Nuorten seksuaaliterveystiedot

Seksuaaliterveyden perustana ovat hyvät tiedot seksuaalisuudesta ja raskauden ehkäisystä sekä suunnittelemattomiin raskauksiin, sukupuolitauteihin ja AIDSiin liittyvästä riskikäyttäytymisestä (1). Winn ja Roker ovat esittäneet, että hyvillä tiedoilla on oleellinen merkitys paitsi turvallisen seksuaalikäyttäytymisen perusedellytyksenä myös psykologiselle sopeutumiselle murrosiän muutoksiin (2). Kansainvälisen perhesuunnittelujärjestön IPPF:n määrittelemiin seksuaalioikeuksiin sisältyy oikeus tietoon, koulutukseen ja neuvontaan esimerkiksi ehkäisymenetelmistä, sukupuolitaudeista ja HIV-infektiosta (3).

Suomessa kouluhallinto ja sosiaali- ja terveyshallinto alkoivat ohjata seksuaaliterveyden edistämistä 1970-luvun alussa. Ihmissuhde- ja sukupuolikasvatuksen integroimista eri oppiaineisiin esitettiin peruskoulujen opetussuunnitelmiin vuodesta 1970 lähtien (4). Opetushallitus on tukenut koulujen seksuaalikasvatusta julkaisemalla terveyskasvatuksen tukimateriaalia (5,6,7). Tiedot sukupuolisesta kehityksestä, ihmisen lisääntymisen biologiasta, raskauden ehkäisystä ja ihmissuhteista ovat olleet esillä sekä valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa että tukimateriaaleissa.

Raskauden ehkäisyneuvonta tehostui 1970-luvun alussa aborttilain ja kansanterveyslain johdosta. Lääkintöhallitus ohjasi työtä ohjekirjeillään 1970- ja 1980-luvulla (8,9). Myös Terveyskasvatuksen keskus ry (10), sosiaali- ja terveysministeriö (4,11) ja valtioneuvosto (12) ovat esittäneet ihmissuhde- ja sukupuolikasvatuksen tehostamista. Ohjeissa ja suosituksissa korostettiin eri sektorien, erityisesti opetus- ja terveystoimen yhteistyötä. Vuodesta 1989 sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt vuosittain kaikille 16 vuotta täyttäville nuorille seksuaalikasvatuslehden kotiosoitteeseen (13).

Hallinnollisten muutosten yhteydessä 1990-luvulla vähennettiin valtakunnallista ohjausta ja lisättiin kuntien vastuuta opetuksen (14) ja terveyspalvelujen (15) järjestämisessä. Kunnat ja koulut ovat vastanneet opetussuunnitelmista, eikä valtakunnallisissa ohjeissa ole erikseen kiinnitetty huomiota seksuaaliopetukseen. Useissa kunnissa terveydenhuoltopalveluja on järjestetty uudelleen ja leikattu voimavaroja ehkäisevästä terveydenhuollosta (16). Vuodesta 1996 vuoteen 1998 seksuaaliopetus väheni peruskoulujen 8. ja 9. luokilla ja myös koulujen väliset erot kasvoivat (17).

Tässä tutkimuksessa kuvataan suomalaisten nuorten seksuaaliterveystietoja ja tutkitaan niiden yhteyksiä oppilaiden sosiodemografisiin taustatekijöihin ja erityisesti seksuaalikokemuksiin.

AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA

Vaikka seksuaaliterveyden tutkimus on HIV-epidemian leviämisen jälkeen laajentunut nopeasti, seksuaaliterveystietojen tasoa ja taustoja on tutkittu vähän. Useimmat tutkimukset ovat kohdistuneet HIV- ja AIDS-tietoihin (18,19,20). Suomessa yläasteikäisten seksuaalitiedoista on julkaistu tuloksia vain kolmessa aikaisemmassa tutkimuksessa (20,21, 22).

Vuoteen 1986 mennessä tehdyissä suomalaisissa tutkimuksissa todettiin huomattavia puutteita erityisesti nuorten tiedoissa sukukypsyydestä ja raskaaksitulosta (21,22). Seuraavien kuuden vuoden kuluessa tiedon taso parani merkittävästi (22,23,24). 1990-luvun alussa nuorilla oli hyvät tiedot aidsista ja HIV-infektiosta (20). Yleisemmin sukupuolitaudeilta suojautumiseen liittyvissä tiedoissa oli kuitenkin edelleen puutteita (22,23,24).

Puberteettiin ja seksuaalisuuteen liittyvät tiedot lisääntyvät nuorilla selvästi iän myötä, ja tyttöjen tiedot ovat olleet paremmat kuin poikien (2,19,20,21,22,23,25). Poikkeuksena ovat HIV- ja AIDS-tiedot, joissa ei ole Suomessa todettu eroa sukupuolten kesken (20). KISS-tutkimuksessa varhainen sukukypsyyden saavuttaminen oli yhteydessä hyvään tiedontasoon (25).Vuonna 1988 yhdeksäsluokkalaisten helsinkiläisten ja oululaisten nuorten sukupuolitauteihin liittyvät tiedot eivät sen sijaan olleet yhteydessä fyysiseen kypsymiseen (26).

Vanhempien korkea koulutustausta sekä aktiivinen keskustelu kotona ihmissuhde- ja sukupuoliasioista ovat olleet yhteydessä nuorten hyviin seksuaalitietoihin (21). Myös norjalaisnuorilla keskustelut vanhempien sekä ystävien kanssa lisäsivät yleistä seksuaalitietoutta (19). Hyvä koulumenestys on suomalaisnuorilla ollut yhteydessä sekä hyviin yleisiin seksuaalitietoihin (21,25) että hyviin tietoihin sukupuolitaudeista (26). KISS-tutkimuksessa (25) koulumenestys oli kuitenkin yhteydessä tiedontasoon vain 15- ja 17-vuotiailla, mutta ei 13-vuotiailla. Norjassa 17-19-vuotiailla nuorilla pitkät koulutussuunnitelmat olivat sukupuolen ohella tärkein hyvää seksuaalitietoutta selittävä taustatekijä (19).

Vuonna 1982 keskisuomalaisten peruskoulun 9. ja lukion 2. luokan oppilaiden seksuaalitiedon taso korreloi merkitsevästi sukupuolikokemusten määrään (21). KISS-tutkimuksessa vuonna 1986 seksuaalinen kokeneisuus oli 13-, 15- ja 17-vuotiailla tytöillä yhteydessä hyvään sukupuolitiedon tasoon (25), mutta pojilla ei vastaavaa yhteyttä havaittu. Seksuaalinen kokeneisuus ei kuitenkaan ollut yhteydessä sukupuolitautitietoihin oululais- ja helsinkiläisnuorilla vuonna 1988 (26). Norjalaisnuorilla seksuaalinen kokeneisuus lisäsi seksuaalitietoja kaikissa ikäryhmissä (17-, 18- ja 19-vuotiaat) ja molemmilla sukupuolilla (19), mutta Yhdysvalloissa seksuaalikokemukset eivät olleet yhteydessä 13-15-vuotiaiden tyttöjen tai poikien seksuaalitietoihin (27).

AINEISTO JA MENETELMÄT

Vuosina 1998 ja 1999 kouluterveyskyselyihin osallistuivat lähes kaikki Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja Oulun läänin kunnat sekä Helsinki, Espoo, Vantaa, Kotka, Forssan seutu, Lappeenrannan ja Imatran seutu, Lohjan seutu, Rovaseutu ja eräitä yksittäisiä kuntia. Aineistot kerättiin opettajan ohjaamassa luokkakyselyssä yhden oppitunnin aikana huhtikuun lopussa samalla lomakkeella peruskoulujen 8. ja 9. luokilla (28). Tunnin loputtua kunkin luokan nimettömät kyselylomakkeet suljettiin oppilaiden läsnäollessa yhteiseen, suoraan tutkijoille osoitettuun kirjepussiin. Aineistot tallennettiin Jyväskylän yliopistossa optisella lukijalla.

Tätä tukimusta varten vuosien 1998 ja 1999 tutkimusaineistot yhdistettiin. Aineistosta poistettiin oppilaat, jotka olivat jättäneet vastaamatta yli puoleen kyselylomakkeen avainkysymyksistä. Lisäksi aineiston ulkopuolelle jätettiin erityiskoulut (n = 64, yhteensä 888 oppilasta) sekä ne nuoret, jotka olivat jättäneet vastaamatta useampaan kuin kolmeen tietokysymysosioon (n= 1 454). Täten tutkimusaineisto koostui 91 792 oppilaasta (taulukko 1), joista kahdeksasluokkalaiset olivat keskimäärin 14,8-vuotiaita ja yhdeksäsluokkalaiset 15,8-vuotiaita (SD +- 0,4 vuotta). Logistisissa regressioanalyyseissä olivat vain ne oppilaat, joilla oli hyväksytty vastaus kaikkiin mallissa mukana oleviin muuttujiin (n = 79 570).

Seksuaaliterveystietoja tutkittiin seitsemällä tietoväittämällä (taulukko 2), jotka käsittelivät seksuaalista kypsymistä (2 väittämää), raskaaksi tulemista (1 väittämä), sukupuolitauteja (3 väittämää) ja homoseksuaalisuutta (1 väittämä). Vastausvaihtoehdot olivat oikein, väärin ja en tiedä. Oppilaita pyydettiin vastaamaan jokaiseen väittämään. Sen jälkeen kun aineistosta oli poistettu oppilaat, jotka olivat jättäneet vastaamatta useampaan kuin kolmeen väittämään, muutettiin jäljelle jääneet puuttuvat vastaukset en tiedä -vastauksiksi. Seksuaaliterveystiedon summaindeksi muodostettiin laskemalla yhteen oikeiden vastausten lukumäärä.

Sosiodemografista taustaa kuvasivat luokka-aste ja sukupuoli, vanhempien koulutus, oppilaan koulumenestys ja jatkokoulutussuunnitelmat peruskoulun jälkeen sekä biologinen maturaatio (taulukot 5 ja 6). Isän ja äidin koulutusta kysyttiin erikseen. Analyysiä varten muodostettiin uusi muuttuja, jossa luokitus perustuu korkeimpaan isän tai äidin ilmoitettuun koulutustaustaan.

Koulumenestyksen mittarina oli oppilaan ilmoittama viimeisimmän todistuksen keskiarvo (kaikki aineet). Tähän kysymykseen ei vastannut 9 % oppilaista. Keskiarvo luokiteltiin viisiluokkaiseksi. Jatkokoulutussuunnitelmista kysyttiin, Millaisia suunnitelmia sinulla on jatkaa koulunkäyntiä ja opiskelua? (vastausvaihtoehdot: käyn lukioon ja haen yliopistoon tai korkeakouluun, käyn lukion mutta en luultavasti hae yliopistoon tai korkeakouluun, suoritan ammatillisen tutkinnon, en aio enää jatkaa opintoja, en osaa sanoa).

Biologisen kypsymisen ajoittumista mitattiin kuukautisten ja siemensyöksyjen alkamisiällä. Tähän kysymykseen jätti vastaamatta 4 % oppilaista. Vastaukset luokiteltiin analyysiä varten viisiluokkaiseksi: ei vastattu, 10-11 vuotta, 12 vuotta, 13 vuotta, 14 vuotta tai vanhempi tai ei vielä ole alkanut.

Seksiasioiden ajankohtaisuutta selvitettiin suoralla kysymyksellä Ovatko seksiasiat sinulle ajankohtaisia? (ei lainkaan, jossain määrin, erittäin ajankohtaisia). Seksuaalikokemusten mittaamiseksi muodostettiin kokeneisuutta kuvaava indeksi kysymyksistä: Oletko koskaan tehnyt seuraavia asioita: suutelit suulle, hyväilit vaatteiden päältä, hyväilit vaatteiden alta? Oletko ollut yhdynnässä? Kuinka monta kertaa yhteensä? Vastaukset yhdistettiin hierarkkiseksi kokeneisuutta kuvaavaksi asteikoksi: ei lainkaan seksuaalikokemuksia, suudellut, hyväillyt vaatteiden päältä, hyväillyt vaatteiden alta, ollut kerran yhdynnässä, ollut yhdynnässä kaksi kertaa tai useammin.

Analyysimenetelmät

Seksuaaliterveyden tietoväittämät sekä summaindeksi ristiintaulukoitiin luokka-asteen ja sukupuolen mukaan. Tiedontasoon yhteydessä olevia tekijöitä analysoitiin logistisella regressioanalyysillä, jota varten summaindeksistä muodostettiin kaksiluokkainen seksuaaliterveyden tiedontason muuttuja: heikot tiedot 0-4 pistettä ja hyvä tiedot 5-7 pistettä.

Logistisessa regressioanalyysissä tarkasteltiin ensin luokka-asteen, sukupuolen, biologisen kypsymisen, vanhempien koulutuksen, oppilaan koulumenestyksen ja jatkokoulutussuunnitelmien vaikutusta huonoon tiedontasoon. Koska luokka-asteen ja sukupuolen yhdysvaikutus todettiin merkitseväksi, sosiodemografiset taustamuuttujat sisältävä malli tehtiin erikseen neljässä luokka-asteen ja sukupuolen mukaisessa osaryhmässä. Viimeiseksi malleihin lisättiin seksiasioiden ajankohtaisuutta ja seurustelukokemuksia mittaavat muuttujat.

TULOKSET

Seksuaaliterveystiedot

Eniten oikeita vastauksia (86 %) saatiin homoseksuaalisuutta koskevaan väittämään. Seuraavaksi parhaiten nuoret tiesivät poikien sukukypsyyttä koskevan väittämän. Eniten puutteita oli sukupuolitauteihin ja raskaaksi tuloon liittyvissä tiedoissa. Vain 57 % vastaajista tiesi, että sukupuolitauti voi olla täysin oireeton ja vielä harvemmat (46 %) tiesivät, että klamydiatulehdus voi aiheuttaa hedelmättömyyttä. Kolmasosaa oppilaista ei tiennyt, että nainen voi tulla raskaaksi myös ensimmäisellä yhdyntäkerralla (taulukko 2).

Yhdeksäsluokkalaisten seksuaalitiedot olivat paremmat kuin kahdeksasluokkalaisten tiedot tyttöjen sukukypsyyttä koskevaa väittämää lukuun ottamatta. Luokka-asteiden väliset erot olivat suurimpia sukupuolitautien oireettomuutta ja klamydiatulehdusta koskeneissa väittämissä. Väittämissä raskaaksi tulemisesta, sukupuolitaudeista ja tyttöjen sukukypsyydestä tyttöjen tiedot olivat huomattavasti paremmat kuin poikien tiedot (taulukko 2).

Seksuaaliterveystietoja kuvaavassa summamuuttujassa oli suuria luokka-aste- ja sukupuolieroja. Parhaimmat tiedot oli 9. luokan tytöillä. Heistä lähes kolmasosa vastasi oikein kaikkiin tietoväittämiin, kun vastaava osuus 8. luokan pojilla oli 6 %. Kahdeksannen luokan tyttöjen ja yhdeksännen luokan poikien tiedot olivat samalla tasolla (taulukko 3). Seksuaaliterveystietojen taso arvioitiin heikoksi (enintään 4 väittämään vastattu oikein) kahdeksannella luokalla noin joka toisella pojalla ja joka kolmannella tytöllä. Yhdeksäsluokkalaisista heikot tiedot oli joka kolmannella pojalla ja joka kahdeksannella tytöllä (taulukko 4).

Sosiodemografiset taustatekijät

Koko aineistolle sovitetussa heikkoja seksuaaliterveystietoja selittävässä logistisessa regressiomallissa luokka-asteen ja sukupuolen yhdysvaikutus oli tilastollisesti merkitsevä. Kahdeksasluokkalaisten tiedot olivat yhdeksäsluokkalaisia heikommat ja poikien tiedot tyttöjä heikommat. Ero poikien ja tyttöjen välillä seksuaaliterveystiedoissa oli yhdeksännellä luokalla suurempi kuin kahdeksannella luokalla. Luokka-asteen ja sukupuolen ohessa heikkoa tiedontasoa selittivät tilastollisesti merkitsevästi kaikki mallissa mukana olleet sosiodemografiset taustatekijät: keskimääräistä myöhäisempi biologinen maturaatio, vanhempien vähäinen koulutus, oppilaan alhainen todistuksen keskiarvo ja lyhyet jatkokoulutussuunnitelmat tai tietämättömyys koulutussuunnitelmista peruskoulun jälkeen.

Toisessa vaiheessa logistinen regressioanalyysi tehtiin erikseen luokka-asteen ja sukupuolen mukaisissa neljässä osa-aineistossa. Huono koulumenestys selitti erittäin merkitsevästi heikkoa tiedontasoa molempien luokka-asteiden tytöillä ja pojilla. Keskiarvoa koskevaan kysymykseen vastaamatta jättäminen lisäsi heikon tiedontason todennäköisyyttä yhtä paljon kuin huono keskiarvo. Sekä poikien että tyttöjen huonoja seksuaaliterveystietoja selitti oppilaan ilmoittama keskimääräistä (12 vuotta) myöhäisempi siemensyöksyjen tai kuukautisten alkaminen sekä vieläkin selvemmin se, ettei vastannut kysymykseen lainkaan (taulukot 5 ja 6).

Suunnitelmat lyhyestä jatkokoulutuksesta olivat yhteydessä heikkoihin seksuaaliterveystietoihin. Tietämättömyys koulutussuunnitelmista tai suunnitelmat suoraan ammatilliseen koulutukseen hakeutumisesta selittivät heikkoa tiedontasoa kaikissa luokka-aste- ja sukupuoliryhmissä verrattuna lukioon ja sen jälkeen korkeakouluun suuntautumiseen. Se, että ei aikonut jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen lainkaan, ennusti lievästi heikkoa tiedontasoa pojilla, muttei tytöillä (taulukot 5 ja 6).

Myös vanhempien matala koulutustaso oli yhteydessä oppilaan huonoihin seksuaaliterveystietoihin. Yhteys oli vahvin 8. luokan pojilla. Heillä myös vanhempien koulutuksen rajoittuminen ammatilliseen tutkintoon lisäsi hieman heikkojen seksuaaliterveystietojen todennäköisyyttä (taulukot 5 ja 6).

Seksuaalikokemukset

Seksuaaliasioiden ajankohtaisuuden ja seksuaalikokemusten yhteyttä tiedontasoon tutkittiin lisäämällä nämä muuttujat luokka-asteen ja sukupuolen mukaisissa ositteissa tehtyihin malleihin. Sosiodemografisten muuttujien yhteydet seksuaaliterveystietoihin pysyivät pääosin ennallaan. Tytöillä koulumenestyksen vaikutus heikkoon tiedontasoon voimistui ja vanhempien matalimman mahdollisen koulutustaustan ennustearvo heikolle tiedontasolle hieman heikentyi (taulukot 5 ja 6).

Mallissa olevien sosiodemografisten taustatekijöiden vakioinnin jälkeen huonot seksuaaliterveystiedot olivat todennäköisempiä, etenkin tytöillä, kun vastaaja ei kokenut seksuaaliasioita lainkaan ajankohtaisiksi. Tytöillä keskimääräistä huonommat tiedot olivat yhteydessä myös siihen, miten ajankohtaiseksi seksiasiat koettiin. Niillä, joille seksiasiat olivat vain jossain määrin ajankohtaisia, oli huonommat tiedot kuin niillä, joille seksiasiat olivat erittäin ajankohtaisia (taulukot 5 ja 6).

Seksuaalikokemukset olivat yhteydessä heikkoon tiedontasoon vain tytöillä. Mitä vähemmän seksuaalikokemuksia tytöillä oli, sitä todennäköisemmin heillä oli heikot tiedot seksuaaliterveydestä. Pojilla seksuaalikokemusten karttuminen ei ollut lainkaan yhteydessä seksuaaliterveystietoihin (taulukot 5 ja 6).

POHDINTA

Kouluterveys 1998 ja 1999 tutkimusaineistossa on mukana noin 80 % maamme peruskoulujen yläasteista (lukuun ottamatta erityiskouluja). Tuloksia voidaan pitää valtakunnallisesti edustavina. Seksuaaliterveystietoja mitattiin pääosin samoilla väittämillä kuin KISS-tutkimuksessa vuosina 1986, 1988 ja 1992 (23,25). Kaksi väittämää oli käytössä jo vuonna 1982 Keski-Suomessa toteutetussa koululaisten ihmissuhde- ja sukupuolitietoja selvittäneessä tutkimuksessa (21), ja kahta tietoväittämää käytettiin mittarina enimmäistä kertaa (Klamydiatulehdus voi aiheuttaa hedelmättömyyttä ja Sukupuolitauti on joskus täysin oireeton). Yksittäisissä tietoväittämissä puuttuvien vastausten osuus oli noin 3 prosenttiyksikköä. Vain 1,5 prosenttiyksikköä oppilaista oli jättänyt vastaamatta neljään tai useampaan seitsemästä tietoväittämästä.

Tässä tutkimuksessa käytetyt tietoväittämät käsittelivät seksuaalista kypsymistä, raskaaksi tulemista, sukupuolitauteja ja homoseksuaalisuutta. Sisällöllisesti väittämien voidaan katsoa mittaavan seksuaaliterveystietoja (1,29). Tietoväittämien sisältämät seksuaaliterveyden teemat sisältyvät peruskoulun yläasteen valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan sekä muuhun koulu- ja terveyshallinnon ohje- ja tukimateriaaliin. Siksi on perusteltua olettaa, että oppilaat ovat tietoisia näistä seksuaaliterveyden perusasioista.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on arvioitu kyselytutkimuksen luotettavuutta nuorten seksuaalisuuteen liittyvien tietojen mittaamisessa. Pötsönen (30) vertasi kyselylomakkeella saatuja tuloksia nuorten AIDS-tiedoista samanikäisten ryhmähaastatteluilla saatuihin tuloksiin. Nuorten HIV-tartuntaan ja AIDSiin liittyvät tiedot osoittautuivat varsin samanlaisiksi molemmilla menetelmillä. Englannissa Winn ja Roker (2) vertasivat kyselylomakkeella saatuja tietoja haastattelulla saatuihin tietoihin käyttämällä kyselylomaketta haastattelurunkona. Tutkijat kehittivät mittaria 11-16-vuotiaiden nuorten puberteetin ja seksuaalikehityksen tiedontason arviointiin. Reliabiliteetti osoittautui hyväksi, etenkin 15-16-vuotiailla, ja kyselylomakemenetelmä käyttökelpoiseksi.

Tässä tutkimuksessa seksuaaliterveystietojen ja tutkittavien taustatekijöiden välisiä yhteyksiä on analysoitu logistisella regressioanalyysillä. Tiedot kerättiin yhden oppitunnin aikana. Poikkileikkaustutkimus ei oikeuta päätelmiin syysuhteista. Tilastollisesti merkitsevät yhteydet tarkoittavat käytännössä sitä, että kyseiset muuttujat auttavat tunnistamaan ne ryhmät, joiden seksuaaliterveystiedoissa on eniten puutteita.

Tämän tutkimuksen aineistossa oli kymmenen koulua, joiden yhdeksäsluokkalaiset oppilaat vastasivat neljään samaan tietoväittämään jo KISS-tutkimuksessa (23,24) vuosina 1986, 1988 ja 1992. Tässä osa-aineistossa, samoin kuin koko KISS-aineistossakin, tiedot paranivat voimakkaasti vuosien 1986 ja 1988 välillä ja hieman myös vuosina 1988-92, mutta eivät enää vuosikymmenen lopulle (1998-99) tultaessa. Joissakin osioissa tiedot olivat heikentyneet. Väittämän Nainen ei voi tulla raskaaksi ensimmäisellä yhdyntäkerralla tiesi vääräksi 1990-luvun lopussa 9. luokan pojista 15 prosenttiyksikköä (80 % vs 65 %) ja tytöistä 6 prosenttiyksikköä (84 % vs 78 %) harvempi kuin vuosikymmenen alussa.

Nämä tulokset seksuaaliterveystietojen muutoksista 1980- ja 1990-luvuilla sopivat hyvin yhteen seksuaalikasvatuksen kehityksen kanssa. Nuorten seksuaalikasvatus tehostui 1980-luvun jälkipuoliskolla HI-viruksen löytymisen jälkeen (24). Hallinnolliset muutokset 1990-luvulla sekä opetustoimessa että terveyspalvelujen järjestämisessä saattavat selittää nuorten tietojen lisääntymisen tyrehtymisen. Suomessa koulujen seksuaaliopetus on vähentynyt ja koulujen väliset erot kasvaneet 1990-luvun lopulla (17) ja samalla on supistettu perusterveydenhuollon palveluja, esimerkiksi kouluterveydenhuoltoa (16).

Nuorten tiedoissa sukupuolitaudeista on tämän tutkimuksen mukaan edelleen puutteita. Viidesosa nuorista ei tiennyt, että vain kondomi suojaa sukupuolitaudeilta. Klamydian yhteys hedelmättömyyteen samoin kuin sukupuolitautien esiintyminen oireettomana tunnettiin heikosti. Kolmasosa nuorista oli tietämättömiä siitä, että ensimmäinen yhdyntä voi johtaa raskauteen. Havainnot ovat yllättäviä siksi, että koulujen seksuaaliopetuksessa ja nuorille jaettavassa seksuaalivalistusmateriaaleissa ovat voimakkaasti painottuneet juuri yhdyntään, raskauteen ja sukupuolitauteihin liittyvät aihesisällöt (24,31,32).

Seksuaaliterveystiedot lisääntyvät murrosiän aikana selvästi. Nämä tulokset ovat yhteneviä aiempien kyselytutkimusten tulosten kanssa sekä Suomessa (21,22,23,25) että Englannissa (2) ja Norjassa (19). Biologisen maturaation myötä seksuaaliterveyteen liittyvät asiat tulevat nuorelle ajankohtaisiksi ja he ovat alttiita havaitsemaan ja omaksumaan näitä tietoja.

Koulumenestyksen yhteys seksuaaliterveystietoihin on havaittu aikaisemmissakin tutkimuksissa (19, 21,25). Tässä tutkimuksessa viimeisimmän todistuksen keskiarvon ilmoittamatta jättäminen liittyi huonoihin seksuaaliterveystietoihin yhtä selvästi kuin huono keskiarvo. On mahdollista, että todistuksen keskiarvoa koskevaan kysymykseen ovat jättäneet vastaamatta ne oppilaat, joiden keskiarvo on huono.

Sekä tämän että aikaisemman (21) suomalaisen tutkimuksen mukaan vanhempien matala koulutustaso näyttää lisäävän nuoren todennäköisyyttä omata heikot tiedot seksuaaliterveydestä. Yhteys oli voimakkain 8. luokan pojilla. On mahdollista, että kodin ulkopuolelta (esim. koulusta, kavereilta) saatu informaatio ei ole tavoittanut heitä poikia yhtä hyvin kuin samanikäisiä tyttöjä ja vanhempia oppilaita. Tällöin vanhempien rooli seksuaalitietojen lähteenä korostuu. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu että työläisperheiden nuorilla on enemmän seksuaalikokemuksia kuin maanviljelijöiden ja toimihenkilöperheiden nuorilla (20). Näyttää siis siltä, että juuri niillä nuorilla, joilla tiedon tarve olisi suurin, on heikoimmat tiedot seksuaaliterveydestä.

Vanhempien matalan koulutustason, oppilaan huonon koulumenestyksen ja koulu-urasuunnitelmien merkitys heikon seksuaaliterveyden tiedontason ennustajana herättää kysymyksen varhaisesta valikoitumisesta terveysuralle myös seksuaaliterveyden alueella. Suomessa sosiaaliryhmien väliset terveyserot eivät ole vähentyneet ja kritiikkiä on ilmaistu terveyden edistämisen tehottomuudesta sosiaaliryhmien välisten erojen pienentämisessä (33). Nuoruusiän ja myös tulevan terveyden kannalta koulun ja terveydenhuollon yhteistyönä toteutetulla seksuaalikasvatuksella saattaa olla merkitystä sosiaaliryhmien välisten terveyserojen vähentämisessä.

Odotusten mukaisesti seksuaaliasioiden kokeminen ajankohtaiseksi oli selvässä yhteydessä seksuaaliterveystietoihin. Tytöillä tämä yhteys oli voimakkaampi kuin pojilla. Kun nuori ei kokenut seksiasioita itselleen ajankohtaisina, hänellä oli varsin todennäköisesti keskimääräistä heikommat tiedot seksuaaliterveydestä. Seksiasioiden ajankohtaisena kokemisessa on suuria eroja samalla luokka-asteella eri kehitysvaiheessa olevien oppilaiden kesken. Tästä aiheutuu pedagogisia haasteita, kun seksuaaliopetuksen olisi tavoitettava sekä ne oppilaat, joille seurustelu tai seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät vielä tunnu ajankohtaisilta, että jo aktiivisen sukupuolielämän aloittaneet nuoret.

Kun tietoa seksuaalisuudesta tuntuu olevan varsin paljon tarjolla joukkotiedotuksessa, koulussa ja myös helposti saatavilla olevassa valistusaineistossa, voisi olettaa, että omien kokemusten karttuessa näitä tietoja myös omaksutaan. Aikaisemmat tutkimukset antavat seksuaalikokemusten ja seksuaaliterveystietojen yhteydestä ristiriitaisen kuvan (18,25,27). Tässä tutkimuksessa nuoren seksuaalikokemukset (suudelmat, hyväilyt, yhdynnät) olivat yhteydessä seksuaaliterveystietoihin vain tytöillä: mitä enemmän kokemuksia sitä paremmat tiedot. Tämä ero tuli esille jopa yhden tai useampia yhdyntöjä kokeneiden tyttöjen ryhmässä: kaksi tai useampia yhdyntöjä kokeneilla oli paremmat tiedot.

Pojilla seksuaalikokemusten karttuminen tai varhainen biologinen kypsyminen eivät olleet yhteydessä tiedontasoon. Tämänikäisillä pojilla on seksuaalikokemuksia lähes yhtä paljon kuin tytöillä (34). Aikaisempien tutkimusten mukaan seksuaalikokemuksia omaavat tytöt hankkivat myös kokemattomia aktiivisemmin tietoja esimerkiksi kirjoista, kavereilta ja koulusta (20,35). Pojilla vastaavaa yhteyttä ei ole yhtä selvästi havaittu, vaikkakin vuonna 1992 seksuaalikokemuksia omaavat, sekä tytöt että pojat, lukivat sosiaali- ja terveysministeriön postittaman seksuaalikasvatuslehden kokonaan useammin kuin ne nuoret, joilla ei vielä ollut seksuaalikokemuksia (35). Myös koulun seksuaaliopetus tavoittaa paremmin tytöt kuin pojat (17,32). Seksuaalikasvatuksen kehittämisessä erityisenä haasteena ovat seksuaalisesti varhain kypsyvät pojat.

Koulujen seksuaaliopetusta tulisi toteuttaa ennen kuin nuoret aloittavat seurustelun (36,37). Suurimmalla osalla nuorista on peruskoulun päättyessä jo jonkin verran seurustelukokemuksia, ja noin joka neljäs on edennyt yhdyntään saakka (34). Ensimmäinen yhdyntä kohdataan usein sitä etukäteen suunnittelematta (37,38). Riittävän ajoissa saatu seksuaaliopetus antaisi nuorille aikaa valmistautua tulevin seurustelusuhteisiin.

Aikaisempiin suomalaisiin tutkimuksiin verrattuna tämä tutkimus osoittaa, että seksuaaliterveystietojen myönteinen kehitys pysähtyi 1990-luvulla. Toinen tärkeä havainto liittyy tietojen tasoon. Merkittävällä osalla 14-16-vuotiaista on varsin heikot tiedot seksuaaliterveydestä siitäkin huolimatta, että jo monet ovat aloittaneet aktiivisen seurustelun. Erityinen ongelma on omien kokemusten karttumisen heikko yhteys tietoihin, etenkin pojilla. Nykytilanteessa varsin monet nuoret etenevät seksuaalisuhteissaan ilman sellaisia perustietoja, joiden varaan voisi rakentaa tietoista ja vastuullista seksuaalista vuorovaikutusta. Huonommat tiedot kasautuvat nuorille, joiden vanhemmat ovat saaneet keskimääräistä vähemmän koulutusta ja joiden oma koulumenestys on heikohkoa. Tämän ryhmän seksuaaliterveystietojen kohentamiseen ennen oman sukupuolielämän aloittamista ei riitä yleisesti myönteinen seksuaali-ilmasto, joukkotiedotus ja helposti saatavilla oleva valistusmateriaali.

Peruskoulun seksuaaliopetuksessa olisi syytä miettiä kuinka auttaa erilaiset oppijat omaksumaan perustiedot. Nuorten riskikäyttäytymisen ehkäisyn kannalta tehokkaan seksuaaliopetuksen piirteiksi ovat osoittautuneet riittävän pitkäkestoiset, oppilaiden kehitystason ja kulttuuritaustan huomioon ottavat teoriaperustaiset ohjelmat, joissa on käytetty monipuolisia opetusmenetelmiä (36).