Näkövammaisuus ja subjektiiviset näkövaikeudet vanhusväestössä
Väestöpohjaisessa poikkileikkaustutkimuksessa Oulun ympäristössä todettiin, että 70 vuotta täyttäneestä väestöstä 59 %:lla oli normaali tai lähes normaali näöntarkkuus, heikkonäköisiä oli 10 % ja sokeita 2 %. Näkövammaisten osuus suureni siten, että 70-79-vuotiaista heitä oli 5 % mutta 90 vuotta täyttäneistä kolmannes. Jos näkövammaisuuden esiintyvyys olisi sama (12 %) koko ikääntyneessä väestössä, Suomessa olisi noin 55 000 näkövammaisuuden kriteerit täyttävää yli 70-vuotiasta. Näkökyvyssä oman ilmoituksen mukaan ilmenneet ongelmat eivät kuitenkaan aina vastanneet objektiivista näöntarkkuusarvoa, ja kaukonäössä koettiin yleensä vähemmän vaikeuksia kuin lähinäössä. Tärkeimmät syyt näkövammaisuuteen olivat verkkokalvon ikärappeuma, harmaakaihi ja glaukooma. Näistä harmaakaihi ei ilmene esimerkiksi Näkövammarekisterin tilastoista, koska sen aiheuttama haitta ei yleensä ole pysyvä, vaan on ainakin osittain korjattavissa kaihileikkauksella.
