen

Sykevariaation merkitys henkeäuhkaavien kammioperäisten rytmihäiriöiden synnyssä sepelvaltimotautipotilailla

Sepelvaltimotauti on yleisin sydänäkkikuoleman perussyy. Äkkikuolema on 13-20 %:lla sepelvaltimotautipotilaista taudin ensimmäinen ja ainoa ilmentymä. Noin 2/3 sydänäkkikuolemista tapahtuu kammiotakykardian kautta sen muuntuessa kammiovärinäksi. Sydäninfarktin jälkeisistä kuolemista noin puolet luokitellaan äkillisiksi. Holter-nauhoituksissa havaitaan kuitenkin vain harvoin merkittävää sydänlihasiskemiaa ennen henkeäuhkaavia rytmihäiriöitä. Muutokset autonomisen hermoston toiminnassa vaikuttavat kaikkiin kammioperäisiä rytmihäiriöitä aiheuttaviin elektrofysiologisiin mekanismeihin. Sykevariaation avulla voidaan EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnistä saada tietoa muutoksista autonomisen hermoston toiminnassa.

Juhani Valkama

Sukusolutoimintaa sääteleviä molekyylejä rotan kiveksessä

Aivolisäkehormonit LH ja FSH sekä kivesten välisolujen tuottama testosteroni ovat tärkeitä hormoneja siittiöiden tuotannolle. Mekanismit, miten nämä hormonit vaikuttavat siittiöiden kehitykseen ja erilaistumiseen, eivät kuitenkaan ole tarkasti tunnettuja. Tästä syystä miehen fertiliteetistä ja sen häiriöihin vaikuttavista tekijöistä on toistaiseksi vain vähän tarkkaa tietoa. Miehen testosteronitaso voi esimerkiksi olla aivan normaalitasolla, mutta siittiöiden tuotanto voi kuitenkin olla mitätön. Tämä löydös puhuu sen tosiasian puolesta, että kiveksessä on muitakin sääteleviä tekijöitä kuin testosteroni ja aivolisäkehormonit.

Rüdiger Schultz

Kohdunpoisto Suomessa

Kohdunpoiston epidemiologia on ollut Suomessa tuntematon, vaikka muissa maissa kohdunpoiston esiintyvyyttä, syitä ja trendejä on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Tässä tutkimuksessa käytettiin kolmea eri aineistoa; menopaussia käsittelevää edustavaa kyselytutkimusta vuodelta 1989, Mini-Suomi-tutkimusta vuodelta 1980 ja sairaaloiden poistoilmoitusrekisteriä vuosilta 1971-89. Kohdunpoiston prevalenssi 45-64-vuotiailla naisilla oli 19 % ja insidenssi 390/ 100 000 naista. Suomessa kohdunpoiston insidenssi ja prevalenssi ovat korkeampia kuin muissa Pohjoismaissa, mutta lähes samaa luokkaa kuin muissa Euroopan maissa.

Riitta Luoto

Makro- ja mikroangiopatia aikuistyypin diabetesta sairastavilla potilailla

Tutkimuksen aineistona oli 271 Oulun yliopistollisen keskussairaalan sisätautien klinikkaan hoitotasapaino-ongelmien vuoksi lähetettyä tyyppi 2 diabetesta sairastavaa potilasta (143 miestä ja 128 naista). Lisäksi oli käytettävissä kaksi verrokkiryhmää, noin 200 ja 250 henkilöä. Potilaiden kliininen tila varsinkin sydän- ja verisuonistatuksen osalta määriteltiin huolella. Apolipoproteiini E tyypattiin isoelektrisen fokusoinnin ja immunoblotting-menetelmän avulla, muiden geenien variaatiot Southern blot -analytiikalla sekä PCR-tekniikalla yhdistettynä restriktioentsyymidigestioon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eräiden lipidiaineenvaihduntaan vaikuttavien geenien sekä angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE)-geenin geneettisen vaihtelun merkitystä tyyppi 2 sokeritautia sairastavien sydän- ja verisuonisairastavuuteen.

Olavi Ukkola

Äkillisen välikorvatulehduksen vaaratekijät ja oireet

Lasten äkillinen välikorvatulehdus on lähes kaikkia lapsiperheitä koetteleva sairaus, sillä Suomessa dia-gnosoidaan vuosittain yli 200 000 tapausta. Kun taudin hoitoon kuuluu primaarikäynnin lisäksi jälkitarkastukset ja usein myös uusintakäynnit, nousee vuosittaisten lääkärikontaktien määrä yli puolen miljoonan. Lisäksi kustannuksia aiheutuu lääkkeistä, vanhempien työstä poissaoloista ja tyhjillään olevista päivähoitopaikoista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia nenänielun ja hampaiston rakennetta ja imemistottumuksia välikorvatulehduksen vaaratekijöinä sekä tutkia, mitkä oireet liittyvät välikorvatulehdukseen.

Marjo Niemelä

EKG:n T-aallon amplitudimuutokset anestesiassa

EKG on tärkeimpiä potilasseurannan välineitä anestesian aikana. Rytmihäiriöiden lisäksi iskeemisten muutosten havainnointi kuuluu rutiinianestesiaan. EKG:n antamaa informaatiota ei kuitenkaan hyödynnetä optimaalisesti leikkaussalissa. EKG:n T-aalto kuvastaa sähköisesti häiriöaltista repolarisaatiotapahtumaa, eikä T-aallon nopeiden amplitudimuutosten merkitys ole selvä. Tässä tutkimuksessa pyrittiin T-aallon amplitudimuutosten kliinisen merkityksen selvittämiseen anestesian aikana.

Päivi Annila

Kohdunpoistoon liittyvien leikkausten jälkivaikutuksista

Gynekologinen kirurgia on tällä hetkellä yleismaailmallisesti murroksessa johtuen videoavusteisen tähystystekniikkaan perustuvan kirurgian nopeasta lisääntymisestä perinteisen avokirurgian rinnalle. Kuudesta osatutkimuksesta koostuva väitöskirja antaa kuvan maassamme käytetyistä gynekologisista leikkauksista ja luo sekä pohjan että haasteen uudelle laparoskooppiselle kirurgialle.

Heikki S. Virtanen

Arcanobacterium haemolyticum -infektiot

Arcanobacterium haemolyticum (ent. Corynebacterium haemolyticum) on nielu- ja haavatulehduksia aiheuttava aerobinen gram-positiivinen sauvabakteeri, joka eristettiin ensimmäisen kerran v. 1946 Tyynenmeren saarilla amerikkalaisista sotilaista ja paikallisista asukkaista. Bakteeria on myöhemmin löydetty eri Euroopan maista ja Yhdysvalloista. Arkanobakteerifaryngiittiin voi liittyä tulirokkoa muistuttava ihottuma. Tautia esiintyy lähes yksinomaan 10-30 vuotiaiden ikäryhmässä. A. haemolyticum -faryngiittia ei voi kliinisin perustein erottaa tavallisesta streptokokkitonsilliitista, vaan nielunäytteen bakteeriviljelytutkimus on välttämätön.

Petteri Carlson

Miesten papilloomavirusinfektio

1970-luvun puolivälissä tehty havainto ihmisen papilloomaviruksen (HPV) liittymisestä naisen kohdunkaulan pahanlaatuisiin kasvaimiin ja niiden esiasteisiin on lisännyt mielenkiintoa myös miesten infektioihin, onhan kyseessä pääasiassa sukupuoliteitse leviävä tauti. Tiedot miehillä esiintyvästä HPV-infektiosta ovat kuitenkin olleet toistaiseksi vähäiset, sillä miehillä kuten naisillakin infektio esiintyy useimmiten varsin oireettomina sub-kliinisinä litteinä kondyloomaleesioina, eikä miehille ole ollut käytettävissä PAPA-kokeen veroista vaivatonta ja helppoa seulontamene-telmää. Erityisesti HPV-tyyppien 16 ja 18 on myös miehellä osoitettu liittyvän genitaalialueen syöpiin.

Maritta Hippeläinen

Adenovirukset ja keliakia

Keliakia ja dermatitis herpetiformis (DH) ovat viljan valkuaisen, gliadiinin aiheuttamia tautitiloja, jotka ilmenevät geneettisesti altteilla yksilöillä. Ohutsuolen villus-atrofian taustalla on ilmeisesti immunologisen järjestelmän häiriö, mutta tarkkaa patogeneettistä mekanismia ei vielä tunneta. Adeno-virusten osuus keliakian patogeneesissä tuli tutkimuksen kohteeksi sen jälkeen kun osoitettiin merkittävä aminohappohomologia gluteenin A-gliadiinifraktion ja adenovirus 12 E1B (Ad12 E1B) proteiinin välillä. Tässä tutkimuksessa on pyritty serologisin keinoin selvittämään adenovirusten ja keliakian välistä yhteyttä.

Marja-Leena Lähdeaho

Dementia - perusterveydenhuollon ja omaisten näkökulma

Dementia on eräs tärkeimmistä ikääntyneiden pitkäaikaisista sairauksista. Siitä aiheutuu merkittävää rasitetta ja haittaa dementoituneelle ja häntä hoitaville. Kuitenkin niistä seuraamuksista, joita oireyhtymä aiheuttaa dementoitunutta hoitavien perheessä, tiedetään varsin vähän. Myös dementian diagnostiikassa perusterveydenhuollossa käytössä olevien diagnostisten menetelmien tuntemus on puutteellinen.

Petteri Viramo

Sallan tautia aiheuttava geeni

Sallan tauti on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva lysosomaalinen kertymäsairaus. Kertymäaines on vapaata sialihappoa (N-asetylneuraminihappoa). Sairaus periytyy autosomissa resessiivisesti, ja aiheuttaa vaikea-asteisen psykomotorisen kehitysvammaisuuden. Virheellisen tautigeenin kantajuus on erityisen yleistä Koillis-Lapin alueella, missä arviolta yhdellä neljästäkymmenestä on perimässään Sallan tautia aiheuttava geeni. Suomessa sairastuu 1-2 lasta vuosittain, ja kaikkiaan suomalaisia potilaita on diagnosoitu 93. Sallan taudin ensimmäiset oireet 6-9 kk iässä ovat hypotonia, ataksia ja usein myös nystagmus. Suurin osa potilaista (75 %) oppii kävelemään ja lähes kaikki potilaat oppivat puhumaan muutamia yksittäisiä sanoja. Neurologisten oireiden vaikeusaste vaihtelee yksilöllisesti, mutta potilaiden älykkyysosamäärä jää parhaimmillaankin alle 40. Potilaiden keskimääräinen elinikä ei ole merkittävästi alentunut normaaliväestöön verrattuna.

Leena Marjatta Haataja

Solujen tarttumismolekyylit, integriinit, munuaisen kehityksessä ja munuaissyövässä

Solujen tarttuminen ympäröiviin soluihin ja soluväliaineeseen on välttämätöntä kudosten kehittymiselle ja järjestyneelle toiminnalle. Lisäksi on havaittu, että syövän pelätyt ominaisuudet, tunkeutuva kasvu ympäröivään kudokseen sekä etäpesäkkeiden muodostaminen, ovat osittain seurausta solun muuttuneista tarttumisominaisuuksista. Integriinit, joita tunnetaan yli kaksikymmentä erilaista, ovat tärkeä ryhmä solun pintakalvon valkuaisaineita, joiden välityksellä solu tarttuu ympäristöönsä. Ne ohjaavat kudosten ja elinten muodostumista, solujen erilaistumista ja vaellusta, esim. tulehdussolujen siirtymistä tulehduspaikalle. Tietty solutyyppi ilmentää pinnallaan sille luonteenomaista yhdistelmää eri integriinejä, jotka määräävät solun tarttumisominaisuudet. On myös esitetty että syöpäsoluissa integriinien ilmentyminen ja toiminta olisivat häiriintyneet. Näiden ilmiöiden parempi ymmärtäminen on välttämätöntä solun perustoimintojen tuntemiselle, ja luo uudenlaisia mahdollisuuksia syövän tutkimukseen ja hoitoon.

Matti Korhonen

Kohdunrungon syövän sädeherkkyys ja herkkyys platinajohdoksille

Kohdunrungon syöpä todetaan useimmiten varhaisvaiheessa ja hoidetaan tällöin leikkauksella. Sädehoitoa ja platinajohdoksia sisältävää solunsalpaajahoitoa käytetään uusiutuneen tai pitkälle edenneen taudin hoidossa. Korkean riskin potilaiden ennusteen parantaminen edellyttää uusien hoitomuotojen kehittämistä. Näitä hoitomuotoja ovat sädehoidon uudentyyppiset fraktiointimenetelmät sekä solunsalpaajahoidon ja sädehoidon yhdistäminen.

Virpi Rantanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030