Homeille altistuneiden koululaisten sairastavuus

Kosteusvauriorakennuksessa homeille altistuminen voi aiheuttaa asukkaille tai talossa työskenteleville useita erilaisia ärsytysoireita, kuten nenän tukkoisuutta, yskää, nuhaa, kurkun karheutta ja hengenahdistusta. Yleisoireina esiintyy usein päänsärkyä, väsymystä ja kuumeilua. Oireet ovat yleisiä eivätkä siis ole siinä mielessä spesifisiä kosteus- ja homevaurion aiheuttamia. Kuitenkin, jos altistuneiden määrä on suuri, voidaan oireita ja niiden yleisyyttä tutkimalla liittää niiden yhteys rakennukseen. Mikäli ärsytysoireiden lisäksi esiintyy kuumeilua ja vilunväristystä, voivat oireet liittyä joko alkavaan homepölykeuhkoon tai ns. ODTS-oireyhtymään (orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä). Homesienialtistuksen aiheuttamat allergiat ovat harvinaisia. Terveyshaittojen syntyyn vaikuttavat monet tekijät kuten altistuksen voimakkuus, homesienilajit, kesto ja monet altistuneen yksilölliset tekijät.

Usein sisäilman mikrobipitoisuus valituksen kohteena olevassa rakennuksessa ei poikkea vertailurakennuksen mikrobipitoisuudesta (1,2, 3). Merkittävimpänä syynä on se, että homekasvusto on rakenteiden sisällä, eikä homeitiöitä näin ollen ainakaan jatkuvasti vapaudu sisäilmaan mitattavaksi. Toisaalta yleisesti käytössä olevat sisäilman mikrobien viljelyyn perustuvat homeitiöiden mittausmenetelmät soveltuvat puutteellisesti homealtistuksen arviointiin. Homeiden ja bakteerien tuottamien haihtuvien yhdisteiden (MVOC) ja toksiinien sekä mikrobien rakennekomponenttien onkin esitetty olevan syynä sisäilman terveysongelmiin (4,5,6).

Paitsi kotona ja työpaikoilla homeille voi altistua myös mm. koulussa. Koulujen sisäilmassa tiedetään olevan runsaasti ongelmia. Kuitenkin koululaisten oireiden ja sairauspoissaolojen suhdetta homealtistukseen ei ole juuri tutkittu. Tällaisia, luotettavilla menetelmillä tehtyjä tutkimuksia on julkaistu tietääksemme ainoastaan Suomesta ja Ruotsista (7,8,9,10), mutta ei toistaiseksi suomenkielisessä lääketieteellisessä julkaisussa. Kuvaamme tässä artikkelissa homealtistuksen seuraukset kahden helsinkiläisen koulun oppilailla.

KOULUJEN RAKENNEVAURIOT JA SISÄILMAONGELMAT

Helsingissä Kannelmäessä Kaarelantiellä sijaitsevan peruskoulun homeen hajusta oli valitettu useiden vuosien ajan. Haju tuntui rakennuksen eri tiloissa ja tarttui koululaisten ja työntekijöiden vaatteisiin. Rakennuksen ilmastointiaukkoja oli lisätty 1980-luvun lopulla ja samalla parannettu ympäristön sadevesien viemäröintijärjestelmää sekä poistettu alapohjan lahonneita rakennusjätteitä ja sokkelilautoja.

Vuonna 1994 Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tutkimuksissa todettiin koulun pohjakerroksen kantavassa palkissa ja rossipohjassa ruskolahoa, homesienikasvustoa ja kellarisientä. Kosteus- ja lahovauriot olivat mittavia ja niiden syyksi todettiin maaperän veden johtuminen rakenteisiin.

Noin kilometrin etäisyydellä sijaitsee toinen peruskoulu Kanneltiellä, jossa kosteus- ja homeongelmia ei ollut. Vuonna 1995 tehtiin Kaarelantien ja Kanneltien koulun oppilaiden oireita ja sisäilman homesieniä koskeva vertaileva tutkimus. Homeitiöpitoisuudet olivat Kanneltien koulussa selvästi pienemmät ja homesienisuvustoltaan tavanomaisemmat kuin Kaarelantien koulussa. Yleisimmin molemmissa kouluissa todettuja sukuja olivat Penicillium, Cladosporium ja Aspergillus, minkä lisäksi Kaarelantien koulusta todettiin runsaasti Crysosporium-lajeja.

Helsingin Paloheinässä peruskoulun pääkoulun yhteydessä olevien neljän ala-asteen ns. parakkikoulun sisäilman homemaisesta hajusta oli myös valitettu useiden vuosien ajan. Näissä rakennuksissa todettiin vuosina 1994 ja 1995 homesienivaurioita. Erään parakin ikkunoiden korjaustöiden yhteydessä paljastui seinärakenteiden homevaurioita, jotka johtuivat siitä, että tuuletus seinärakenteessa ei toiminut asianmukaisesti, vaan kosteus pääsi tiivistymään seinärakenteisiin. Kaikista neljästä parakkikoulusta löydettiin myöhemmin rakenteiden tarkastuksen yhteydessä homevaurioita, joiden aiheuttajiksi paljastui rakennenäytteen mukaan Penicillium sp., Rhizopus sp., Trichoderma viride ja Chrysonilia sitophila. Ilmanäytteistä tunnistettiin näiden lisäksi Chladosporium sp., Botrytis sp., Fusarium sp., Alternaria alternata ja Aureobasidium pullulans. Parakkien korjaustyöt alkoivat syyskuussa 1994, ja kaikki vauriot oli korjattu 1995 loppuun mennessä.

Ennen korjauksia oli Paloheinän parakkikoulujen sisäilman homeitiöpitoisuus 4-1 300 pmy/m3 keskiarvon ollessa 150 pmy/m3 ja mediaanin 57 pmy/m3. Myöhemmin korjaustoimenpiteiden jälkeen toukokuussa 1996 luokkien homeitiöpitoisuus oli 140-500 pmy/m3 (keskiarvo 260 pmy/m<^S>3, mediaani 250 pmy/m3).

Noin kilometrin etäisyydellä Paloheinän koulusta sijaitsevaa Pakilan ala-asteen koulua, jossa kosteus- tai homeongelmia ei ollut, käytettiin vertailukouluna. Pakilan koulun luokkien homeitiöpitoisuudet olivat 240-740 pmy/m3 keskiarvon ollessa 450 pmy/m3 ja mediaanin 440 pmy/m3; ero Paloheinän kouluun oli merkitsevä. Tämäkin havainto osoittaa, ettei sisäilman homesienten määrää voida yksin käyttää homesienivaurion osoittajana.

Kun verrattiin Paloheinän koululuokkien sisäilma/ulkoilma homeitiöpitoisuuksien suhdetta ennen korjaustoimenpiteitä ja niiden jälkeen, todettiin, että ennen korjaustoimenpiteitä koulun sisäilmassa esiintyi ulkoilmaan verrattuna keskimäärin 1,4-kertainen määrä homesieni-itiöitä, kun taas korjaustoimenpiteiden jälkeen sisäilman homeitiöpitoisuus oli noin kolmasosa ulkoilman homeitiöpitoisuudesta.

Paloheinän parakkikoulujen sisäilman hiilidioksidipitoisuutta mitattiin tammi-maaliskuussa 1995 ja uudelleen ilmanvaihtoa koskevien korjaustoimenpiteiden jälkeen toukokuussa 1996 sekä Paloheinän parakkiluokissa että vertailukohteena olleen Pakilan koulun luokissa. Pääsääntöisesti hiilidioksidin mittaus pyrittiin ajoittamaan aamupäivän tuntien ajaksi.

Ennen Paloheinän parakkikoulujen ilmanvaihdon tehostamista mitattiin joissakin luokkahuoneissa jopa yli 1 800 ppm hiilidioksidipitoisuuksia ja tunnin alussakin jo yli 1 000 ppm. Suositeltava enimmäispitoisuus on 1 500 ppm. Korjaustoimenpiteiden jälkeen luokkien sisäilman hiilidioksidipitoisuus aamupäivän ensimmäisten tuntien jälkeen oli Paloheinän luokissa keskimäärin 1 000 ppm ja Pakilan vertailuluokissa keskimäärin 1 430 ppm.

KYSELYTUTKIMUS

Syyslukukaudella 1994 Kaarelantien koulussa ja syyslukukaudella 1995 Paloheinän koulussa olleille oppilaille jaettiin kyselylomake huoltajien täytettäväksi, samoin vertailukohteena käytetyille Kanneltien ja Pakilan koulun oppilaille. Lomakkeessa tiedusteltiin kodin ominaisuuksista pinta-alaa, asukkaiden lukumäärää, aikuisten lukumäärää, lasten lukumäärää, kotieläinten pitoa sekä passiivista tupakointia. Erikseen tiedusteltiin, tupakoiko jompi kumpi vanhemmista kotona ja poltettujen savukkeiden määrää ryhmiteltynä luokkiin alle 10, 10-20 vai yli 20 savuketta päivässä. Lasten osalta otettiin huomioon sukupuoli, ikä, mahdolliset ennen kouluikää alkaneet allergiat ja pitkäaikaissairaudet.

Tutkimuksessa selvitettiin kouluaikana alkaneiden allergiaoireiden määrää (astma, ihottuma, nuha, silmien ärsytys, muut) sekä Kaarelantien koulussa syyslukukaudella 1994 ja Paloheinän koulussa syyslukukaudella 1995 sairauksista aiheutuneiden poissaolojaksojen määrää ja näistä johtuvien sairauspoissaolopäivien määrää. Syyt pyydettiin ryhmittelemään seuraaviin diagnooseihin: ylähengitystietulehdus, korvatulehdus, keuhkoputkitulehdus, ripuli, muut syyt. Edelleen tiedusteltiin, oliko lapsi valittanut syyslukukauden aikana sairauden oireita, joista erikseen tiedusteltiin päänsärkyä, väsymystä, silmien ärsytystä, ihottumaa, nielun ärsytystä, nuhaa, yskää ja käheyttä.

Sairauksien, oireiden ja poissalojen määriä altistuneilla ja altistumattomilla verrattiin t-testillä ja khiin neliö -testillä sekä Fisherin testillä. Ristitulossuhteet analysoitiin logistisella regressioanalyysillä. Oireiden esiintymiselle laskettiin korjaamattomat riskisuhteet altistumattomiin verrattuna. Korjatut riskisuhteet laskettiin ottaen huomioon kodin ja lasten ominaisuudet sekä homealtistuksen kesto, joka oli 1 tai 3 lukukautta.

KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET

Kaarelantien ja Paloheinän homevauriokouluissa oli 285 oppilasta, joista 241 (85 %) palautti lomakkeen täytettynä. Vastaavasti Kanneltien ja Pakilan vertailukouluissa oli oppilaita 220, joista tiedot saatiin 210:sta (95 %) oppilaasta. Oppilaiden keskimääräinen ikä oli Kaarelantien, Kanneltien ja Pakilan kouluissa sama, 8 vuotta ja Paloheinän koulussa 8 vuotta, 1 kuukausi.

Taulukossa 1 on esitetty oppilaiden koteja koskevat tiedot. Homevauriokoulujen oppilaiden kodit olivat keskimäärin pinta-alaltaan suuremmat kuin vertailukoulujen oppilaiden kodit. Henkilömäärä samoin kuin lasten lukumäärä perheessä oli kuitenkin keskimäärin sama. Kotieläimiä oli 29 %:lla sekä Paloheinän että Pakilan koulujen oppilaista. Huoltajien kotona tupakointi oli varsin harvinaista.

Taulukossa 2 on esitetty altistuneiden ja altistumattomien sairausoireet tutkimuslukukausilta. Altistuneilla oppilailla oli enemmän oireita kuin altistumattomilla. Kaarelantien koulussa oireita oli 77 %:lla ja vertailukoulussa 71 %:lla. Kaarelantien koulun oppilailla suurimmat absoluuttiset ja suhteelliset erot olivat kurkkukivun, nuhan ja päänsäryn suhteen. Altistuneiden oppilaiden korjattu riski sairastaa kurkkukipua oli 1,4-kertainen ja nuhaa tai päänsärkyä 1,2-kertainen altistumattomiin verrattuna. Silmien ärsytysoireita, käheyttä ja iho-oireita esiintyi yhtä paljon altistuneilla ja altistumattomilla.

Altistuneista Paloheinän koulun oppilaista suuremmalla osalla oli oireita kuin altistumattomista (72 % vs. 56 %). Paloheinän homevauriokouluissa altistuneilla oli enemmän yskää ja väsymystä kuin altistumattomilla. Suurimmat absoluuttiset ja suhteelliset erot olivat silmien ärsytyksen, väsymyksen, nuhan ja päänsäryn esiintymisessä. Altistuneilla korjattu riski silmien ärsytysoireisiin oli 3,6-kertainen, väsymykseen 2,7-kertainen, nuhaan 2,4-kertainen ja päänsärkyyn 2,3-kertainen altistumattomiin verrattuna.

Allergian esiintyvyys oppilailla on esitetty taulukossa 3. Altistuneiden oppilaiden joukossa Kaarelantien oppilaista 25:llä (23 %) ja Paloheinän oppilaista 34:llä (20 %) oli huoltajan ilmoituksen mukaan allergia kyselyjakson loppuessa. Näistä Kaarelantien koululaisista ilmoitettiin koulussa alkaneen viiden (1 astma, 3 nuhaa, 1 muu) ja Paloheinän koululaisista seitsemän (1 astma, 4 nuhaa, 2 ihottumaa). Vertailukouluista Kanneltien koulun oppilaista allergia oli ilmoituksen mukaan 23:lla (30 %) ja Pakilan koulun oppilaista 39:llä (29 %). Allergia oli kouluaikana alkanut Kanneltien oppilaista neljällä (2 nuhaa, 2 ihottumaa) ja Pakilan koulun oppilaista yhdellä (nuha). Allergian alkaminen kouluaikana oli tilastollisesti merkitsevämpi Paloheinän koululaisilla kuin Pakilan koululaisilla (p = 0,048). Kun taas Kaarelantien koulun oppilailla allergian alkaminen kouluaikana ei merkitsevästi poikennut Kanneltien koulun oppilaista (p = 0,31).

Sairauspoissaolojaksojen keskimääräinen lukumäärä lasta kohti laskettuna oli miltei sama homevauriokoulujen oppilailla (2,1 ja 2,0) kuin vertailukoulun oppilailla (2,0 ja 2,0). Sama koskee sairauspäivien keskimääräistä lukumäärää sairausjaksoa kohti (taulukko 4).

POHDINTA

Viimeksi kuluneiden 15 vuoden ajan on esitetty useita tutkimuksia, joissa sisärakenteiden kosteuden ja homesienikasvun yhteys sekä aikuisten että lasten oireisiin ja sairauksiin on ollut esillä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kotien kosteus- ja homesienivauriot lisäävät lasten hengitystieoireita ja silmien ärsytystä, infektioalttiutta, allergisia oireita sekä yleisoireita kuten väsymystä, huonovointisuutta ja päänsärkyä (11-17). Koskinen on esittänyt vuonna 1999 väitöskirjassaan kattavan yhteenvedon näistä tutkimuksista (17). Päiväkotilapsia koskevassa osajulkaisussa todettiin homeille altistuneilla päiväkotilapsilla enemmän kurkkukipua, nenän tukkoisuutta, nuhaa, käheyttä ja ylähengitystieinfektioita kuin verrokeilla (16). Koteja koskevassa vastaavassa työssään sama tutkijaryhmä totesi vielä suuremmat riskisuhteet hengitysteiden ärsytysoireille ja hengitystieinfektioille (18). Hollantilaisen tutkimuksen mukaan hengitystieoireita esiintyi 2-3-kertainen määrä kosteissa asunnoissa kuin normaaliasunnoissa (14). Kanadalaisen tutkimuksen mukaan havaittiin lasten hengitystieoireiden olevan 1,3-1,9-kertaiset kodeissa, joissa on todettu homesienikasvua tai kosteutta. Vastaavassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa lapsilla havaittiin olevan 1,2-2,2-kertainen hengitystieoireiden riski kosteissa tai homeisissa asunnoissa kun äidin tupakointi, ikä, sukupuoli, asuinalue ja vanhempien koulutustaso oli otettu huomioon (19).

Useat, etenkin vanhemmat ulkomaiset homesienialtistuksen ja sairauksien välisiä yhteyksiä käsittelevät tutkimukset ovat olleet puutteellisia, nimenomaan vertailuryhmien valinnoissa sekä oirekyselyissä. Useat suomalaiset tutkimukset ovat tässä suhteessa myönteisiä poikkeuksia. Koska homesienille altistuminen on ainoastaan yksi monista tekijöistä, jotka aiheuttavat kyseisiä oireita ja sairaustiloja, muiden aiheuttajien ja myötävaikuttavien tekijöiden osuus tulisi ottaa tarkoin huomioon ja sitten analysoida regressioanalyysillä mahdollisia vaikutuksia.

Monet tutkimukset käsittelevät lisäksi homesieni- tai kosteusaltistusta asuinhuoneistoissa, joissa sekoittavien tekijöiden merkitys korostuu aineiston kirjavoituessa useissa suhteissa. Lisäksi useissa tutkimuksissa vertailuaineisto on ollut puutteellinen. Nyt tehdyssä tutkimuksessa on saatu varsin identtinen vertailuaineisto toisen koulun oppilaista ja sekoittavat sekä myötävaikuttavat tekijät on voitu ottaa kattavasti huomioon. Sen sijaan kotien mahdollisia kosteusvaurioita ei tiedusteltu. Näiden voidaan kuitenkin otaksua olevan suunnilleen yhtä yleisiä altistuneiden ja altistumattomien kotona ottaen huomioon alueiden sosioekonominen ja iällinen yhtenäisyys; tutkitut koulut olivat naapurikouluja.

Vaikka homeet voivat aiheuttaa terveyshaittoja haihtuvien aineenvaihduntatuotteittensa, rakennekomponenttiensa, kuten ergosterolien, solunulkoisten polysakkaridien ja beta-D-glukaanin, sekä mykotoksiiniensa takia, käytännössä altistumista kuvataan usein toisaalta sisäilman homeitiöpitoisuudella ja toisaalta kliinisessä työssä altistuneiden seerumin homevasta-ainemäärityksillä sekä ihotesteillä. Jälkimmäisiä ei tutkittujen koulujen oppilaille tässä yhteydessä suoritettu.

Kirjallisuuden mukaan varsinainen allergisoituminen altistaville homeille on melko harvinaista (9,20,21); useimmiten oireilun taustalla ovat huonosti tunnetut toksiset ja ärsytysmekanismit. Pelkästään IgG-tyyppisten vasta-aineiden toteaminen ei kerro mitään altistumisen ja oireiden yhteydestä, vaan tutkimuksissa tulisi käyttää IgE-vasta-aineiden määrityksiä ja ihotestejä. Näissäkin on kuitenkin runsaasti rajoituksia ja kehitettävää. On osoitettu, että vasta-aineissa esiintyy runsaasti ristiinreagointia (22). Ihotesteissäkin esiintyy vääriä positiivisia ja negatiivisia tuloksia ja käytettävien testiliuosten määrä on rajallinen (23,24). Vaikka nyt todettiin homeille altistuneille ilmaantuvan koulussaoloaikana selvästi enemmän allergioita kuin altistumattomille, varmaa syy-seurausyhteyttä ei voida väittää olevan. Tämä perustuu myös siihen, että tieto allergioista saatiin vanhemmilta, eikä sairauskertomuksiin tutustuttu. Kuitenkin aikaisempiin tutkimuksiin nojautuen voidaan perustellusti epäillä, että homealtistus oli ainakin yksi allergioiden lisääntymisen syy. Tulos on varsin yhteneväinen Taskisen ym. (8) tutkimuksen kanssa, jossa 99:ltä homeille altistuneelta koululaiselta kahdeksalla todettiin astma, kun taas 34 verrokilta vain yhdellä. Lapsille tehtiin ihotestit 13 homesienelle, kuudella lapsista reaktio oli positiivinen. Toisessa vastaavassa tutkimuksessa Taskinen ym. totesivat homevauriokoulun oppilailla vertailukoulun oppilaita useammin pitkäaikaista yskää ja hengitysteiden vinkunaa, vaikka astman prevalenssi oli kouluissa sama. Altistuneilla alahengitystieinfektiot aiheuttivat enemmän lääkärissäkäyntejä ja antibioottien käyttöä.

Homevauriokoulujen oppilailla oli selvästi enemmän oireita kuin vertailukoulujen oppilailla. Tulos on samansuuntainen kuin Rylanderin ym. ruotsalaisessa tutkimuksessa. Sen sijaan oppilailla ei ollut enempää sairausjaksoja tai sairauspoissaolopäiviä kuin altistumattomilla. Eroja ei myöskään havaittu verrattaessa sairauksien aiheuttamia poissaoloja diagnoosiryhmittäin eli ylähengitystieinfektioiden, keuhkoputkitulehdusten, välikorvatulehdusten, ripulin ja muiden sairauksien osalta.

Tammi-helmikuussa 1995 todettiin Paloheinän parakkikoulun luokissa ilman laadun huononevan tuntien aikana, mikäli oppilasmäärä oli yli 20. Ilman laadun huononeminen näkyi sisäilman hiilidioksidipitoisuudessa, joka suurimmillaan oli yli 1 800 ppm ja tuntien alussakin jo noin 1 000 ppm. Hiilidioksidipitoisuus kasvaa sisätiloissa, joiden ilmanvaihto on puutteellinen siellä oleskelevien ihmisten lukumäärään nähden. Hiilidioksidi saa ilman tuntumaan tunkkaiselta. Suuri pitoisuus voi aiheuttaa väsymystä ja päänsärkyä. Huono ilmanvaihto lisää myös sisäilman bakteeripitoisuutta. Paloheinän luokissa se oli mittausajankohtina suurimmillaan 6 300 kpl/m3, jota on pidettävä selvästi suurentuneena. Ilmanvaihtoa tehostettiin asentamalla tilakohtaiset tuloilmakojeet ja saattamalla poistoilmanvaihto asianmukaiseksi.

Näiden toimenpiteiden jälkeen oli hiilidioksidipitoisuus luokissa pienempi kuin Pakilan koulun vertailuluokissa. Ilmanvaihtoon liittyneet toimenpiteet vähensivät myös Paloheinän koulun sisäilman bakteeripitoisuuksia merkittävästi, eivätkä pitoisuudet poikenneet vertailukoulun sisäilman bakteeripitoisuuksista. Suurin sisäilman bakteeripitoisuus 12 800 kpl/m3 mitattiin myös Pakilan koulun luokassa. Sisäilman huonolla ilmanvaihdolla on varmasti ollut vaikutuksensa siihen, että Paloheinän koululaiset potivat kyselyajankohtana enemmän väsymystä ja päänsärkyä kuin vertailukoulun oppilaat. Riittämättömän ilmanvaihdon vaikutusta koululuokkien sisäilman laatuun tulisikin järjestelmällisesti kartoittaa aistinvaraisten havaintojen sekä ilman hiilidioksidi- ja bakteeripitoisuusmittausten avulla.