1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Joutuvatko sijaishuoltopaikkojen nuoret liian herkästi nuorisopsykiatriselle osastolle?
Alkuperäis­tutkimus 49/2010 vsk 65 s. 4073 - 4078

Joutuvatko sijaishuoltopaikkojen nuoret liian herkästi nuorisopsykiatriselle osastolle?

Lähtökohdat

Nuoren joutuessa kodin ulkopuoliseen sijaishuoltopaikkaan hänen kaikkia hoidollisia tarpeitaan ei aina huomioida. Kun nuoren tilanne kärjistyy, turvaudutaan usein nopeisiin ja toisinaan epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin.

Tutkimuksessa tarkastellaan nuorisopsykiatriseen osastohoitoon tulleita nuoria tulotavan, hoidon keston ja kliinisen tilan suhteen. Sijaishuoltopaikoista tulleita nuoria verrataan muualta tulleisiin nuoriin, ja sijaishuollosta tulleiden nuorten lähettämistapaa (vapaaehtoinen vai tahdosta riippumaton) verrataan keskenään.

Menetelmät

KYS:n nuorisopsykiatrian kriisihoito-osastolle lähetetyistä nuorista kerättiin tietoa sairaalan virallisesta tietokannasta vuoden ajalta. Psykiatrisen arvion lisäksi nuorten masentuneisuutta ja toivottomuutta arvioitiin nuorten itsensä täyttämillä asteikoilla Beckin depressiokyselyssä (BDI) ja Beckin toivottomuuskyselyssä (BHS).

Tulokset

Vuoden aikana kriisihoito-osastolla toteutui 238 hoitojaksoa, joista 41 oli sijaishuollosta tulleiden nuorten hoitojaksoja. Nämä nuoret tulivat kriisihoito-osastolle useammin kuin muut nuoret tarkkailulähetteellä. Hoitoarviossa käytettyjen mittarien valossa sijaishuollosta vastentahtoisesti tulleet nuoret eivät poikenneet muualta tulleista nuorista. Sijaishuollosta tulleilla nuorilla oli vähemmän masennusoireita kuin muilla nuorilla (BDI 15 vs. 20 pistettä, p = 0,03). Sijaishuoltopaikoista saapuneiden nuorten hoitoajat olivat hieman lyhyempiä kuin muualta tulleiden nuorten (ka 10 vrk vs. 11 vrk, p = 0,001). Vakava psyykkinen sairaus diagnosoitiin useammin muualta kuin sijaishuollosta tulleille nuorille (40 % vs. 74 %, p < 0,001).

Päätelmät

Sijaishuoltopaikkojen nuoret tulevat useammin tarkkailulähetteellä kuin muut nuoret, vaikka selvitettyjen kliinisten mittarien valossa heidän psykiatriset häiriönsä eivät ole niin vakavia kuin muualta tulevien nuorten. Jo sijaishuoltopaikkaa valittaessa tulisi kiinnittää huomiota nuoren mahdollisesti tarvitsemaan psykiatriseen hoitoon. Perusterveydenhuollon päivystystilanteissa ei todennäköisesti ole riittäviä valmiuksia arvioida nuoren tilannetta kattavasti. Siksi ratkaisut nuoren osastohoitoon lähettämisestä olisi syytä tehdä pidemmän selvityksen perusteella.

Suomessa oli vuonna 2008 yli 16 000 lasta ja nuorta kodin ulkopuolisessa sijaishuoltopaikassa. Määrä on viime aikoina kasvanut 2-5 prosentin vuosivauhtia, vuonna 2008 se oli 3 %. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista on poikia enemmän kuin tyttöjä, ja kuluneen kymmenen vuoden aikana poikien osuus on kasvanut jonkin verran. Vastaavaan väestöön suhteutettuna on 16 vuotta täyttäneiden nuorten osuus kasvanut muita ikäryhmiä huomattavasti enemmän (11 Lastensuojelu 2008, THL, Tilastoraportti 19/2009, Suomen virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2009.). Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista yli 11 000 oli huostaan otettuina tai kiireellisesti sijoitettuina. Lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat noin 433 milj. euroa/vuosi (22 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma Kaste 2008-2011. Sosiaali- ja terveysministeriö.).

Sijaishuollon tarkoituksena ja tavoitteena on muun muassa vastata niihin ongelmiin ja nuorten hoidon ja huolenpidon tarpeisiin, jotka ovat huostaanoton perusteina (33 Lastensuojelulaki 13.4.2007/417.). Näihin tarpeisiin lasketaan nuorten fyysiset, psyykkiset, emotionaaliset ja sosiaalisen tuen tarpeet. Ennen sijoituspäätöstä tulisi nuoren terveydentila selvittää perusteellisen lääkärintarkastuksen avulla ja antaa hoito-ohjeet sijaishuoltoon. Siten turvataan mm. lapsen tarvitsema hoito ja huolenpito.

Jotta nuori saisi kaikkia tarpeitaan vastaavan sijaishuoltopaikan, tulisi ennen sijoitusratkaisua tehdä selvitys myös nuoren psykiatrisen hoidon tarpeesta ja järjestää se tarvittaessa. Tämä toteutuu kuitenkin usein vasta kun nuoren tilanne on joutunut kriisiin. Nuoren jouduttua psykiatriseen osastohoitoon voidaan pyytää kannanottoa siitä, millaisesta sijaishuoltopaikasta nuori hyötyisi ja miten nuoren kanssa tulisi toimia sijaishuollossa. Arvion jälkeen saatetaan suositella sijaishuoltopaikan vaihtamista tai sijaishuoltopaikka voi ilmoittaa, että nuori ei voi enää palata heille. Nuoren edun mukaista olisivat pysyvät ihmissuhteet, joten toistuvat sijoitusten vaihdot ovat vahingollisia ja niitä tulisi välttää.

Selvitysten mukaan sijaishuoltopaikassa olevilla nuorilla on runsaasti psykiatrisen hoidon tarvetta ja he oireilevat psyykkisesti myös sijaishuollon aikana. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella tehdyn selvityksen mukaan 36 % sijaishuoltopaikassa olleista nuorista oli ollut psykiatrisessa sairaalahoidossa ennen sijoitusta ja 8 % tarvitsi sairaalahoitoa sijaishuollon aikana (44 Nenonen S. Nuorten sijaishuoltoselvitys Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella, Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin julkaisuja 2004.). Vuonna 2004 tehdyssä selvityksessä sijaisvanhemmat arvioivat joka toisen sijaishuollossa olleen lapsen ja nuoren tarvitsevan psykiatrista avohoitoa (55 Laukkanen T, Laukkanen E. Sijaislapsista suurin osa vailla tarvitsemaansa psykiatrista apua. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2004;4:273-308.), mutta hoidon tarpeessa olevista vain 48 %:lle oli järjestynyt suositeltu psykiatrinen avohoito sijoituspaikkakunnalla. Näistä lapsista ja nuorista 43 % oli ollut psykiatrisessa sairaalahoidossa ennen sijoitusta. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan (66 McMillen C, Scott L, Zima B. Use of mental health services among older youths in foster care. Psychiatr Serv 2004;7:811-17.) lähes kaikki (94 %) sijaishuoltopaikassa olleet nuoret tarvitsivat psykiatrisia palveluja elinaikanaan. Osastohoidossa oli tutkimuksen mukaan ollut 42 prosenttia elämänsä aikana. Neljännes nuorista oli saanut psykiatrista hoitoa ennen kuin heille saatiin sijaishuoltopaikka.

Kuopion yliopistollisen sairaalan nuorten akuuttiosasto on kahdeksan sairaansijan hyvin miehitetty, suljettu osasto, joka hoitaa välitöntä psykiatrista sairaalahoitoa vaativia nuorten kriisitilanteita (esim. akuutti psykoosi, itsemurhavaara, tuhoava käyttäytyminen).

Tälle osastolle on ohjautunut runsaasti lastensuojelun sijaishuollossa olevia nuoria, ja osastojakson jälkeen he ovat siirtyneet takaisin sijaishuoltoon. Näiden nuorten auttamiseksi tarvitaan nuorisopsykiatrista asiantuntemusta ja erityisesti sujuvaa yhteistyötä sekä lastensuojelun että sijaishuoltopaikan vanhempien tai huoltajien kanssa. Lisäksi tulisi ottaa huomioon sijaishuollossa olevan nuoren erityistarpeet sekä hoidon aikana että tehtäessä jatkohoito- ja sijoitusratkaisuja.

Kahdeksan toimintavuoden kokemusten mukaan nämä nuoret tulevat nuorisopsykiatrian osastolle usein tilanteessa, jossa nuoren kanssa ei enää selviydytä sijaishuollon keinoin. Usein nuori tulee ilman saattajaa, mukanaan kaikki tavaransa. Osastolla nuoret rauhoittuvat nopeasti, ja osasto-olosuhteissa nuorten ongelmat eivät välttämättä näyttäydy samanlaisina kuin lastensuojelulaitoksissa. Tähän saattavat olla syinä lastensuojelulaitoksen ja psykiatrisen osaston erilaiset rakenteelliset ja sisällölliset tekijät; esim. osaston suljetut ovet vs. sijoituspaikan vapaat kulkuoikeudet, henkilöstömitoitus, henkilöstön koulutus ja viitekehyksestä johtuen erilainen tapa lähestyä nuoria. Osastolle tullaan psykiatriseen hoitoon ja sairaalakouluun, kun taas nuoren sijaishuoltopaikassa ovat läsnä nuoren normaalin arjen vaatimukset.

Psykiatrisella osastolla hoitoratkaisut tehdään mielenterveyslain (77 Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116.) ja psykiatrisen hoitonäkemyksen mukaan. Jos nuorella ei todeta osastotutkimuksen perusteella vakavaa psyykkistä häiriötä, mukaan lukien käytöshäiriöstä kärsivän nuoren vaarallisuutta itselle tai muille tai vakavia psyykkisiä oireita, nuorelle ei suositella psykiatrista sairaalahoitoa. Tällöin voi syntyä ristiriitatilanne nuorisopsykiatrisen hoito-organisaation ja lastensuojelun välille. Nuori ei pärjää sijaishuoltopaikassa ja toisaalta hänet arvioidaan "sopimattomaksi" nuorisopsykiatriseen osastohoitoon. Väistämättä joudutaan pohtimaan, olisiko ratkaisut nuoren elämäntilanteen ja tarvittavan psykiatrisen hoidon suhteen pitänyt tehdä toisin jo aiemmin ja toisaalta, onko yhteistyö lastensuojelun ja terveydenhuollon välillä ollut riittävää.

Tässä tutkimuksessa verrataan sijaishuoltopaikoista nuorisopsykiatriseen osastohoitoon tulleita nuoria ja muiden osastolle ohjautuneiden nuorten osastolle tulotapaa ja kliinistä tilannetta. Tavoitteena on selvittää, miten nämä ryhmät eroavat toisistaan. Lisäksi halusimme tutkia sitä, eroavatko vapaaehtoisesti (B1-lähete) ja vastentahtoisesti (M1-lähete) sijaishuoltopaikoista tulleet nuoret toisistaan.

Aineisto ja menetelmät

KYS:n nuorisopsykiatrian akuuttihoito-osaston kautta tulee suurin osa nuorisopsykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevista nuorista. Akuuttihoitojakson tavoitteena on tehdä arvio nuoren psyykkisestä tilasta, määrittää psykiatrisen hoidon tarve ja hoitaa akuutti psyykkinen kriisi. Pidemmät osastohoitojaksot toteutetaan toisella nuorisopsykiatrian osastolla.

Sairaalan pysyvistä tietokannoista kerättiin tietoa vuoden ajalta (1.7.2006-30.6.2007). Kaikista hoitojaksoista kertyy hoitoilmoitustietokantaan (Hilmo) tieto potilaan iästä, sukupuolesta, kotikunnasta, lähettäjästä, mistä potilas on saanut lähetteen, osastolle tulo- ja lähtöpäivämäärästä, jatkohoidosta, saapumistavasta, tulosyystä sekä diagnooseista. Psykiatrisen vuodeosastohoidon (Psyvos) tietokantaan kootaan hoitojakson tiedot. Näihin sisältyvät mm. käytetyt kliiniset laatumittarit, joista tässä selvityksessä käytetään nuoren masentuneisuutta ja toivottomuutta kuvaavia asteikkoja. Masennusoireita mitataan strukturoidulla, nuoren itsensä täytettävällä, Beckin depressiokyselyllä (BDI). Kysely sisältää 21 neliportaista kysymystä. Asteikon vaihteluväli on 0-63, raja-arvo keskivaikealle masennukselle on 20/63 pistettä. Mittaria on käytetty sekä nuorten että aikuisten oireiden arviointiin (88 Beck A, Steer RA, Garbin MC. Psychometric properties on the Beck Depression Inventory: twenty-five years evolution. Clin Psychol Rev 1988;8:77-100.). Nuoren toivottomuuden kokemusta mitataan nuoren itse täytettävällä Beckin toivottomuuskyselyllä (BHS) (99 Haatainen KM, Hopelessness in a general population of Finnish adults. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 336, 2004.,1010 Beck AT, Steer RA. Manual for the Beck Hopelessness Scale. Psychological Crp, San Antonio, Texas 1988.). Potilaille asetettiin psykiatrisen haastattelun, tarvittavien muiden tutkimusten ja osastoseurannan perusteella kriisihoito-osastolta lähtiessä tautiluokituksen mukainen diagnoosi. Tässä selvityksessä nuorten saamat diagnoosit on luokiteltu kahteen luokkaan: vakaviin psykiatrisiin diagnooseihin, kuten masennus (ICD-10 F32-39), psykoottiset sairaudet (ICD-10 F20-29) sekä syömishäiriöt (ICD-10 F50-59), sekä muihin psykiatrisiin diagnooseihin, kuten käytöshäiriöt (F90-91.9), kehityksen häiriöt (F80-84.9) ja psykosomaattiset häiriöt (F93-98.8). Taulukossa 1 on esitelty diagnoosiryhmittäin nuorten saamat diagnoosit.

Tilastolliset menetelmät

Tilastollisia eroja luokkamuuttujien suhteen analysoitiin Khiin neliötestillä ja Fisherin tarkalla nelikenttätestillä. Jatkuvien muuttujien kohdalla käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä jakaumien vinouden takia. Tilastollisen merkitsevyyden osoittajana pidettiin p:n arvoa pienempi kuin 0,05. Aineistoa käsiteltiin SPSS-ohjelman avulla (SPSS statistics 17.0).

Tulokset

Seurantavuoden aikana kriisihoito-osastolla toteutui yhteensä 238 hoitojaksoa, joista 41 oli sijaishuoltopaikoista tulleiden nuorten hoitojaksoja. Tyttöjä tuli nuorisopsykiatriselle osastolle vähemmän sijaishuoltopaikoista kuin muualta. Iältään sijaishuoltopaikoista tulleet nuoret eivät eronneet osaston muista nuorista (taulukko 2).

Sijaishuoltopaikasta tulleet tulivat selkeästi useammin osastolle tarkkailulähetteellä ja päivystysaikana kuin osastolle muualta tulleet nuoret (35,5 %). Tarkkailulähetteellä sijaishuoltopaikoista tulleista nuorista 65 % jäi vapaaehtoisesti hoitoon. Sijaishuoltopaikoista tulleiden nuoren sairaalaan tuloaika ei poikennut muista. Suurin osa nuorista tuli virka-ajan ulkopuolella. Sijaishuoltopaikoista tulleiden nuorten hoitojaksot olivat tilastollisesti merkitsevästi lyhyempiä kuin muualta tulleiden nuorten hoitojaksot (p = 0,001) (taulukko 2).

Muualta osastolle tulleet nuoret kokivat itsensä masentuneemmiksi kuin sijaishuoltopaikoista tulleet nuoret. Sijaishuoltopaikkojen nuoret eivät olleet toivottomampia kuin muut. Heille asetettiin harvemmin vakava psykiatrinen diagnoosi kuin muualta tulleille (taulukko 2). Sijaishuoltopaikoista tulleet nuoret kärsivät muualta tulevia nuoria useammin lapsuus- tai nuoruusiässä alkaneista käytös- ja tunnehäiriöistä. Päihdehäiriöiden määrän suhteen ryhmät eivät eronneet toisistaan. Sijaishuoltopaikoista tulleista nuorista kukaan ei saanut syömishäiriödiagnoosia (F50-59) (taulukko 1Taulukko 1. Sijaishuoltopaikoista ja muualta tulleille nuorille annetut ICD-10 mukaiset diagnoosit. Taulukko 2. Sijaishuoltopaikasta sekä muualta tulleiden nuorten hoitojaksot nuorisopsykiatrian kriisihoito-osastolla vuoden aikana. Taulukko 3. Sijaishuoltopaikoista tulleiden nuorten hoitojaksot (n = 52) jaoteltuina vapaaehtoisen (B1) ja tahdosta riippumattoman (M1) lähetteen mukaan.).

Kun verrataan sijaishuoltopaikoista tulleita nuoria lähetetyypin (B1- vs. M1-lähete) mukaan havaitaan, että nuoret, jotka tulivat tarkkailulähetteellä, eivät näytä näiden muuttujien valossa olevan kliinisesti erilaisia kuin ne nuoret, jotka tulivat vapaaehtoisesti lähetteellä. Nuorten omassa arviossa masentuneisuudestaan tai toivottomuudestaan ei ole eroa. Tarkkailulähetteellä tulleiden hoitoaika oli lyhyempi kuin vapaaehtoislähetteellä tulleiden, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (taulukko 3).

Pohdinta

Sijaishuoltopaikoista tulleet nuoret ohjautuivat useammin kuin muut nuoret suljettuun nuorisopsykiatriseen osastohoitoon vastentahtoisesti. Kun sijaishuoltoa tarvitsevat nuoret jaoteltiin lähetetyypin mukaan, mitään tilastollisesti merkitsevää eroa ei todettu iän, sukupuolen, nuoren kokeman toivottomuuden tai masennuksen suhteen. Psykiatrian näkökulmasta tilanne oli siis ristiriitainen.

Päätelmiä tehtäessä on syytä ottaa huomioon, että selvitys tehtiin vuoden ajalta, yhdeltä nuorisopsykiatrian akuuttihoito-osastolta, jonne kertyi 238 hoitojaksoa. Näistä 41 hoitojaksoa kohdistui sijaishuoltopaikoista tulleisiin nuoriin. Käytettävissä ei ole tilastoa, josta selviäisi mitä osaa alueen sijaishuoltopaikkojen nuorista tämä edustaa. Suomessa oli vuoden 2008 aikana 6 929 kodin ulkopuolelle sijoitettua 13-17-vuotiasta nuorta (11 Lastensuojelu 2008, THL, Tilastoraportti 19/2009, Suomen virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2009.). Siten tulosten yleistettävyyteen täytyy suhtautua varovasti.

Selvityksessä ei ollut myöskään käytettävissä tietoa siitä, oliko nuorella toimiva psykiatrinen avohoitosuhde tai miten pitkään hän oli ehtinyt olla sijaishuoltopaikassa eikä paikan luonteesta. Nämä tiedot olisivat saattaneet selittää tulosta, koska on todettu, että kodinomaisiin olosuhteisiin sijoitetuilla nuorilla on vähemmän psyykkisiä ongelmia kuin laitosmaisiin olosuhteisiin sijoitetulla (1111 Leslie LK, Hurlbut MS, James S, Landsverk J, Slymen DJ, Zhang J. Relationship between entry into child welfare and mental health service use. Psychiatr Serv 2005:56:981-7.). Osastolla tehtyä kliinistä arviota voidaan pitää luotettavana, koska sen on tehnyt kokenut moniammatillinen tiimi ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri yhteistyössä.

Lue myös

Sijaishuoltopaikkojen nuoret on todettu aiemmissa tutkimuksissa monella tavalla riskiryhmäksi ja siksi pitkäjänteisen hoidon rakentaminen olisi heille tärkeää. Mirjam Kallandin ym. selvitys osoittaa, että sijaishuoltopaikkojen lasten ja nuorten kuolleisuusluvut ovat suuremmat kuin muun samanikäisen väestön (1212 Kalland M, Pensol TH, Meriläinen J ym. Mortality in children registered in the Finnish child welfare registery: population based study. BMJ 2001;323:207-8.). On myös todettu, että sijaishuoltopaikkojen nuoret sitoutuvat huonosti psykiatriseen hoitoon ja lääkitykseen sen jälkeen, kun sijaishuolto on päättynyt (1313 McMillen J, Raghavan R. Pediatric to adult mental health sevices use of young people leaving the foster care system. J Adolesc Health 2009;44:7-13.). Toisaalta tutkimusten mukaan sijaishuolto purkautuu useammin, mikäli nuorella on ollut mielenterveysongelmia (1414 Sallnäs M, Vinnerljung B, Kyhle Westermark P. Breakdown of teenage placement in Swedish foster and residential care. Child Fam Soc Work 2004;9:141-52.). Ruotsissa tehdyssä kohorttitutkimuksessa on todettu, että sijaishuollossa olleiden elämää leimaa jatkossa huono-osaisuus useammin kuin muiden lasten ja nuorten (1515 Vinnerljung B, Ömn M, Gunnarson T. Educational attainments of former child welfare clients - a Swedish national cohort study. Int J Soc Welfare 2005;114:265-76.).

Kun pohditaan saatua tulosta nuoren näkökulmasta, tilanne on epätyydyttävä. Vastentahtoiset, nopeat päivystyksenä tehdyt ratkaisut vaikuttavat vain harvoin positiivisesti nuoren motivaatioon ottaa vastaan tarjottuja hoito- ja tukitoimenpiteitä. Pikemminkin nuori voi kokea sairaalaan toimittamisen hylkäämisenä varsinkin, jos hän tulee osastolle ilman sijaishuoltopaikan saattajaa.

Selvityksemme mukaan pääosalla sijaishuoltopaikoista tulevista nuorista oli käytöshäiriö ilman muuta vakavaa psyykkistä häiriötä. Kaltiala-Heinon tekemän selvityksen mukaan käytöshäiriöt voivat olla vakavia, jos niihin liittyy itsemurhavaara, jos ne sisältävät sellaisen impulssikontrollin häiriön, joka johtaa hallitsemattomaan väkivaltaisuuteen tai jos käytöshäiriö johtaa kehityksen vakavaan häiriintymiseen ja käytöshäiriön lisäksi voidaan todeta muu mielenterveyshäiriö (1616 Kaltiala-Heino R. Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito. Mitä mielenterveyslain käsite vakava mielenterveyden häiriö alaikäisillä tarkoittaa? Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2003.). Nuorten käytöshäiriöt tulisi ensisijaisesti hoitaa avohoidossa (1717 Marttunen M, Kataja H, Henttonen A, ym. Hyötyykö käytöshäiriöinen nuori nuorisopsykiatrisesta osastohoidosta? Duodecim 2004;120:43-9.). Jos nuorisopsykiatrinen osastohoito on tarpeellinen, suositellaan lyhyttä hoitojaksoa, jonka aikana selvitellään akuuttia tilannetta, tutkitaan ja hoidetaan mahdollista muuta samanaikaista mielenterveyshäiriötä ja järjestellään jatkohoitoa. Nuorisopsykiatrinen osasto ei ole rangaistuspaikka, jos nuori rikkoo rajoja tai karkailee. Niille käytöshäiriöisille nuorille, jotka tarvitsevat pitkää laitoshoitoa, nähdään parempana riittävästi resursoitu lastensuojelun sijaishuoltopaikka, jossa olisi myös nuorisopsykiatrista asiantuntemusta. Tarvittaessa käytöshäiriöisen nuoren tulisi päästä nuorisopsykiatriseen avohoitoon.

Sijaishuoltopaikoilla on vaativa tehtävä kasvattaessaan nuoria, joilla on käytöshäiriö ja mahdollisesti myös muita psyykkisiä häiriöitä. Sijoitusvaiheessa ei aina pystytä arvioimaan, miten nuori käyttäytyy muiden sijaishuoltopaikan nuorten ryhmässä ja riittääkö tarjottu tuki. Nuorisopsykiatrisen osaston olosuhteissa ei myöskään voida varmuudella arvioida, kuinka tiukka kasvatuksellinen viitekehys sijaishuoltopaikassa vaikuttaa nuoren käyttäytymiseen. Tiukat säännöt ja rajat voivat provosoida nuorta kapinaan, mutta voivat myös toimia nuorta rauhoittavana ja turvaa luovana ympäristönä.

Jotta vältyttäisiin nuoren luottamusta ja kiinnittymistä mahdollisesti häiritseviltä, päivystyksenä psykiatriseen sairaalaan toimittamisilta, olisi ensisijaisen tärkeää tehdä psykiatrisen hoidon tarpeen ja tarvittavan hoidon saatavuuden kartoitus ennen sijaishuoltopaikan päättämistä. Nuoren psykiatrisen avun tarve tulisi kartoittaa hyvän nuorisopsykiatrisen tutkimuksen avulla, johon tarvittaessa liittyy suunniteltu ja sisällöltään sekä kestoltaan tarpeenmukainen osastohoitojakso. Lastensuojelulain mukaan nuoren sijoittaminen kodin ulkopuoliseen kasvatukseen edellyttää moniammatillista asiantuntemusta (33 Lastensuojelulaki 13.4.2007/417.). Tämän saavuttamiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä ja toinen toisensa työn sisällön sekä lainsäädännön tuntemusta.

Tästä asiasta tiedettiin

- Sijaishuoltoon otettujen nuorten määrä kasvaa vuosittain.

- Sijaishuollossa olevilla nuorilla on runsaasti psykiatrisen hoidon tarvetta ja usein nuoret ovat olleet psykiatrisessa sairaalahoidossa ennen sijaishuoltoa.

- Näiden nuorten auttamiseksi tarvitaan nuorisopsykiatrista asiantuntemusta ja sujuvaa yhteistyötä sekä lastensuojelun että sijaishuoltopaikan vanhempien kanssa.

Tämä tutkimus opetti

- Sijaishuoltoa tarvitsevien nuorten erilaisia psykososiaalisia palveluja tulisi kehittää.

- Sijaishuoltopaikkaa valittaessa tulisi kiinnittää huomiota nuoren mahdollisesti tarvitsemaan psykiatriseen hoitoon, jotta vältyttäisiin hätiköidyiltä ratkaisuilta päivystysaikana.

- Sijaishuollossa olevat nuoret tulevat nuorisopsykiatrian osastohoitoon useammin M1-lähetteellä virka-ajan ulkopuolella, vaikka kliinisten mittarien valossa heidän psykiatrinen häiriönsä ei ole niin vakava kuin muualta tulleiden nuorten.

- Perusterveydenhuollon päivystystilanteissa ei todennäköisesti ole riittäviä valmiuksia arvioida nuoren tilannetta kattavasti.

Kirjoittajat
Niina Koponen
lääketieteen lisensiaatti
Kuopion yliopisto
nheiskan@hytti.uku.fi
Eila Laukkanen
dosentti, ma professori
KYS, nuorisopsykiatrian yksikkö
Tommi Tolmunen
nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, va osastonylilääkäri
KYS, nuorisopsykiatrian yksikkö
Sirpa Ovaskainen
sosiaalityöntekijä
KYS, lastenpsykiatrian poliklinikka
Sidonnaisuudet
Kirjoittajilla ei ole ilmoitettuja sidonnaisuuksia.
Kirjallisuutta
1
Lastensuojelu 2008, THL, Tilastoraportti 19/2009, Suomen virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2009.
2
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma Kaste 2008-2011. Sosiaali- ja terveysministeriö.
3
Lastensuojelulaki 13.4.2007/417.
4
Nenonen S. Nuorten sijaishuoltoselvitys Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella, Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin julkaisuja 2004.
5
Laukkanen T, Laukkanen E. Sijaislapsista suurin osa vailla tarvitsemaansa psykiatrista apua. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2004;4:273-308.
6
McMillen C, Scott L, Zima B. Use of mental health services among older youths in foster care. Psychiatr Serv 2004;7:811-17.
7
Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116.
8
Beck A, Steer RA, Garbin MC. Psychometric properties on the Beck Depression Inventory: twenty-five years evolution. Clin Psychol Rev 1988;8:77-100.
9
Haatainen KM, Hopelessness in a general population of Finnish adults. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 336, 2004.
10
Beck AT, Steer RA. Manual for the Beck Hopelessness Scale. Psychological Crp, San Antonio, Texas 1988.
11
Leslie LK, Hurlbut MS, James S, Landsverk J, Slymen DJ, Zhang J. Relationship between entry into child welfare and mental health service use. Psychiatr Serv 2005:56:981-7.
12
Kalland M, Pensol TH, Meriläinen J ym. Mortality in children registered in the Finnish child welfare registery: population based study. BMJ 2001;323:207-8.
13
McMillen J, Raghavan R. Pediatric to adult mental health sevices use of young people leaving the foster care system. J Adolesc Health 2009;44:7-13.
14
Sallnäs M, Vinnerljung B, Kyhle Westermark P. Breakdown of teenage placement in Swedish foster and residential care. Child Fam Soc Work 2004;9:141-52.
15
Vinnerljung B, Ömn M, Gunnarson T. Educational attainments of former child welfare clients - a Swedish national cohort study. Int J Soc Welfare 2005;114:265-76.
16
Kaltiala-Heino R. Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito. Mitä mielenterveyslain käsite vakava mielenterveyden häiriö alaikäisillä tarkoittaa? Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2003.
17
Marttunen M, Kataja H, Henttonen A, ym. Hyötyykö käytöshäiriöinen nuori nuorisopsykiatrisesta osastohoidosta? Duodecim 2004;120:43-9.
English summary

English summary: ARE ADOLESCENTS IN FOSTER CARE REFERRED FOR INPATIENT PSYCHIATRIC TREATMENT TOO EASILY?

Background The number of adolescents in foster care has increased 2-5 percent per year in Finland. Often these adolescents need psychiatric support but do not receive this support. This can lead to difficult situations in the foster homes and overhasty referral for inpatient psychiatric care. The report describes the situation of foster care adolescents admitted to adolescent psychiatric wards.

Methods The data was gathered over a period of one year. It included psychiatric assessment of adolescents, patients' own assessment of depressive symptoms (BDI; Beck Hopelessness Scale) and hopelessness (BHS; Beck Hopelessness Scale) and the data from the Finnish official database of inpatient psychiatric care (HILMO).

Results There were 238 admissions to adolescent psychiatric inpatient units during the year reviewed. Adolescents from foster homes were more often admitted against their will than others. The adolescents coming from foster homes did not themselves feel more depressed or hopeless than the other adolescents. Also their psychiatric diagnoses were less severe. The inpatient stays of the adolescents from foster homes were shorter than those of the other adolescents.

Conclusions The adolescents from foster homes were more often admitted to the psychiatric ward against will than the other adolescents, even though their psychiatric problems were less severe. During foster care more attention should be paid to the adolescent's possible need for psychiatric support. Assessment of conflict situations in foster homes is often too demanding for primary care doctors in emergency situations.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Maskisuositus on tärkeä lisä epidemian torjuntaan

Maskisuositus on tärkeä lisä keinovalikoimaan toisen korona-aallon lähestyessä, arvioi Lääkäriliitto.

Ajassa
Maskeja suositellaan joukkoliikenteeseen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittaa kasvomaskien käyttöä esimerkiksi joukkoliikenteessä, jossa lähikontakteja on vaikea välttää.

Ajassa
Kansallisten osaamiskeskittymien kehittämiselle viisi miljoonaa euroa

Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa määrärahaa terveysalan kasvustrategialle.

Tieteessä
Aivot mukana säätelemässä insuliiniherkkyyttä

Aivojen kyky vastata insuliiniin voi heikentyä yhtä varhain kuin lihasten.

Ajassa
Koronavirustartunnoissa selvä kasvu

Tapausten määrä arvioidaan silti valtakunnallisesti melko pieneksi.

Ajassa
Tutkimusprofessori Timo Partoselle Psykiatrian Tutkimussäätiön Mielenterveyspalkinto

Palkinnon perusteluissa korostetaan Partosen pitkää ja johdonmukaista työtä luotettavan mielenterveystiedon levittäjänä.