1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. ADHD-lääkkeiden käytön yleisyys pojilla ja tytöillä sairaanhoitopiireissä ja kunnissa vuonna 2018
Alkuperäis­tutkimus 22/2020 vsk 75 s. 1374 - 1379

ADHD-lääkkeiden käytön yleisyys pojilla ja tytöillä sairaanhoitopiireissä ja kunnissa vuonna 2018

Lähtökohdat Tutkimuksessa kuvaillaan 7–15-vuotiaiden lasten ja nuorten ADHD-lääkehoidon yleisyyttä sairaanhoito­piireissä ja kunnissa. Alue-eroja ei ole aiemmin tarkasteltu kuntatasolla.

Menetelmät Aineistona käytettiin Kelan rekisteritietoja sairausvakuutuksesta korvatuista ADHD-lääkkeiden ostoista vuonna 2018. Lääkehoidon yleisyyttä tarkasteltiin korvausta saaneiden poikien ja tyttöjen suhteellisina prosenttiosuuksina saman ikäisestä ja samaa sukupuolta olevasta väestöstä. Kunta-aineistoon sisällytettiin Manner-Suomen kunnat (n = 248), joissa asui vähintään 196 peruskouluikäistä.

Tulokset ADHD-lääkehoidon yleisyyden vaihteluvälit poikien aineistossa olivat 2,9–9,9 % (sh-piirit) ja 0,5–16,2 % (kunnat). Tyttöjen vastaavat luvut olivat 0,5–2,8 % ja 0,0–6,7 %. Pojilla lääkehoidon yleisyys oli keskimäärin 5 % ja neljäsosassa kuntia vähintään 6,8 %. Tytöillä yleisyys oli keskimäärin 1,2 % ja suuressa osassa kuntia edelleen alle 2 %.

Päätelmät Lasten ja nuorten ADHD-lääkehoito on yleistynyt Suomessa tasaisesti, mutta alue-erot ja erot poikien ja tyttöjen välillä ovat edelleen verrattain suuria. Näiden erojen taustatekijöistä tarvitaan lisätutkimusta.

ADHD-lääkkeiden käytön yleisyys pojilla ja tytöillä sairaanhoitopiireissä ja kunnissa vuonna 2018 Kuva 1 / 4
       

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) on sosiaalista toimintakykyä heikentävä kehityksellinen neuropsykiatrinen oireyhtymä (11 Faraone SV, Asherson P, Banaschewski T ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder. Nat Rev Dis Primers 2015;1:15020.). Esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on noin 5 % (11 Faraone SV, Asherson P, Banaschewski T ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder. Nat Rev Dis Primers 2015;1:15020.,22 Sayal K, Prasad V, Daley D ym. ADHD in children and young people: prevalence, care pathways, and service provision. Lancet Psychiatry 2018;5:175–86.,33 Caye A, Swanson JM, Coghill D, Rohde LA. Treatment strategies for ADHD: an evidence-based guide to select optimal treatment. Mol Psychiatry 2019;24:390–408.). Tuoreimman meta-analyysin mukaan esiintyvyys on 3,6–7,2 % (44 Thomas R, Sanders S, Doust J ym. Prevalence of attention-deficit/hyperactivity disorder. A systematic review and meta-analysis. Pediatrics 2015;135:e994–1001.), ja lisäksi noin 5 %:lla arvioidaan esiintyvän subkliinistä oireilua (33 Caye A, Swanson JM, Coghill D, Rohde LA. Treatment strategies for ADHD: an evidence-based guide to select optimal treatment. Mol Psychiatry 2019;24:390–408.).

ADHD-piirteiden esiintyvyys ei näyttäisi yleistyneen väestössä (55 Rydell M, Lundström S, Gillberg C ym. Has the attention deficit hyperactivity disorder phenotype become more common in children between 2004 and 2014? Trends over 10 years from a Swedish general population sample. J Child Psychol Psychiatry 2018; 59:863–71.), mutta diagnoosit (55 Rydell M, Lundström S, Gillberg C ym. Has the attention deficit hyperactivity disorder phenotype become more common in children between 2004 and 2014? Trends over 10 years from a Swedish general population sample. J Child Psychol Psychiatry 2018; 59:863–71.,66 Joelsson P, Chudal R, Gyllenberg D ym. Demographic characteristics and psychiatric comorbidity of children and adolescents diagnosed with ADHD in specialized healthcare. Child Psychiatry Hum Dev 2016;47:574–582.,77 Gyllenberg D, Marttila M, Sund R ym. Temporal changes in the incidence of treated psychiatric and neurodevelopmental disorders during adolescence: an analysis of two national Finnish birth cohorts. Lancet Psychiatry 2018;5:227–36.) ja lääkehoito (88 Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S ym. Trends in attention-deficit/hyperactivity disorder medication use: a retrospective observational study using population-based databases. Lancet Psychiatry 2018;5:824–35.) yleistyvät. Tätä selittää oireilun aiempaa parempi tunnistaminen ja muutokset hoitokäytännöissä (22 Sayal K, Prasad V, Daley D ym. ADHD in children and young people: prevalence, care pathways, and service provision. Lancet Psychiatry 2018;5:175–86.,55 Rydell M, Lundström S, Gillberg C ym. Has the attention deficit hyperactivity disorder phenotype become more common in children between 2004 and 2014? Trends over 10 years from a Swedish general population sample. J Child Psychol Psychiatry 2018; 59:863–71.,99 Gyllenberg D. Psyykkiset häiriöt nuoruusiässä. Duodecim 2019;135:1321–1323.). ADHD on yleisin päädiagnoosi erikoissairaanhoitoon ohjatuilla lapsilla Suomessa (1010 Huikko E, Kovanen L, Torniainen-Holm M ym. Selvitys 5–12-vuo­tiaiden lasten mielenterveyshäi­riöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa. Helsinki: THL:n raportti 14/2017.).

ADHD-lääkkeiden käyttö yleistyy Suomessa edelleen tasaisesti.

Lääkehoidon tarve tulee arvioida, kun lapsen tai nuoren diagnoosi on varmistunut (1111 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. ADHD. Käypä hoito -suositus 31.5.2017. www.kaypahoito.fi). Lääkehoito vähentää ADHD:n ydinoireita (1212 Cortese S, Adamo N, Del Giovane C ym. Comparative efficacy and tolerability of medications for attention-deficit/hyperactivity disorder in children, adolescents, and adults: a systematic review and network meta-analysis. The Lancet Psychiatry 2018;5:727–38.) ja ärtyisyyttä (1313 Stuckelman ZD, Mulqueen JM, Ferracioli-Oda E ym. Risk of irritability with psychostimulant treatment in children with ADHD: A meta-analysis. J Clin Psychiatry 2017;78:648–655.,1414 Fernández de la Cruz L, Simonoff E, McCough JJ ym. Treatment of children with attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) and irritability: results from the multimodal treatment study of children with ADHD (MTA). J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54:62–70.) lyhyellä aikavälillä sekä parantaa koettua elämänlaatua (1515 Coghill DR, Banascewski T, Soutullo C ym. Systematic review of quality of life and functional outcomes in randomized placebo-controlled studies of medications for attention-deficit/hyperactivity disorder. Eur Child Adolesc Psychiatry 2017;26:1283–1307.). Lääkehoito myös saattaa vähentää tapaturmia (1616 Dalsgaard S, Leckman JF, Mortensen PB ym. Effect of drugs on the risk of injuries in children with attention deficit hyperactivity disorder: a prospective cohort study. Lancet Psychiatry 2015;2:702–709.), ahdistuneisuutta (1717 Coughlin CG, Cohen SC, Mulqueen JM ym. Meta-analysis: reduced risk of anxiety with psychostimulant treatment in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2015;25:611–617.), mielialaoireilua (1818 Chang Z, D’Onofrio BM, Quinn PD ym. Medication for attention-deficit/hyperactivity disorder and risk for depression: a nationwide longitudinal cohort study. Biol Psychiatry 2016;80:916–922.) ja lastensuojelun tarvetta (1919 Fallesen P, Wildeman C. The effect of medical treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder on foster care caseloads: evidence from Danish registry data. J Health Soc Behav 2015;56:398–414.) sekä vahvistaa koulusuoriutumista (2020 Keilow M, Holm A, Fallesen P. Medical treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) and children’s academic performance. PLoS One 2018;13:e0207905.,2121 Jangmo A, Stålhandske A, Chang Z ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder, school performance, and effect of medication. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2019;58:423–432.). Huolellinen toteutus lisää lääkehoidon tehoa (33 Caye A, Swanson JM, Coghill D, Rohde LA. Treatment strategies for ADHD: an evidence-based guide to select optimal treatment. Mol Psychiatry 2019;24:390–408.,2222 Hinshaw SP, Arnold LE. ADHD, multimodal treatment, and longitudinal outcome: evidence, paradox, and challenge. Wiley Interdiscip Rev Cogn Sci 2015;6:39–52.,2323 Coghill D, Seth S. Effetive management of attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) through structured re-assessment: the Dundee ADHD clinical care pathway. Child Adolesc Psychiatry Mental Health 2015;9:52.,2424 Faraone SV, Larsson H. Genetics of attention deficit hyperactivity disorder. Mol Psychiatry 2019;24:562–575.) ja ehkäisee haittavaikutuksia (33 Caye A, Swanson JM, Coghill D, Rohde LA. Treatment strategies for ADHD: an evidence-based guide to select optimal treatment. Mol Psychiatry 2019;24:390–408.,2525 Currie J, Stabile M, Jones L. Do stimulant medications improve educational and behavioral outcomes for children with ADHD? J Health Econ 2015;37:58–59.) sekä stimulanttien väärinkäyttöä (33 Caye A, Swanson JM, Coghill D, Rohde LA. Treatment strategies for ADHD: an evidence-based guide to select optimal treatment. Mol Psychiatry 2019;24:390–408.,2626 Weyandt LL, Oster DR, Marraccini ME ym. Pharmacological interventions for adolescents and adults with ADHD: stimulant and nonstimulant medications and misuse of prescription stimulants. Psychol Res Behav Manag 2014;7:223–249.).

Lääkehoito on yleistynyt Suomessa hitaammin kuin muissa Pohjoismaissa (2727 Furu K, Karlstad Ø, Zoega H ym. Utilization of stimulants and atomoxetine for attention-deficit/hyperactivity disorder among 5.4 million children using population-based longitudinal data. Basic Clin Pharmacol Toxicol 2017;120:373–79.,2828 Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, Saastamoinen L. Gender- and age-stratified analyses of ADHD medication use in children and adolescents in Finland using population-based longitudinal data, 2008–2018. Scand J Public Health 27.1.2020. doi: 10.1177/1403494820901426,2929 Bachmann CJ, Wijlaars LP, Kalverdijk LJ ym. Trends in ADHD medication use in children and adolescents in five westerns countries, 2005–2012. Eur Neuropsychopharmacol 2017;27:484–93.). ADHD-lääkkeiden käyttö yleistyy Suomessa edelleen tasaisesti (2828 Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, Saastamoinen L. Gender- and age-stratified analyses of ADHD medication use in children and adolescents in Finland using population-based longitudinal data, 2008–2018. Scand J Public Health 27.1.2020. doi: 10.1177/1403494820901426), eikä tasaantumisen merkkejä ole nähty, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa (88 Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S ym. Trends in attention-deficit/hyperactivity disorder medication use: a retrospective observational study using population-based databases. Lancet Psychiatry 2018;5:824–35.,2929 Bachmann CJ, Wijlaars LP, Kalverdijk LJ ym. Trends in ADHD medication use in children and adolescents in five westerns countries, 2005–2012. Eur Neuropsychopharmacol 2017;27:484–93.). Lääkehoidon yleisyys vaihtelee huomattavasti alueittain myös maiden sisällä (3030 Madsen KB, Ersboll AK, Olsen J ym. Geographic analysis of the variation in the incidence of ADHD in a country with free access to healthcare: a Danish cohort study. Int J Health Geogr 2015;14:24.).

ADHD-diagnoosit (3131 Franke B, Michelini G, Asherson P ym. Live fast, die young? A review on the developmental trajectories of ADHD across the lifespan. Eur Neuropsychopharmacol 2018;28:1059–88.,3232 Mowlem FD, Rosenqvist MA, Martin J ym. Sex differences in predicting ADHD clinical diagnosis and pharmacological treatment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2019;28:481–489.,3333 Koponen V, Jehkonen M. Naisen tarkkaavuushäiriö – lapsuudesta aikuisuuteen. Duodecim 2019;135:283–8.) ja lääkehoito (88 Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S ym. Trends in attention-deficit/hyperactivity disorder medication use: a retrospective observational study using population-based databases. Lancet Psychiatry 2018;5:824–35.) ovat pojilla yleisempiä kuin tytöillä. Suhdeluku on vaihdellut kansainvälisissä tutkimuksissa diagnoosien osalta välillä 3:1–7:1 (3131 Franke B, Michelini G, Asherson P ym. Live fast, die young? A review on the developmental trajectories of ADHD across the lifespan. Eur Neuropsychopharmacol 2018;28:1059–88.). Suomessa luku on noin 5,3:1 (66 Joelsson P, Chudal R, Gyllenberg D ym. Demographic characteristics and psychiatric comorbidity of children and adolescents diagnosed with ADHD in specialized healthcare. Child Psychiatry Hum Dev 2016;47:574–582.). Lääkehoidossa suhdeluvut ovat olleet 2:1–6:1 (88 Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S ym. Trends in attention-deficit/hyperactivity disorder medication use: a retrospective observational study using population-based databases. Lancet Psychiatry 2018;5:824–35.). Viimeisimmän vertailututkimuksen mukaan sukupuolierot ovat Suomessa suurimmasta päästä (88 Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S ym. Trends in attention-deficit/hyperactivity disorder medication use: a retrospective observational study using population-based databases. Lancet Psychiatry 2018;5:824–35.). Erot ovat kuitenkin kaventuneet (2828 Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, Saastamoinen L. Gender- and age-stratified analyses of ADHD medication use in children and adolescents in Finland using population-based longitudinal data, 2008–2018. Scand J Public Health 27.1.2020. doi: 10.1177/1403494820901426).

Tämän rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kuvailevaa tietoa peruskouluikäisten (7–15-vuotiaat) poikien ja tyttöjen ADHD-lääkehoidon yleisyyden vaihtelusta sairaanhoitopiirien ja kuntien välillä vuonna 2018. ADHD:n Käypä hoito -suosituksen mukaan ensisijainen vastuu tuen järjestämisestä on asuinkunnan peruspalveluilla ja lähiympäristöllä (1111 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. ADHD. Käypä hoito -suositus 31.5.2017. www.kaypahoito.fi).

Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että ratkaisut ADHD:n hoidossa saattavat vaihdella kunnittain melko suuresti (1010 Huikko E, Kovanen L, Torniainen-Holm M ym. Selvitys 5–12-vuo­tiaiden lasten mielenterveyshäi­riöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa. Helsinki: THL:n raportti 14/2017.,3434 Lämsä R, Santalahti P, Haravuori H ym. Valtakunnallisen terveydenhuoltojärjestelmän paikallisuus. Nuorten neuropsykiatrisen hoidon alueellisista eroista. Yhteiskuntapolitiikka 2017;82:284–295.,3535 Huikko E, Lämsä R, Santalahti P ym. Lasten mielenterveyspalvelujärjestelmä terveyskeskuslääkäreiden näkökulmasta. Duodecim 2020;136:79–88.). Aihetta on kuitenkin tarkasteltu vain laadullisin aineistoin, jotka eivät kata läheskään kaikkia kuntia (3434 Lämsä R, Santalahti P, Haravuori H ym. Valtakunnallisen terveydenhuoltojärjestelmän paikallisuus. Nuorten neuropsykiatrisen hoidon alueellisista eroista. Yhteiskuntapolitiikka 2017;82:284–295.,3535 Huikko E, Lämsä R, Santalahti P ym. Lasten mielenterveyspalvelujärjestelmä terveyskeskuslääkäreiden näkökulmasta. Duodecim 2020;136:79–88.). ADHD-lääkehoito voi olla toisissa kunnissa merkittävästi yleisempää kuin toisissa. Määrällisissä analyyseissä huomion kohteena ovat aiemmin olleet koko väestö (2828 Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, Saastamoinen L. Gender- and age-stratified analyses of ADHD medication use in children and adolescents in Finland using population-based longitudinal data, 2008–2018. Scand J Public Health 27.1.2020. doi: 10.1177/1403494820901426) tai sairaanhoitopiirit (3636 Vuori M, Aronen E, Sourander A ym. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) lääkkeiden käyttö on yleistynyt. Duodecim 2018;134:1515–22.).

Aineisto ja menetelmät

Poikien ja tyttöjen (7–15-vuotiaat) ADHD-lääkehoidon yleisyyttä tutkittiin Kelan rekisteritietojen avulla. Lääkehoitoa saaneiksi henkilöiksi (n = 17 174) määriteltiin ne, joilla oli vuoden 2018 aikana vähintään yksi sairausvakuutuksesta korvattu lääkeosto metyylifenidaatista (ATC-koodi N06BA04), atomoksetiinista (N06BA09), lisdeksamfetamiinista (N06BA12) tai deksamfetamiinista (N06BA02).

ADHD-lääkehoidon yleisyyttä Manner-Suomessa tarkasteltiin ensin sairaanhoitopiireittäin. Toisessa vaiheessa lääkehoidon yleisyyttä tarkasteltiin kunta-aineistoa hyödyntäen. Manner-Suomessa oli vuonna 2018 yhteensä 295 kuntaa. Analyyseihin valittiin ne 248 kuntaa, joissa asui vähintään 196 peruskouluikäistä. ADHD-lääkehoidon yleisyys on esitetty sairausvakuutuksesta korvausta saaneiden henkilöiden osuuksina vastaavan ikäisestä väestöstä.

Analyyseissä hyödynnettiin visuaalista tarkastelua sekä keski- ja hajontalukuja. Karttakuvat laadittiin Kainun työryhmän R-ympäristöön (3737 R Core Team. R: A language and environment for statistical computing. R Foundation for Statistical Computing 2017, Vienna, Austria. www.R-project.org/) kehittämällä Geofi-paketilla (3838 Kainu M, Lehtomäki J, Lahti L. Retrieval and analysis of open geospatial data from Finland with the geofi R package. R package version 0.9.2800002. http://ropengov.github.io/geofi). Geofi hyödyntää Tilastokeskuksen avointa paikkatietoaineistoa. Kuntien jakaumavertailu tehtiin ggplot2-paketilla (3939 Wickham H. ggplot2: Elegant graphics for data analysis. Springer-Verlag, New York 2016.).

ADHD-lääkehoidon yleisyyden eroja sairaanhoitopiireissä havainnollistettiin kerroinsuhteiden avulla (OR). Korrelaatioanalyysien ohella kunta-aineiston kuvailussa hyödynnettiin monitasomallia (satunnaisvakiomalli) ja sisäkorrelaatiota (intraclass correlation, ICC). Kunnat ryhmiteltiin sairaanhoitopiireittäin ja erityisvastuualueittain (erva). Sisäkorrelaatio (vaihteluväli 0–1) kuvaa sitä, missä määrin samaan ryhmään (sh-piiri tai erva) kuuluvat kunnat ovat samankaltaisia ADHD-lääkehoidon yleisyyden suhteen. Jos sisäkorrelaatio on esimerkiksi 0,5, niin 50 % ADHD-lääkehoidon yleisyyden kokonaisvaihtelusta on selitettävissä ryhmien välisillä keskiarvoeroilla. Menetelmä ei ole aivan optimaalinen erva-alueiden kuntien väliseen vertailuun, koska erva-alueita on vain viisi (4040 Ellonen N. Monitasoanalyysit ja niiden soveltaminen sosiaalitieteissä. Janus 2006;14:127–138.).

Tulokset

Sairaanhoitopiirit

Vuonna 2018 peruskouluikäisten (7–15-vuotiaat) poikien ADHD-lääkehoidon yleisyys Manner-Suomessa oli 5,0 % ja tyttöjen 1,2 %. Yhteensä 14 017 poikaa ja 3 157 tyttöä sai vähintään yhden Kela-korvauksen ADHD-lääkeostosta (n = 17 174). Useammassa sairaanhoitopiirissä poikien lääkehoidon yleisyys oli vähintään 5 % (vaihteluväli 2,9–9,9 %) (kuvio 1Kansikuva. ). Yleisintä lääkehoito oli Pohjois-Karjalan ja vähäisintä Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Ero näiden kahden sairaanhoitopiirin välillä oli tilastollisesti merkitsevä (OR 3,7; 95 %:n LV 3,0–4,4; p < 0,0001). Poikien ADHD-lääkehoito oli Pohjois-Karjalassa yleisempää verrattuna myös esimerkiksi Etelä-Savon sairaanhoitopiiriin (8,0 %) (OR 1,3; 95 %:n LV 1,1–1,4; p = 0,0004).

Tytöillä ADHD-lääkehoidon yleisyys vaihteli välillä 0,5–2,8 % (kuvio 2ADHD-lääkehoidon yleisyys tytöillä. ). Yleisyys oli yli 2 % neljässä sairaanhoitopiirissä. Lääkehoito oli myös tytöillä yleisintä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä. Vähäisintä se oli Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä. Ero näiden kahden sairaanhoitopiirin välillä oli tilastollisesti merkitsevä (OR 5,9; 95 %:n LV 3,5–10,0; p < 0,0001).

ADHD-lääkehoidon yleisyydet pojilla ja tytöillä korreloivat voimakkaasti (r = 0,94; p < 0,001). Toisin sanoen lääkehoito oli tytöillä yleisintä niissä sairaanhoitopiireissä, joissa se oli yleisintä myös pojilla. Sukupuolierot osoittautuivat pienemmiksi niissä sairaanhoitopiireissä, joissa lääkehoito oli molemmilla sukupuolilla yleisintä. Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä suhdeluku oli 3,5:1 (Länsi-Pohjassa 6,8:1). Verrattaessa Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä asuvien poikien ADHD-lääkehoidon yleisyyttä Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä asuvien tyttöjen lääkehoidon yleisyyteen, kerroinsuhde osoittautui suureksi (OR 22,6; 95 %:n LV 13,5–37,8; p < 0,0001).

Kunnat

Kunnissa ADHD-lääkehoidon jakauman hajonta oli suurempaa poikien kuin tyttöjen aineistossa (kuvio 3ADHD-lääkehoidon yleisyys pojilla. ). Yhdistetyssä aineistossa keskiarvon (3,2 %) ilmaisevuus on melko vähäinen, sillä hajonta on suurta lääkehoidon yleisyyden alue- ja sukupuolierojen vuoksi.

Joissakin sairaanhoitopiireissä kuntia oli alle seitsemän, joten ADHD-lääkehoidon yleisyyden jakaumien tunnusluvut on esitetty erva-alueittain (taulukko 1). Joka neljännessä kunnassa lääkehoidon yleisyys oli pojilla vähintään 6,8 %. Yhteensä 18 kunnassa yleisyys oli vähintään 10 %, mutta monissa näistä kunnista poikia oli alle 300. Yhteensä 14 kunnassa lääkehoidon yleisyys pojilla oli alle 2 %. KYS-erva-alueen kuntien keskiarvo ja mediaani olivat suuremmat kuin muiden erva-alueiden vastaavat luvut. Jakauman hajonta oli puolestaan suurinta OYS-erva-alueen kunnissa.

Noin puolessa kunnista ADHD-lääkehoidon yleisyys oli tytöillä 1 % tai vähemmän. Useammassa kunnassa (n = 28) yksikään 7–15-vuotias tyttö ei ollut saanut korvausta ADHD-lääkeostosta. Näissä kunnissa tyttöjen määrä oli pääasiassa pieni (alle 300). Vastaavasti 33 kunnassa lääkehoidon yleisyys oli 2 % tai suurempi. Tunnuslukujen perusteella lääkehoito oli tytöillä hieman yleisempää KYS- ja TYKS-erva-alueiden kunnissa kuin HYKS- ja OYS-erva-alueiden kunnissa.

Sairaanhoitopiireittäin (Etelä- ja Itä-Savo yhdistetty) ryhmiteltynä aineistoissa havaittiin kohtalaista sisäkorrelaatiota (pojat: ICC = 0,46, p = 0,007 ja tytöt: ICC = 0,31, p = 0,013). Käytettäessä erva-aluetta ryhmittelevänä tekijänä, sisäkorrelaatio osoittautui pieneksi niin poikien (ICC = 0,13, p = 0,21) kuin tyttöjen (ICC = 0,07, p = 0,27) aineistoissa. Sairaanhoitopiireittäin ryhmiteltyinä kunnat muistuttivat siis enemmän toisiaan kuin erva-alueittain ryhmiteltyinä. ADHD-lääkehoidon yleisyydessä poikien ja tyttöjen välillä oli myös kunta-aineistossa havaittavissa melko voimakasta positiivista korrelaatiota (r = 0,61, p < 0,001).

Pohdinta

Tutkimuksessa selvitettiin Kelan rekisteritietojen avulla lasten ja nuorten (7–15-vuotiaat) ADHD-lääkehoidon yleisyyttä Manner-Suomessa vuonna 2018. Sairaanhoitopiireittäin tarkasteltuna lääkehoito oli pojilla hyvin yleistä (2,9–9,9 %) tyttöihin (0,5–2,8 %) verrattuna. Pojilla yleisyys oli keskimäärin 5 % ja neljäsosassa kuntia jo vähintään 6,8 %. Vastaavasti tytöillä yleisyys oli keskimäärin 1,2 % ja valtaosassa kunnista edelleen alle 2 %.

Lue myös

ADHD-lääkehoidon sukupuoli- ja alue-erot eivät ole poikkeuksellinen ilmiö (88 Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S ym. Trends in attention-deficit/hyperactivity disorder medication use: a retrospective observational study using population-based databases. Lancet Psychiatry 2018;5:824–35.,3030 Madsen KB, Ersboll AK, Olsen J ym. Geographic analysis of the variation in the incidence of ADHD in a country with free access to healthcare: a Danish cohort study. Int J Health Geogr 2015;14:24.,3131 Franke B, Michelini G, Asherson P ym. Live fast, die young? A review on the developmental trajectories of ADHD across the lifespan. Eur Neuropsychopharmacol 2018;28:1059–88.), mutta aihetta tarkasteltiin nyt ensimmäistä kertaa myös kuntatasolla. Tulosten perusteella alue-erot ja erot poikien ja tyttöjen välillä ovat edelleen verrattain suuria, vaikka esimerkiksi sukupuolierot ovatkin väestötasolla kaventuneet (2828 Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, Saastamoinen L. Gender- and age-stratified analyses of ADHD medication use in children and adolescents in Finland using population-based longitudinal data, 2008–2018. Scand J Public Health 27.1.2020. doi: 10.1177/1403494820901426). Kiinnostava havainto oli, että eri sairaanhoitopiireissä ja kunnissa lääkehoidon yleisyydessä oli tyttöjen ja poikien välillä vahva lineaarinen riippuvuus. Tytöillä lääkehoito oli yleisempää niissä sairaanhoitopiireissä ja kunnissa, joissa se oli yleisempää myös pojilla.

Sukupuolierot saattavat kertoa tyttöjen ADHD-oireilun tunnistamisen haasteista. Yksi mahdollinen tekijä on se, että tytöillä oireilun haitta-aste on keskimäärin lievempi kuin pojilla ja saattaa painottua vaikeammin havaittaviin tarkkaamattomuusoireisiin (3131 Franke B, Michelini G, Asherson P ym. Live fast, die young? A review on the developmental trajectories of ADHD across the lifespan. Eur Neuropsychopharmacol 2018;28:1059–88.). Aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty, että ADHD on tytöillä mahdollisesti alidiagnosoitu (22 Sayal K, Prasad V, Daley D ym. ADHD in children and young people: prevalence, care pathways, and service provision. Lancet Psychiatry 2018;5:175–86.,3333 Koponen V, Jehkonen M. Naisen tarkkaavuushäiriö – lapsuudesta aikuisuuteen. Duodecim 2019;135:283–8.).

Tässä tutkimuksessa esitettyjen tulosten perusteella poikien lääkehoidon yleisyys oli keskimäärin 5 %, mikä vastaa arvioita ADHD:n esiintyvyydestä (11 Faraone SV, Asherson P, Banaschewski T ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder. Nat Rev Dis Primers 2015;1:15020.,22 Sayal K, Prasad V, Daley D ym. ADHD in children and young people: prevalence, care pathways, and service provision. Lancet Psychiatry 2018;5:175–86.,33 Caye A, Swanson JM, Coghill D, Rohde LA. Treatment strategies for ADHD: an evidence-based guide to select optimal treatment. Mol Psychiatry 2019;24:390–408.). Näin ollen sukupuolierot lääkehoidon yleisyydessä mahdollisesti kaventuvat lähitulevaisuudessa jo siksi, että poikien kohdalla tilaa suhteelliselle lisäykselle on selvästi vähemmän kuin tytöillä (22 Sayal K, Prasad V, Daley D ym. ADHD in children and young people: prevalence, care pathways, and service provision. Lancet Psychiatry 2018;5:175–86.). Sukupuolierojen taustalla olevia tekijöitä olisi syytä tutkia tarkemmin, kuten esimerkiksi Ruotsissa on hiljattain tehty (3232 Mowlem FD, Rosenqvist MA, Martin J ym. Sex differences in predicting ADHD clinical diagnosis and pharmacological treatment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2019;28:481–489.).

Kunta-aineiston perusteella ADHD-lääkehoidossa oli havaittavissa samankaltaisuutta sairaanhoitopiirien sisällä sekä tytöillä että pojilla. Lasten ja nuorten ADHD:n hoidosta on kansallisen hoitosuosituksen (1111 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. ADHD. Käypä hoito -suositus 31.5.2017. www.kaypahoito.fi) ohella laadittu useita hoitoketjukuvauksia, jotka ovat saattaneet edistää käytäntöjen yhtenäistämistä sairaanhoitopiireissä (1111 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. ADHD. Käypä hoito -suositus 31.5.2017. www.kaypahoito.fi,3535 Huikko E, Lämsä R, Santalahti P ym. Lasten mielenterveyspalvelujärjestelmä terveyskeskuslääkäreiden näkökulmasta. Duodecim 2020;136:79–88.).

Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää pyrkiä selvittämään seikkaperäisemmin sitä, missä määrin alue-erot lääkehoidossa liittyvät esimerkiksi palvelurakenteisiin (esim. erilaiset toimintatavat, henkilökunnan vaihtuvuus tai ADHD:n hoitoon perehtyneen lääkärin puuttuminen) ja perhetekijöihin (esim. sosioekonominen asema). Myös lääkehoidon käytännön toteutuksesta olisi tärkeää tuottaa tutkimustietoa (2323 Coghill D, Seth S. Effetive management of attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) through structured re-assessment: the Dundee ADHD clinical care pathway. Child Adolesc Psychiatry Mental Health 2015;9:52.).

Tuloksia tulkittaessa tulee muistaa, että kuntien väliset väestöerot ovat suuria. Tutkimuksessa hyödynnetyt Kelan rekisteritiedot kattavat kaikki sairausvakuutuksesta korvatut lääkeostot, mutta lääkehoidon toteutus jää tarkastelun ulkopuolelle. Rekisteri ei myöskään sisällä selvästi yleisintä ADHD-lääkevalmistetta eli metyylifenidaattia (MPH) (3636 Vuori M, Aronen E, Sourander A ym. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) lääkkeiden käyttö on yleistynyt. Duodecim 2018;134:1515–22.) käyttäneiden lasten diagnoositietoja. Atomoksetiinin, deksamfetamiinin ja lisdeksamfetamiinin (sekä 1.7.2019 alkaen myös guanfasiinin) rajoitettu peruskorvausoikeus sen sijaan edellyttää lääkärinlausuntoa.

Sairausvakuutuslain mukaan metyylifenidaatin peruskorvattavuus perustuu lääkevalmisteen viralliseen käyttöaiheeseen eli ADHD:n hoitoon, joten tulokset antavat alustavia viitteitä alueellisista eroista myös ADHD-diagnosoitujen henkilöiden osalta (3434 Lämsä R, Santalahti P, Haravuori H ym. Valtakunnallisen terveydenhuoltojärjestelmän paikallisuus. Nuorten neuropsykiatrisen hoidon alueellisista eroista. Yhteiskuntapolitiikka 2017;82:284–295.). Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta. Tässä voidaan hyödyntää Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriä, tosin sekin kattaa tiedot ainoastaan asetetuista diagnooseista (66 Joelsson P, Chudal R, Gyllenberg D ym. Demographic characteristics and psychiatric comorbidity of children and adolescents diagnosed with ADHD in specialized healthcare. Child Psychiatry Hum Dev 2016;47:574–582.). Siksi rekisterien rinnalla olisi tärkeää hyödyntää oirekyselytietoja. Kotimaisia tutkimuksia ADHD:n eri esiintymismuotojen tai subkliinisen oireilun esiintyvyydestä ei ole toistaiseksi saatavilla (22 Sayal K, Prasad V, Daley D ym. ADHD in children and young people: prevalence, care pathways, and service provision. Lancet Psychiatry 2018;5:175–86.,55 Rydell M, Lundström S, Gillberg C ym. Has the attention deficit hyperactivity disorder phenotype become more common in children between 2004 and 2014? Trends over 10 years from a Swedish general population sample. J Child Psychol Psychiatry 2018; 59:863–71.,3131 Franke B, Michelini G, Asherson P ym. Live fast, die young? A review on the developmental trajectories of ADHD across the lifespan. Eur Neuropsychopharmacol 2018;28:1059–88.,3232 Mowlem FD, Rosenqvist MA, Martin J ym. Sex differences in predicting ADHD clinical diagnosis and pharmacological treatment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2019;28:481–489.).

Kirjoittajat
Miika Vuori
kollegiumtutkija
Turun yliopisto, ihmistieteiden tutkijakollegium, opettajankoulutuslaitos
miika.vuori@utu.fi
Sidonnaisuudet

Miika Vuori: Luentopalkkio (Professio), tekijänpalkkiot (Duodecim).

Faktat

Tämä tiedettiin

Lasten ja nuorten ADHD-lääkehoito yleistyy Suomessa tasaisesti ja on pojilla selvästi yleisempää kuin tytöillä.

Aikaisemmissa tutkimuksissa ADHD-lääkehoidon alue-eroja on tarkasteltu ainoastaan sairaanhoitopiireittäin.

Tutkimus opetti

Poikien (7–15-vuotiaat) ADHD-lääkehoidon yleisyys vuonna 2018 vaihteli sairaanhoitopiireittäin välillä 2,9–9,9 % ja kunnittain välillä 0,5–16,2 %.

Tytöillä yleisyys vaihteli sairaanhoitopiireittäin välillä 0,5–2,8 % ja kunnittain välillä 0,0–6,7 %.

Lääkehoidon yleisyyden sukupuoli- ja alue-erojen taustatekijöistä tarvitaan lisätutkimusta.

Kirjallisuutta
1
Faraone SV, Asherson P, Banaschewski T ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder. Nat Rev Dis Primers 2015;1:15020.
2
Sayal K, Prasad V, Daley D ym. ADHD in children and young people: prevalence, care pathways, and service provision. Lancet Psychiatry 2018;5:175–86.
3
Caye A, Swanson JM, Coghill D, Rohde LA. Treatment strategies for ADHD: an evidence-based guide to select optimal treatment. Mol Psychiatry 2019;24:390–408.
4
Thomas R, Sanders S, Doust J ym. Prevalence of attention-deficit/hyperactivity disorder. A systematic review and meta-analysis. Pediatrics 2015;135:e994–1001.
5
Rydell M, Lundström S, Gillberg C ym. Has the attention deficit hyperactivity disorder phenotype become more common in children between 2004 and 2014? Trends over 10 years from a Swedish general population sample. J Child Psychol Psychiatry 2018; 59:863–71.
6
Joelsson P, Chudal R, Gyllenberg D ym. Demographic characteristics and psychiatric comorbidity of children and adolescents diagnosed with ADHD in specialized healthcare. Child Psychiatry Hum Dev 2016;47:574–582.
7
Gyllenberg D, Marttila M, Sund R ym. Temporal changes in the incidence of treated psychiatric and neurodevelopmental disorders during adolescence: an analysis of two national Finnish birth cohorts. Lancet Psychiatry 2018;5:227–36.
8
Raman SR, Man KKC, Bahmanyar S ym. Trends in attention-deficit/hyperactivity disorder medication use: a retrospective observational study using population-based databases. Lancet Psychiatry 2018;5:824–35.
9
Gyllenberg D. Psyykkiset häiriöt nuoruusiässä. Duodecim 2019;135:1321–1323.
10
Huikko E, Kovanen L, Torniainen-Holm M ym. Selvitys 5–12-vuo­tiaiden lasten mielenterveyshäi­riöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa. Helsinki: THL:n raportti 14/2017.
11
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. ADHD. Käypä hoito -suositus 31.5.2017. www.kaypahoito.fi
12
Cortese S, Adamo N, Del Giovane C ym. Comparative efficacy and tolerability of medications for attention-deficit/hyperactivity disorder in children, adolescents, and adults: a systematic review and network meta-analysis. The Lancet Psychiatry 2018;5:727–38.
13
Stuckelman ZD, Mulqueen JM, Ferracioli-Oda E ym. Risk of irritability with psychostimulant treatment in children with ADHD: A meta-analysis. J Clin Psychiatry 2017;78:648–655.
14
Fernández de la Cruz L, Simonoff E, McCough JJ ym. Treatment of children with attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) and irritability: results from the multimodal treatment study of children with ADHD (MTA). J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54:62–70.
15
Coghill DR, Banascewski T, Soutullo C ym. Systematic review of quality of life and functional outcomes in randomized placebo-controlled studies of medications for attention-deficit/hyperactivity disorder. Eur Child Adolesc Psychiatry 2017;26:1283–1307.
16
Dalsgaard S, Leckman JF, Mortensen PB ym. Effect of drugs on the risk of injuries in children with attention deficit hyperactivity disorder: a prospective cohort study. Lancet Psychiatry 2015;2:702–709.
17
Coughlin CG, Cohen SC, Mulqueen JM ym. Meta-analysis: reduced risk of anxiety with psychostimulant treatment in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2015;25:611–617.
18
Chang Z, D’Onofrio BM, Quinn PD ym. Medication for attention-deficit/hyperactivity disorder and risk for depression: a nationwide longitudinal cohort study. Biol Psychiatry 2016;80:916–922.
19
Fallesen P, Wildeman C. The effect of medical treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder on foster care caseloads: evidence from Danish registry data. J Health Soc Behav 2015;56:398–414.
20
Keilow M, Holm A, Fallesen P. Medical treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) and children’s academic performance. PLoS One 2018;13:e0207905.
21
Jangmo A, Stålhandske A, Chang Z ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder, school performance, and effect of medication. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2019;58:423–432.
22
Hinshaw SP, Arnold LE. ADHD, multimodal treatment, and longitudinal outcome: evidence, paradox, and challenge. Wiley Interdiscip Rev Cogn Sci 2015;6:39–52.
23
Coghill D, Seth S. Effetive management of attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) through structured re-assessment: the Dundee ADHD clinical care pathway. Child Adolesc Psychiatry Mental Health 2015;9:52.
24
Faraone SV, Larsson H. Genetics of attention deficit hyperactivity disorder. Mol Psychiatry 2019;24:562–575.
25
Currie J, Stabile M, Jones L. Do stimulant medications improve educational and behavioral outcomes for children with ADHD? J Health Econ 2015;37:58–59.
26
Weyandt LL, Oster DR, Marraccini ME ym. Pharmacological interventions for adolescents and adults with ADHD: stimulant and nonstimulant medications and misuse of prescription stimulants. Psychol Res Behav Manag 2014;7:223–249.
27
Furu K, Karlstad Ø, Zoega H ym. Utilization of stimulants and atomoxetine for attention-deficit/hyperactivity disorder among 5.4 million children using population-based longitudinal data. Basic Clin Pharmacol Toxicol 2017;120:373–79.
28
Vuori M, Koski-Pirilä A, Martikainen JE, Saastamoinen L. Gender- and age-stratified analyses of ADHD medication use in children and adolescents in Finland using population-based longitudinal data, 2008–2018. Scand J Public Health 27.1.2020. doi: 10.1177/1403494820901426
29
Bachmann CJ, Wijlaars LP, Kalverdijk LJ ym. Trends in ADHD medication use in children and adolescents in five westerns countries, 2005–2012. Eur Neuropsychopharmacol 2017;27:484–93.
30
Madsen KB, Ersboll AK, Olsen J ym. Geographic analysis of the variation in the incidence of ADHD in a country with free access to healthcare: a Danish cohort study. Int J Health Geogr 2015;14:24.
31
Franke B, Michelini G, Asherson P ym. Live fast, die young? A review on the developmental trajectories of ADHD across the lifespan. Eur Neuropsychopharmacol 2018;28:1059–88.
32
Mowlem FD, Rosenqvist MA, Martin J ym. Sex differences in predicting ADHD clinical diagnosis and pharmacological treatment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2019;28:481–489.
33
Koponen V, Jehkonen M. Naisen tarkkaavuushäiriö – lapsuudesta aikuisuuteen. Duodecim 2019;135:283–8.
34
Lämsä R, Santalahti P, Haravuori H ym. Valtakunnallisen terveydenhuoltojärjestelmän paikallisuus. Nuorten neuropsykiatrisen hoidon alueellisista eroista. Yhteiskuntapolitiikka 2017;82:284–295.
35
Huikko E, Lämsä R, Santalahti P ym. Lasten mielenterveyspalvelujärjestelmä terveyskeskuslääkäreiden näkökulmasta. Duodecim 2020;136:79–88.
36
Vuori M, Aronen E, Sourander A ym. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) lääkkeiden käyttö on yleistynyt. Duodecim 2018;134:1515–22.
37
R Core Team. R: A language and environment for statistical computing. R Foundation for Statistical Computing 2017, Vienna, Austria. www.R-project.org/
38
Kainu M, Lehtomäki J, Lahti L. Retrieval and analysis of open geospatial data from Finland with the geofi R package. R package version 0.9.2800002. http://ropengov.github.io/geofi
39
Wickham H. ggplot2: Elegant graphics for data analysis. Springer-Verlag, New York 2016.
40
Ellonen N. Monitasoanalyysit ja niiden soveltaminen sosiaalitieteissä. Janus 2006;14:127–138.
English summary

Prevalence of ADHD medication use among boys and girls in hospital districts and municipalities, 2018

Background The aim of this study was to investigate ADHD medication use among school-aged children and adolescents in Finnish hospital districts and municipalities in 2018.

Methods Aggregated data on medication use for ADHD in 2018 were extracted from the nationwide register on reimbursed prescriptions. Annual prevalences of ADHD medication use by gender were calculated as the number of children and adolescents (aged 7–15) with at least one ADHD medication purchase divided by the number of population. Municipality-level analysis included data from 248 municipalities.

Results ADHD medication use among boys varied from 2.9% to 9.9% across hospital districts, and from 0.5% to 16.2% across municipalities. The figures for girls were 0.5–2.8% and 0.0–6.7%, respectively.

Conclusions The prevalence of ADHD medication use has increased steadily in Finland. However, male to female discrepancies in prescribing patterns of ADHD medication have remained relatively large. Further research is required to examine the factors that relate to geographical differences between and within genders.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
KKV esittää Mehiläisen ja Pihlajalinnan yrityskaupan kieltämistä

Markkinaoikeuden on annettava ratkaisunsa kolmen kuukauden kuluessa.

Ajassa
Vauvojen imetys on yleistynyt

Lähes kaikki vauvat saavat äidinmaitoa ainakin jonkin verran.

Ajassa
Lonkkamurtuman leikkaus 12 tunnin kuluessa vähentää kuolleisuutta

Suomessa hoidetaan leikkauksella vuosittain noin 6 000 lonkkamurtumaa.

Ajassa
Miten palveluita saa tuottaa? Sote-lausunnoissa toivottiin pelivaraa

Pohjoiseen tarvitaan kunnon tietoliikenneyhteydet, jos digitalisaatiolla halutaan tukea uudistusta.

Ajassa
Macchiarini saa sittenkin syytteen

Esiin on tullut uusia todisteita.