Näkövammaisuus ja subjektiiviset näkövaikeudet vanhusväestössä

Väestöpohjaisessa poikkileikkaustutkimuksessa Oulun ympäristössä todettiin, että 70 vuotta täyttäneestä väestöstä 59 %:lla oli normaali tai lähes normaali näöntarkkuus, heikkonäköisiä oli 10 % ja sokeita 2 %. Näkövammaisten osuus suureni siten, että 70-79-vuotiaista heitä oli 5 % mutta 90 vuotta täyttäneistä kolmannes. Jos näkövammaisuuden esiintyvyys olisi sama (12 %) koko ikääntyneessä väestössä, Suomessa olisi noin 55 000 näkövammaisuuden kriteerit täyttävää yli 70-vuotiasta. Näkökyvyssä oman ilmoituksen mukaan ilmenneet ongelmat eivät kuitenkaan aina vastanneet objektiivista näöntarkkuusarvoa, ja kaukonäössä koettiin yleensä vähemmän vaikeuksia kuin lähinäössä. Tärkeimmät syyt näkövammaisuuteen olivat verkkokalvon ikärappeuma, harmaakaihi ja glaukooma. Näistä harmaakaihi ei ilmene esimerkiksi Näkövammarekisterin tilastoista, koska sen aiheuttama haitta ei yleensä ole pysyvä, vaan on ainakin osittain korjattavissa kaihileikkauksella.

Heli Hirvelä, Leila Laatikainen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 13/1996 Kommentteja

Lyhyellä yksilöllisellä sairaalakuntoutuksella yhtä hyvät tulokset kuin pitemmällä laitoskuntoutuksella

Sairaalan järjestämä lyhyt, yksilöllinen kuntoutusjakso näyttää tuottavan aivan yhtä hyviä tuloksia kuin pitempi kuntoutusjakso kuntoutukseen erikoistuneessa laitoksessa. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa verrattiin tuloksia kahdessa potilasryhmässä, joista toinen kuntoutui laitoksessa, toinen sairaalan omalla kuntoutusosastolla. Asiakkaiden kuntoutustarve johtui yleensä tuki- ja liikuntaelinsairaudesta.

Eeva Leino, Viljo Rissanen, Anna Jormakka, Karl-August Lindgren, Risto Ikäheimo

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 13/1996 Kommentteja

Tuberkuloosi on maailman hätä, mutta ei Suomen

Vielä 1980-luvulla tuberkuloosin luultiin pian häviävän teollisuusmaista ja jäävän köyhän maailman vitsaukseksi. Niinpä poliittiset päättäjät jättivät monessa teollisuusmaassa huolehtimatta tuberkuloosin hoito-ohjelmien riittävästä valmiudesta. Samaan aikaan ilmaantui uusia uhkatekijöitä: siirtolaisuus lisääntyi, HI-virus alkoi levitä, sodat eivät loppuneet, slummiutuminen jatkui ja päihteiden käyttö lisääntyi. Tuberkuloosi alkoi uudelleen yleistyä teollisuusmaissa, eivätkä tuberkuloosiohjelmat pystyneet vastaamaan haasteisiin vaan alkoivat vuotaa. Suomessa tuberkuloosin vastustamistyö on ollut tuloksellista, ja edullinen kehitys jatkuu, ellei virheitä tehdä. Maailman tuberkuloosiongelma ratkeaa kuitenkin vasta sitten, kun kehitysmaihin saadaan rikkaiden maiden tuella tehokkaat hoito-ohjelmat - ja niitä tarvitaan jo Suomen lähialueillakin.

Eero Tala

Mini-interventiohoidon teho alkoholihaittojen ehkäisyssä Katsaus terveydenhuollossa tehtyihin tutkimuksiin

Alkoholin suurkulutuksen varhaisen hoidon, mini-intervention, tehoa on selvitetty terveydenhuollossa 15 kontrolloidussa tutkimuksessa 12 maassa. Mukana tutkimuksissa on ollut yli 5 000 suurkuluttajaa, sekä miehiä että naisia. Tulokset niin perusterveydenhuollosta kuin erikoissairaanhoidostakin ovat yhdensuuntaisia: hoidon myötä alkoholin kulutus ja suurkuluttajien määrä vähenevät merkitsevästi. Mini-interventiohoito on kustannuksiltaan edullinen ja muodoltaan hyvin terveydenhuollon nykytoimintoihin soveltuva. Sen laaja-alaisen käyttöön ottamisen perus- ja työterveyshuollossa sekä erikoissairaanhoidossa voidaan odottaa johtavan huomattavaan alkoholihaittojen vähenemiseen.

Kaija Seppä

Somatisoivan potilaan tutkimuskierre Pettävä ruumis ja katetun pöydän mysteeri

Psykosomaattisen potilaan tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen hoidossa on vaikeaa. Oireilun taustalla usein vaikuttavan varhaisen tyydyttämättömyyden ymmärtäminen auttaa näiden potilaiden kohtaamisessa ja mahdollistaa tutkimuskierteen katkeamisen. Nykyisellään tärkein hoitotulos onkin usein potilaan sitoutuminen yhteen hoitopaikkaan. Valtaosa on psykiatriseen tutkimukseen tullessaan voimansa loppuun käyttäneitä, eikä heidän työkykyään voida enää palauttaa. Psykiatrista konsultaatiota tarvittaisiin oireilun varhaisessa vaiheessa. Tällöin voidaan saada kokonaisnäkemys potilaasta ja mahdollistetaan hänen jäljellä olevien voimiensa palautuminen rakentavaan käyttöön.

Heli-Tuulie Koivumaa-Honkanen, Anneli Heikkinen

Normiohjauksen väheneminen, lama ja terveyskasvatuksen järjestämistä koskevat muutokset terveyskeskuksissa

Terveyskasvatusta kehitettiin terveyskeskuksissa 1970- ja 1980-luvuilla keskushallinnon normiohjauksessa. Kunnallisten terveyspalvelujen järjestämistä koskeva valtionhallinnon normiohjaus purettiin 1990-luvun alussa. Kuntien oman päätösvallan kasvu osuu samaan ajanjaksoon rinnan laman aiheuttamien talousvaikeuksien kanssa. Terveyskasvatuksen järjestämisessä suurimmat muutokset näyttävät tapahtuneen väestötason terveyskasvatuksen toimintaedellytyksien vähenemisenä. Sen sijaan yksilöihin kohdistuvien terveystarkastusten ja seulontojen määrät ovat pysyneet ennallaan.

Seppo Miilunpalo, Jukka Laitakari

Lapsen myötämääräämisoikeus lastensuojelussa

Suomen lainsäädäntö perustuu yhdenmukaisesti YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa ajatukselle, että lapsi on omien oikeuksiensa subjekti ja ottaa osaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Lastensuojelussa puhutaan yleensä mieluummin lapsen myötämääräämis- kuin itsemääräämisoikeudesta siitä syystä, että alaikäisen holhoojalla on vastuuta ja oikeuksia lapsen suhteen. Tosin lapsella on myös eräitä varsin pitkälle meneviä oikeuksia jopa ohi tuomioistuimen päätöksen.

Sirpa Taskinen

Mielenterveyspalvelujen tilasta selvitys: Rakennemuutos merkitsi vain sairaaloiden alasajoa

Mielenterveyspalvelujen kunnianhimoinen valtakunnallinen kehittämisohjelma on kutistunut pelkäksi laitosten alasajoksi. Avohoitoa ei kehitetty tarpeeksi eikä sen toimintatapoja muutettu. Nyt tarvitaan laaja psykiatristen avopalvelujen kehittämisohjelma, sanoo mielenterveyspalvelujen tilaa sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä selvittänyt pääjohtaja Vappu Taipale. Selvityksen varsinainen toimenpideohjelma annetaan julkisuuteen vasta sen jälkeen, kun hallitus on käsitellyt iltakoulussaan selvityksen tuloksena syntyneen muistion.

Suvi Sariola

Miten tieto muuttuu käytännöksi? Terveydenhuollossa etsitään tarkoituksenmukaisia hoitokäytäntöjä

Sairastavuuden ja resurssien erot eivät riitä selittämään terveydenhuollon hoitokäytäntöjen tuntuvaa vaihtelua kunnittain ja alueittain, ja vaihtelun tarkempi selvitys on tuonut esiin epätarkoituksenmukaisia hoitokäytäntöjä. Kukaan ei enää aseta kyseenalaiseksi, etteikö hoitokäytännöissä olisi parantamisen varaa, mutta miten muuttaa tieto käytännön toiminnaksi, ja mitä pitäisi tehdä, että hyvät hoitokäytännöt leviäisivät nopeasti ja kattavasti, kysyttiin sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin, Kuntaliiton ja Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin seminaarissa.

Suvi Sariola

Kallonsisäisten kasvainten magnetisaationsiirto- kuvantaminen

Tavanomaisen kliinisen magneettikuvauksen kontrasti perustuu veden tai rasvan protonien T1- ja T2-relaksaatioaikoihin tai protonitiheyteen. Kookkaampien molekyylien protonit eivät vaikuta suoraan magneettikuvan signaaliin, mutta niillä on vaikutusta relaksaatioaikoihin magneettisten vuorovaikutusten kautta. Magnetisaationsiirtokontrasti (MT-kontrasti) on uusi magneettikuvausmenetelmä, joka perustuu kudosten makromolekyylien (esim. proteiinit, nukleiinihapot, eräät lipidit ja hiilihydraatit) protonien ja veden protonien väliseen magneettiseen vuorovaikutukseen.

Timo Kurki

Sytomegalovirusinfektion merkitys sydämensiirron jälkeisen valtimon- kovetustaudin kehittymisessä

Sydämensiirto on ainoa hoitomuoto, jonka avulla vaikeasta loppuvaiheen sydänsairaudesta kärsivä potilas voi palata normaaliin elämään. Sydämensiirrännäisen valtimonkovetustaudin, arterioskleroosin, kehittyminen on tärkeimpiä potilaiden pitkäaikaisennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Taudin patofysiologia ei ole selvillä, mutta kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että vasta-aine- ja soluvälitteinen immuunireaktio, hyperlipidemia ja sytomegalovirusinfektio nopeuttavat sydämensiirtopotilaiden arterioskleroosin kehittymistä.

Karl Lemström

Angiotensiinireseptorit ja aivoverenkierron säätely

Reniini-angiotensiinijärjestelmällä (RAS) on keskeinen merkitys verenpaineen sekä neste- ja elektrolyyttitasapainon säätelyssä. Sen biologisesti aktiivisin komponentti on angiotensiini (ANG) II, mutta myös muilla angiotensiinipeptideillä on biologisia vaikutuksia. Angiotensiinireseptorit luokitellaan neljään päätyyppiin: AT1-4. Näistä parhaiten tunnetaan AT1, jonka on osoitettu välittävän lähes kaikki ANG II:n fysiologiset vaikutukset, mm. perifeerisen vasokonstriktion. AT2-reseptorin fysiologista merkitystä ei vielä täysin tunneta. AT4-reseptorin endogeeninen ligandi on ANG IV, joka on ANG II:n luonnollinen hajoamistuote ANG (3-8).

Liisa Näveri

Resistentti pneumokokki leviää sairaalassakin

Penisilliinille resistentti pneumokokki aloitti maailman valloituksen vuonna 1977 Etelä-Afrikasta. Nykyään se on monissa maissa niin yleinen, että hoitokäytäntöjä on jouduttu pysyvästi muuttamaan. Suomessakin löydetään resistenttiä pneumokokkia silloin tällöin, mutta toistaiseksi ongelma ei ole kovin kipeä. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti. Hyvänä esimerkkinä on Islanti, jossa Espanjasta tullut pneumokokkikanta takavuosina lähes syrjäytti kotikokit.

Heikki Arvilommi

Laser ei paranna pallolaajennuksen tulosta

Sepelvaltimotoimenpiteiden hurja kehitys on johtanut mm. laserin käyttöön verisuonitukosten ja -ahtaumien "räjäyttämiseksi". Kontrolloimattomat tutkimukset excimerlaserilla ovat antaneet ymmärtää, että pelkällä laserhoidolla saataisiin perinteistä pallolaajennusta pysyvämpi tulos vähemmin komplikaatioin. Asia vaati kuitenkin satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen. Niinpä tällainen tutkimus on nyt tehty.

Robert Paul

Stressiproteiinit, gammad-T-solut ja Behçetin tauti

Behçetin tautia sairastavien potilaiden gammad-T-solut reagoivat voimakkaasti mykobakteereista peräisin olevaan 65 kD -stressiproteiiniin. Proteiinissa on useita ihmisen vastaavan proteiinin kanssa yhteneviä jaksoja. Potilaiden gammad-T-solut reagoivat normaalia voimakkaammin myös synteettisesti valmistettuihin yhteneviin jaksoihin. alfab-T-solujen reagoivuudessa ei vastaavaa ilmiötä havaittu.

Matti Viljanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030