Kipupumpuissa käytettävien lääkeaineseosten säilyvyys

Kipulääkkeen annosteluun ohjelmoidut infuusiopumput ovat nykyaikainen kivunhoitomenetelmä, jota käytetään myös kotihoidossa. Vaikka lääkepumppuja käytetään jo yleisesti, lääkeaineiden ja lääkeaineseosten yhteensopivuutta ja säilyvyyttä niissä on tutkittu vähän. HYKS:ssa tehdyssä tutkimuksessa kipupoliklinikassa käytettäviä lääkeseoksia säilytettiin kipupumpun lääkeannoskaseteissa 8-16 vuorokauden ajan pumpun tavanomaisessa käyttölämpötilassa +37 C:ssa. Lääkeaineseoksissa ei havaittu sakanmuodostusta, värin muutoksia eikä mikrobikasvua. Lääkeainepitoisuudet eivät muuttuneet tutkimuksen aikana eikä pH:n muutoksia havaittu.

Eija Järviluoma, Kirsi Rosenqvist, Merja Johansson, Eila Tötterman

Itujen aiheuttama Salmonella Stanley -epidemia

Raakana syötävistä iduista on tullut broilerin ohella tärkein salmonellaepidemioiden aiheuttaja Suomessa. 1980-luvulta lähtien maassa on todettu kahdeksan itujen välittämää salmonellaepidemiaa. Sairastuneita on ollut yhteensä 855. Nyt kuvattavassa epidemiassa sairastuneita oli 114. Kaksi epidemioista on levinnyt Suomen rajojen ulkopuolelle, toinen Ruotsiin ja toinen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Itujen aiheuttamien epidemioiden estämiseksi tarvitaan tutkimukseen perustuvia siementen desinfiointiohjeita.

Antti Pönkä, Olli Haikala, Matti Jahkola, Aimo Kuhmonen, Pekka Pakkala, Birgitta Rantanen, Timo Rostila, Anja Siitonen

Vieläkö BCG-rokotusta tarvitaan?

BCG (Bacille Calmette-Guérin) on yksi vanhimpia ja eniten käytettyjä rokotteita. Sen saavat yhä kaikki vastasyntyneet Suomessa. Tuberkuloositilanne maassa on kuitenkin jatkuvasti parantunut, ja niinpä nyt täyttyvät kansainvälisten asiantuntijoiden esittämät BCG-rokotuksen lopettamisen edellytykset. Jos rokotussuoja poistuu, sairastumisen riski saattaa laskelmien mukaan hieman kasvaa. Vaikka BCG-rokotuksella ei enää ole ratkaisevaa merkitystä lasten tuberkuloosin torjunnassa, on ennen lopettamispäätöstä huolellisesti suunniteltava ne toimet, joilla lasten tuberkuloosin riski pidetään vähäisenä.

Marianna Tala-Heikkilä

Ylipainehappihoito anaerobeissa nekrotisoivissa infektioissa

Anaerobiset nekrotisoivat infektiot ovat usein hengenvaarallisia infektioita, joiden hoitoon kuuluu kirurginen hoito, laajakirjoinen antibioottiterapia ja ylipainehappihoito. Potilaat tulisi hoitaa aina teho-osastolla. Tällaisten infektioiden ylipainehappihoito on keskittynyt TYKS:iin, jossa on maan ainoa teho-osastolla toimiva ylipainehappikammio. TYKS:ssa toimintaa kehitetään analysoimalla kansainvälisestikin katsoen varsin mittavaksi kertynyttä aineistoa.

Kimmo Korhonen, Martti Hirn, Jorma Klossner, Kari Kuttila, Juha Niinikoski

Subkliininen hypertyreoosi hoito-ongelmana

Subkliinisessä hypertyreoosissa seerumin tyreotropiiniarvo on viitetason alapuolella ja muut kilpirauhasen toimintakokeiden tulokset viitealueella ylärajan tuntumassa. Tilan etiologia on sama kuin kliinisen hypertyreoosin, mutta syynä voi olla myös ylimitoitettu tyroksiinihoito. Ajan myötä kilpirauhasen lievä liikatoiminta altistaa eteisvärinän kehittymiselle, ja on myös viitteitä sen aiheuttamasta osteoporoosiriskistä varsinkin vaihdevuodet ohittaneille naisille. Subkliinisen hypertyreoosin hoidon tarvetta voi olla vaikea arvioida. Usein on tarkoituksenmukaisinta vain seurata tilannetta, mutta tietyissä tapauksissa tyreostaatti- tai radiojodihoito on hyvinkin aiheellinen.

Matti Kivikko, Hannu Vanhanen, Timo Strandberg

Väestön odotettavissa oleva aktiiviaika ja sen alue-erot Suomessa

Pohjois-Karjalan ja Kainuun sairaanhoitopiireissä asuvat miehet ovat 16:n ja 54 ikävuotensa välillä työelämässä vajaat 35 vuotta 39 mahdollisesta ja noin vuoden vähemmän kuin suomalaiset miehet keskimäärin, kun työttömyyttä ei lasketa mukaan. Kuntakohtaisissa miesten aktiiviajoissa on kuudenkin vuoden eroja. Paitsi sairaudet ja niiden riskitekijät sekä ennenaikainen kuolleisuus myös varhaiset eläkkeellesiirtymiset kasautuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen. Naisten väliset alue-erot ovat pienemmät mutta samansuuntaiset kuin miesten.

Arto Ohinmaa, Simo Näyhä, Pirjo Koivukangas, Guy Ahonen, Juhani Hassi

Terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon lähettämisen aiheellisuus

Kuopion kaupungin terveyskeskuksessa analysoitiin kahden viikon aikana kirjoitetut lähetteet erikoissairaanhoitoon. Kolme terveyskeskuksen omaa lääkäriä katsoi keskimäärin 3 % lähetteistä aiheettomiksi ja 13 %:lle potilaista olisi heidän mukaansa tullut ennen lähettämistä tehdä lisäselvityksiä avohoidossa. Käsitykset lisäselvitystä tarvinneista potilaista hajosivat kuitenkin jonkin verran. Tarpeettomien ja lisäselvitystä tarvinneiden osuudet myös pienenivät arvioijalääkäreiden konsensuksena tehdyissä yhteisarvioissa. Tutkijat päättelevät, että noin kymmenesosassa tapauksista lähetteen tarve on ollut kyseenalainen ja muutama prosentti on kirjoitettu puutteellisin perustein. Suuriin lähetekäytännön muutoksiin terveyskeskuksessa ei voida päästä muuttamatta toimintaympäristöä.

Pertti Lipponen, Petri Hovinen, Pekka Pollari, Lassi Siltavuori

Mikrobiologian laboratorioiden valvonta tehostui

Kliinisen mikrobiologian laboratoriotutkimuksia tekee Suomessa noin 400 laboratoriota. Tutkimusten suorittaminen edellyttää toimilupaa, jonka myöntää nykyään lääninhallitus kansanterveyslaitoksen lausunnon perusteella. Toimilupien ensimmäisellä hakukierroksella yli puolet laboratorioista sai Kansanterveyslaitoksen työryhmältä myönteisen lausunnon hakemuksensa ensimmäisessä käsittelyssä, mutta osa laboratorioista oli käsittänyt toimiluvan pelkäksi muodollisuudeksi, ja työryhmä joutui hankkimaan lisätietoja noin 160 laboratoriosta. Osaan niistä tehtiin myös arviointikäynti. Arvioinnissa ilmenneistä heikkouksista merkittävin oli eräissä pienissä laboratorioissa havaittu mikrobiologisen asiantuntemuksen puute. Työryhmä pitää tarkastuskäyntejä erittäin hyödyllisinä: epäkohdat saatiin korjatuksi, ja lopulta vain muutaman laboratorion toimilupahakemusta esitettiin hylättäväksi.

Anja Siitonen, Antti Nissinen, Pauli Leinikki

Periytyvän rintasyövän geeni uudessa valossa

Viime aikoina on yksi periytyvälle rintasyövälle altistavista geeneistä, BRCA1, ollut vilkkaan tutkimuksen kohteena. Mikäli rintasyöpäsukuun kuuluvalla naisella on BRCA1-geenin mutaatio, on hänellä noin 80 %:n vaara sairastua rintasyöpään elämänsä aikana, ja lisäksi suurentunut vaara saada munasarjasyöpä. Mutta entäpä toisin päin: onko BRCA1-geenin mutaatio merkki periytyvästä taipumuksesta saada rintasyöpä, ja esiintyykö tässä geenissä mutaatioita myös sporadisissa rintasyövissä?

Heikki Joensuu

Raskaus ja tuberkuloosi

Santo Domingossa tehdyssä tutkimuksessa raskaus ei lisännyt tuberkuloosiin sairastumisen riskiä naisten HIV-statuksesta riippumatta. Tutkimusmateriaalissa oli 490 tuberkuloosipotilasta ja 172 melko hyvin valittua verrokkia. Tuberkuloosia sairastavat olivat imettäneet merkittävästi pidempään kuin verrokit, ja myös painon pudotus oli heillä suurempaa. Muissa raskauteen liittyvissä seikoissa ei merkittäviä eroja ollut.

Matti Viljanen

Oktreotidi parantaa ruokatorvikohjujen ligeerauksen hoitotulosta

Vuotavat ruokatorven kohjut voidaan hoitaa endoskooppisesti mm. ligeeraamalla. Hoito on haitattomampaa kuin skleroterapia, mutta siihen liittyy uusintavuotoja 30-40 %:lla potilaista. Vasopressiini on ollut käytössä, koska se laskee portapainetta, mutta siihen liittyy haittavaikutuksina mm. koronaari-iskemian paheneminen. Sittemmin kehitetty vasopressiininanalogi, oktreoptidi, on vasopressiinin tavoin kehokas paineenlaskija, mutta sillä on vähemmän haittavaikutuksia kuin edeltäjillä. Hongkongilaistutkijat selvittivät, miten profylaktisesti annettu oktreotidi vaikuttaa ligeeraushoidon tulokseen.

Robert Paul

Lääkkeet ja Stevens-Johnsonin oireyhtymä

Stevens-Johnsonin oireyhtymän letaalia muotoa kutsutaan usein toksiseksi epidermolyysiksi. Ranskalais-saksalais-italialais-portugalilaisena yhteistyönä toteutettu tutkimus valaisee näiden oireyhtymien ja eri lääkkeiden käytön määrällisiä yhteyksiä. Koska nämä vakavat ihosairaudet ovat perin harvinaisia, on ollut pakko yhdistää useiden maiden voimavarat, jotta tutkimuksesta saataisiin tilastollisesti pätevää tietoa.

Robert Paul

Kirurgi voi tartuttaa hepatiitin potilaaseen

Amerikkalainen HB e -antigeenipositiivinen kirurgi tartutti 19 operoimaansa potilaaseen hepatiitti B:n. Espanjassa taas kaksi potilasta sai hepatiitti C -infektion, vaikka heille annettu veri ei sisältänyt virusta. Potilaat leikanneella kirurgilla osoittautui olevan krooninen HCV-infektio. Jatkotutkimuksissa ilmeni, että sama lääkäri oli tartuttanut viruksen ainakin viiteen potilaaseen. Tarttuminen lääkäreistä potilaisiin varmistettiin kummassakin tapauksessa virusten antigeenien vertailulla ja geenien sekvensoinnilla.

Matti Viljanen

Eipäs unohdeta legionellaa

Legionella viihtyy erityisen hyvin poreammeiden vedessä ja suodattimissa. Tämä kävi jälleen ilmi, kun 50 amerikkalaista risteilymatkustajaa sairastui legionelloosiin. Porekylpyjä ottaneilla oli 16-kertainen sairastumisriski muihin matkustajiin verrattuna. Taudin voi saada kylpemättäkin, sillä ammeista leviävän aerosolin mukana bakteerit lentävät useiden metrien päähän.

Matti Viljanen

Keskitetty palovammojen hoito HYKS:ssa Kokemukset ensimmäisten kuuden vuoden ajalta

Suomen ensimmäinen palovammaosasto avattiin Töölön sairaalassa marraskuussa 1988. Vuosina 1989-94 osastolla hoidettiin 533 palovammapotilasta. Osastohoitoa tarvitsevia palovammapotilaita on tullut vuosi vuodelta lisää, sen sijaan tehohoitopäivien määrä on pysynyt vakiona vuoden 1991 jälkeen. Yleisimmin vammat ovat olleet käsissä ja kasvoissa, ja tavallisin potilas oli työikäinen mies. 60 % potilaista oli ollut humalassa vamman sattuessa, ja lähes joka kymmenes vamma sattui saunassa. Osaston potilaiden kuolleisuus kuuden ensimmäisen toimintavuoden aineistossa oli alle 5 %. Vaikeita palovammoja saaneet potilaat on lähetetty herkästi asiantuntevaan hoitoon HYKS:n muista klinikoista sekä jäsenkunnista, mutta vain harvoista ulkokunnista. Vaikeiden palovammojen hoito tulisi kuitenkin Suomessa keskittää valtakunnallisesti kahteen yliopistosairaalaan.

Sirpa Asko-Seljavaara, Jyrki Vuola, Markku Härmä, Nils Svartling, Eila Manninen-Kauppinen

Palovammapotilaan kuntoutus

Palovammapotilaan hoito ja kuntoutus on tiivistä moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuvat myös potilas ja hänen omaisensa. Kuntoutus alkaa jo akuuttivaiheessa ja jatkuu pitkään kotiutumisen jälkeen. Potilasta ohjataan jo sairaalavaiheen aikana omatoimisuuteen päivittäisissä toiminnoissa sekä osallistumaan ja ottamaan vastuuta omasta kuntoutumisestaan. Hoidossa vältetään turhaa immobilisaatiota ja potilas avustetaan jalkeille jo ennen ihonsiirtoleikkausta. Syvän palovamman arpi hypertrofioituu helposti. Arven liikakasvua voidaan ehkäistä varhain aloitetulla painehoidolla ja silikonivalmisteiden käytöllä. Palovammapotilaat toipuvat yleensä hyvin ja motivoituvat kuntoutukseen, kun hankalatkin hoidot tuottavat toivottua tulosta.

Marisa Nikkonen, Raija Tuominen

Palovammojen avohoito

Valtaosa Suomessa vuosittain sattuvista yli 20 000 palovammasta hoidetaan avohoidossa. Vammat ovat yleensä pinnallisia toisen asteen kuumavesivammoja, jotka paranevat parissa viikossa konservatiivisella hoidolla. Hoitoperiaatteet ovat yksinkertaisia ja tulokset hyvät. Syviä palovammoja saaneet on kuitenkin tärkeää osata ohjata varhaisessa vaiheessa leikkaushoitoon. Näin lyhennetään palovamman kokonaishoitoaikaa ja saadaan paras mahdollinen toiminnallinen ja esteettinen tulos.

Päivi Salminen-Peltola, Jyrki Vuola

Myyräkuumeen aiheuttamat oireet ja löydökset silmässä

Myyräkuumeen akuutissa vaiheessa todetaan runsaasti silmäoireita ja -löydöksiä. Sairauden tunnetuimmat ilmentymät silmässä ovat ohimenevä myopia (myooppinen siirtymä) ja sitä harvinaisempi silmänpaineen äkillinen nousu (akuutti glaukooma). Näiden muutosten mekanismia on selvitetty A-kaikumittauksin: infektion akuutissa vaiheessa silmän etukammio madaltuu ja mykiö paksuuntuu. Aikaisemmin silmäoireet ja -löydökset luokiteltiin yleensä neurologiseen oireryhmään. Nykytiedon perusteella ne tulisi kuitenkin katsoa tämän yleisinfektion ilmentymiksi silmässä ja luokitella omaksi oftalmologiseksi ryhmäkseen.

Matti Kontkanen

Syöpäpotilaan oireenmukainen hoito

Syöpäpotilaan oireista merkittävimpiä ovat kipu, hengenahdistus, pahoinvointi, oksentelu ja ruokahaluttomuus. Niihin pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti sädehoidolla, syöpälääkkeillä tai kirurgialla, mutta myös monet muut keinot, kuten portaittainen kivunhoitomalli ja ihonalaiset infuusiot, ovat osoittautuneet tehokkaiksi syöpäpotilaan oireiden hallitsemisessa. Tärkeä osa hoitoa on potilaan ja lääkärin hyvä vuorovaikutus. Aktiivinen oireenmukainen hoito parantaa usein merkittävästi potilaan elämänlaatua.

Markku Viren, Risto Johansson

Vuorovaikutuksen toimivuus suuressa sairaalaorganisaatiossa

TAYS:n henkilökunnalle tehdyssä laajassa kyselytutkimuksessa yksi osa koski työyhteisön vuorovaikutussuhteita. Arviot vuorovaikutuksen sujuvuudesta painottuivat keskimäärin hyvin toimivien ja avoimien suhteiden puolelle. Muita kielteisemmin vuorovaikutuksen arvioi hallinto- ja taloushenkilöstö. Myös henkilöstön ja potilaiden vuorovaikutusta sairaalassa pidettiin hyvänä. Tutkimuskokonaisuudesta julkaistiin työn rutiineja koskeva osa Lääkärilehdessä 9/96.

Marita Paunonen, Hilkka Laakso, Kristiina Lehti, Risto Harisalo, Arto Uusitalo, Heli Nieminen