Lehti 28: Alkuperäis­tutkimus 28/1996 vsk 51 s. 2813

Voiko finasteridi pysäyttää eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun etenemisen?

Pohjoismaisessa monikeskustutkimuksessa selvitettiin finasteridin tehoa ja turvallisuutta oireellista eturauhasen liikakasvua hoidettaessa. Finasteridilla hoidettujen potilaiden oireet paranivat koko tutkimuksen ajan, ja ero lumelääkkeellä hoidettuihin verrokkeihin oli kahden vuoden hoidon jälkeen tilastollisesti merkitsevä. Lumehoidossa potilaiden oireet paranivat alkuvaiheessa, mutta palasivat lähtötasolle tutkimuksen loppuun mennessä. Finasteridilla hoidetuilla potilailla virtsan huippuvirtaama lisääntyi ja eturauhasen koko pieneni. Tutkimus osoitti, että finasteridi voi kääntää eturauhasen liikakasvun luonnollisen etenemisen ja että suotuisat vaikutukset pysyivät kahden vuoden hoidon ajan.

Timo LehtonenMatti KontturiJens Thorup AndersenHans WolfPeter EkmanJan-Erik JohanssonHans Olav BeislandKjell TveterSkandinavian Bph-Tutkimusryhmä

Kahden vuoden lumekontrolloitu tutkimus

Ikääntymiseen liittyvää eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua (1) esiintyy useimmilla miehillä 40 ikävuoden jälkeen (2,3). Sairauden luonnollinen kulku tunnetaan huonosti (3), mutta sen on osoitettu olevan riippuvainen androgeenisista hormoneista (4). Suurentuneen eturauhasen aiheuttama este virtsaputkessa johtaa virtsan tulon vaikeutumiseen ja ns. ärsytysoireisiin, tiheävirtsaisuuteen ja virtsapakkoon (5).

Vuosikymmenien ajan on eturauhasen liikakasvun käypä hoito ollut leikkaus, ja sen ainoana vaihtoehtona on ollut potilaan tarkka seuranta (6,7). Viime vuosina on saatu käyttöön erilaisia lääkehoitoja. Yksi näistä on finasteridi, joka tehokkaasti estää solutasolla 5alfa-reduktaasientsyymin vaikutuksen, jolloin testosteronin muuttuminen aktiiviseksi dihydrotestosteroniksi jää tapahtumatta (8). Kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu finasteridin pienentävän eturauhasen kokoa ja parantavan virtsan virtaamaa (9).

Finasteridin turvallisuus ja teho eturauhasen liikakasvun hoidossa on osoitettu yhdessä 6 kuukautta ja kahdessa 12 kuukautta kestäneessä kontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa (11,12). Kaikissa kolmessa tutkimuksessa saavutettiin finasteridihoidolla merkitsevä oireiden ja virtsan virtaaman paraneminen ja eturauhasen koon pieneneminen lumelääkkeellä hoidettuihin potilaisiin verrattuna. 12 kuukauden tutkimusten jatkuessa avoimina 36 kuukauteen asti todettiin finasteridin suotuisan vaikutuksen sekä oireisiin että eturauhasen kokoon pysyvän (9). Näiden tutkimusten kaksoissokkovaihe oli kuitenkin liian lyhyt sairauden luonnollisen kulun arvioimiseksi.

POTILAAT JA MENETELMÄT

Tähän monikeskustutkimuksena tehtyyn satunnaistettuun, lumevertailuun perustuvaan kaksoissokkokokeeseen osallistui 707 potilasta yhteensä 59 sairaalasta kaikista Pohjoismaista (113 Tanskasta, 177 Suomesta, 32 Islannista, 127 Norjasta ja 258 Ruotsista). Kaikki potilaat olivat poliklinikkahoidossa ja hyväkuntoisia, ja heillä oli kohtalaiset eturauhasen liikakasvun oireet.

Taulukossa 1 on esitetty tutkimukseen hyväksymis- ja poissulkuperusteet. Potilaat ilmoittivat suostumuksensa tutkimukseen joko kirjallisesti tai suullisesti. Kaikille tutkimukseen hyväksytyille potilaille aloitettiin kuukauden pituinen lumelääkitys, jotta eturauhasen liikakasvun hoitoon tunnetusti liittyvä lumevaikutus jäisi mahdollisimman vähäiseksi (13). Tämän jälkeen heitä hoidettiin satunnaistetusti joko finasteridilla annoksella 5 mg kerran vuorokaudessa tai lumelääkkeellä 24 kuukauden ajan. Tutkimuksen kulku on esitetty kuviossa 1.

Kliininen tutkimus eturauhasen tunnusteluineen ja laboratoriotutkimuksineen suoritettiin ennen lääkehoidon aloittamista sekä 12 ja 24 kuukauden kuluttua. Oireet kartoitettiin ja pisteytettiin käyttäen potilaiden itsensä täyttämää kyselylomaketta (14,15). Oireiden kokonaispisteytys saatiin laskemalla yhteen seuraavien 9 oireen pisteet: virtsasuihkun voimakkuus, virtsaamisen aloituksen viivästyminen, jälkitippuminen, virtsasuihkun katkeaminen, tunne rakon epätäydellisestä tyhjenemisestä, ponnistelu virtsaamisen aikana, virtsapakko, virtsan karkailu ja kivulias virtsaaminen. Virtsankulun esteestä johtuvien oireiden pisteytys saatiin laskemalla yhteen viiden ensimmäisen oireen pisteet. Potilaat täyttivät oireistokyselylomakkeen kaikilla käynneillä. Jokaisen oireen esiintyminen pisteytettiin 0:sta (ei koskaan) 6:een (joka kerta), joten kokonaispistemäärä vaihteli välillä 0-54 ja virtsankulun esteen aiheuttamien oireiden pistemäärä välillä 0-30.

Virtsan huippuvirtaama mitattiin jokaisen käynnin yhteydessä käyttäen virtsan virtausmittaria (Dantec, Urodyn 1000, Kööpenhamina, Tanska), jossa oli häiriönpoistosuodatin (16). Eturauhasen koko määritettiin ennen hoidon aloittamista sekä 12 ja 24 kuukauden kuluttua 416 potilaalta niissä tutkimusyksiköissä, joissa oli transrektaalinen kaikututkimuslaitteisto ja riittävä kokemus tutkimuksen suorittamiseen. Eturauhasesta määritettiin aksiaalinen, sagittaalinen ja koronaalinen mitta ja eturauhasen koko (tilavuus) laskettiin kaavasta: V= 4/3 x pii x (aksiaalinen/2) x (sagittaalinen/2) x (koronaalinen/2).

Jäännösvirtsa mitattiin samojen käyntien yhteydessä kannettavalla kaikututkimuslaitteella (Bladderscan BVI 2000, Diagnostic Ultrasound Corp., Kirkland, Wash.) (17). Seerumin prostataspesifinen antigeeni (S-PSA) määritettiin keskitetysti (Diacor Erikoislaboratoriot, Helsinki) ennen hoitoa, hoidon alkaessa sekä 12 ja 24 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta radioimmunologista määritystä (Tandem-R PSA) käyttäen.

ANALYSOINTI

Etukäteen määritellyt ensisijaiset hoidon tehokkuusparametrit olivat kokonaisoirepistemäärän vähentyminen, obstruktio-oirepistemäärän vähentyminen, virtsan huippuvirtaaman lisääntyminen ja eturauhasen koon pieneneminen.

Analyysiin otettiin mukaan kaikki sellaiset tutkimukseen satunnaistetut potilaat, joilta hoidon tehokkuusparametrit oli mitattu sekä ennen hoitoa että seuranta-aikana. Tutkimuksen keskeyttäneiden potilaiden tuloksista sovellettiin viimeisen mittauksen arvoja kaikkiin keskeyttämisen jälkeisiin mittauksiin.

Ryhmiä verrattiin varianssianalyysien avulla kokonaisoirepistemäärän, obstruktio-oirepistemäärän, virtsan huippuvirtaaman, virtsan keskivirtaaman, eturauhasen koon ja prostataspesifisen antigeenin sekä hoidon turvallisuuden seurannassa käytettyjen laboratorioparametrien suhteen. Kaikissa tapauksissa tehtiin sekä parametrinen (todelliset muutokset verrattuna lähtöarvoihin) että ei-parametrinen vertailu (arvojen järjestysluvut molemmat tutkimusryhmät ja kaikki tutkimusyksiköt käsittävässä aineistossa). Kaikki tutkimusryhmien välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä mitanneet testit olivat kaksisuuntaisia, ja tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin tasoa p <= 0,05.

Jotta tilastollinen voima pysyi 95 %:na, sai keskeyttämisprosentti olla korkeintaan 20. Jokaisesta muuttujasta laskettiin kultakin mittauskerralta kummankin tutkimusryhmän keskiarvo, keskihajonta ja keskiarvon 95 %:n luottamusväli.

TULOKSET

Potilaiden keski-ikä oli 65,5 vuotta (vaihtelu 48-80 v). Tutkimusryhmät olivat vertailtavien parametrien osalta samanlaiset hoidon alussa (taulukko 2).

Lumehoitoryhmän potilaiden oireet helpottuivat hieman ensimmäisten 12 kuukauden aikana, mutta palautuivat lähtötasolle (kuvio 2). Finasteridiryhmässä oireet paranivat koko tutkimuksen ajan, niin että 24 kuukauden hoidon jälkeen oirepisteet olivat vähentyneet keskimäärin 2 pistettä lähtötasosta (13,4 pistettä) (p < 0,01). Hoitoryhmien kesken todettu oireiden muutos lähtötasoon verrattuna ensimmäisen vuoden aikana oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05) ja kasvoi toisen vuoden aikana (p < 0,01). Muutokset on esitetty taulukoissa 2 ja 3. Oirepisteiden paraneminen johtui pääasiassa virtsankulun esteen aiheuttamien oireiden paranemisesta.

Lähtötasoon verrattuna muuttui virtsan huippuvirtaama lumelääkeryhmässä -0,3 ml/s ja finasteridiryhmässä +1,5 ml/s (15 %). Erot olivat tilastollisesti merkitseviä sekä 12 kuukauden että 24 kuukauden hoidon jälkeen (taulukko 2, kuvio 3).

Ensimmäisen vuoden aikana ei lumehoitoryhmässä voitu todeta eturauhasen koon muutosta, mutta toisen vuoden kuluessa eturauhanen kasvoi 11,5 % (p < 0,01). Finasteridiryhmässä eturauhasen koko pieneni keskimäärin 17,9 % (p < 0,01) ja pysyi ennallaan 24 kuukauden ajan (taulukko 3, kuvio 4). Kuviossa 5 on esitetty kaikki mitatut eturauhasen tilavuudet ennen hoidon alkua ja hoidon jälkeen. Lumehoitoryhmässä 56 %:lla potilaista eturauhasen tilavuus kasvoi (< 1 cc) kahden vuoden tutkimuksen aikana, mutta finasteridiryhmässä kasvua todettiin vain 16 %:lla potilaista.

24 kuukauden hoidon jälkeen voitiin lumehoitoryhmässä todeta seerumin prostataspesifisen antigeenin pitoisuuden kasvaneen keskimäärin 6 % ja finasteridiryhmässä vähentyneen 52 % (p < 0,0001) (kuvio 6).

Jäännösvirtsan määrä lisääntyi kahden vuoden hoidon aikana lumehoitoryhmässä keskimäärin 14 % (p < 0,01) ja väheni finasteridiryhmässä 8 % (p < 0,05). Ero hoitoryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä (p < 0,01).

24 kuukauden hoidon jälkeen eturauhasen koossa, oireiden määrässä, huippuvirtaamassa tai seerumin prostataspesifisen antigeenin pitoisuudessa todettujen muutosten keskinäinen suhde oli vähäinen. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kuitenkin oireiden, eturauhasen koon ja virtsan virtaaman välinen suhde on vahvempi kuin aikaisemmin on oletettu (18).

Tutkimuksen valmistuttua selvitettiin niiden potilaiden määrä, jotka hoidon aikana tarvitsivat ajoittaisia katetrointeja tai joille jouduttiin suorittamaan eturauhasleikkaus. Finasteridiryhmässä virtsaumpi kehittyi 4 potilaalle (1,1 %) ja vertailuryhmässä 15:lle (4,2 %) (p < 0,02). Finasteridiryhmän potilaista kukaan ei tarvinnut eturauhasleikkausta, kun taas lumehoitoryhmässä 9 potilasta (2,5 %) jouduttiin hoitamaan leikkauksella (p < 0,01).

Lähes sama määrä kummankin ryhmän potilaita keskeytti hoidon tutkimuksen aikana (lumehoitoryhmästä 64 eli 18,1 %, finasteridiryhmästä 66 eli 18,7 %). Keskeyttämiset tapahtuivat tasaisesti koko tutkimuksen ajan. Keskeyttämisen syyt ilmenevät taulukossa 4. Kummassakin ryhmässä tärkeimmät syyt ovat sivuvaikutukset ja hoidon huono teho. Huonon tehon vuoksi keskeyttäneitä oli hieman enemmän lumehoitoryhmässä, joskaan ero finasteridiryhmään ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Sivuvaikutuksia esiintyi tutkimusryhmissä yhtä paljon. Finasteridiryhmän potilailla esiintyi kuitenkin seksuaalisia sivuvaikutuksia useammalla potilaalla kuin lumehoitoryhmässä (67 eli 19 % vs 34 eli 13 %; p < 0,01). Ennen hoidon aloittamista kysyttäessä 45 % potilaista kertoi kärsineensä seksuaalisista häiriöistä (kuvio 7).

POHDINTA

Kyseessä on ensimmäinen kontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa kohtalaisista eturauhasen liikakasvun oireista kärsivät miehet ovat saaneet lääkehoitoa yhtäjaksoisesti 24 kuukauden ajan. Lumelääkitystä saaneiden vertailuryhmän potilaiden seuranta antaa uutta, tärkeää tietoa eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun luonnollisesta kulusta. Finasteridihoidon tehoa onkin arvioitava tätä taustaa vasten.

Lue myös

Tuloksemme vahvistavat aikaisempien 6 ja 12 kuukauden kaksoissokkotutkimusten huomioita (9,10,11). 12 kuukauden hoidon jälkeen finasteridilla hoidettujen potilaiden oireet ja virtsan huippuvirtaama olivat parantuneet merkitsevästi ja eturauhanen pienentynyt lumehoitoryhmään verrattuna. Finasteridilla saavutetut hyvät tulokset pysyivät seuraavan vuoden ajan, kun taas lumehoitoryhmässä oireet palasivat ennalleen ja eturauhasen tilavuus kasvoi. Tässä tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa mitattu eturauhasen kokoa kahden vuoden ajan potilailta, jotka ovat osallistuneet lumekontrolloituun kaksoissokkokokeena tehtyyn hoitotutkimukseen eturauhasen oireita aiheuttaneen liikakasvun vuoksi. Tutkimus osoittaa, että finasteridi lopettaa eturauhasen kasvun tutkitun ikäryhmän potilailla. Tämä sekä lääkkeen suotuisa vaikutus potilaiden oireisiin ja virtsan virtaamaan osoittavat, että finasteridi voi pysäyttää ja jopa kääntää sairauden luonnollisen kulun ja ylläpitää paranemista ainakin kahden vuoden ajan.

Tätä tulosta vahvistaa myös se huomio, että tarve virtsaummen vuoksi suoritettavaan katetrointiin tai eturauhasen leikkaushoitoon oli vähäisempi finasteridiryhmässä. Tämä tulos saatiin kuitenkin analysoimalla tutkimuksen loputtua kaikkien potilaiden tutkimustulokset (myös hoidon keskeyttäneet 18,4 % potilaista), eikä sitä näin ollen voida pitää täysin varmana.

Kummassakin tutkimusryhmässä ilmeni enemmän seksuaalisia häiriöitä kuin aikaisemmissa tutkimuksissa (10,11), joitten mukaan niitä esiintyi finasteridiryhmässä merkitsevästi enemmän (3 %). Ennen hoidon aloittamista 45 % miehistä kertoi kärsineensä seksuaalisista häiriöistä, mikä ehkä osittain kuvastaa sitä, että tähän tutkimukseen osallistuneet helpommin toivat esiin näitä ongelmia. Tämän lisäksi potilasohjeessa kerrottiin, että aikaisemmissa tutkimuksissa oli esiintynyt näitä sivuoireita, josta syystä potilaat ehkä herkemmin kertoivat näistä oireista.

Pohjoismaissa suurin osa potilaista, joilla on eturauhasen liikakasvu, hoidetaan häiritsevien oireiden ja urodynaamisissa tutkimuksissa todetun virtsankulun esteen vuoksi. Tähän tutkimukseen osallistuneilla potilailla oli kohtalaiset oireet ja virtsan huippuvirtaaman perusteella vain vähäinen tai olematon virtsankulun este. Tämäntyyppisten potilaiden hoidon tavoitteena on lievittää oireita tai välttää leikkaushoito. Kuitenkin potilailla, joilla on vaikea-asteinen virtsankulun este, paras hoitovaihtoehto on edelleenkin virtsaputken kautta tapahtuva eturauhasen resektio (TURP) (6).

Lääkehoito on hyvä oireita lievittävä vaihtoehto silloin, kun virtsankulun este on vähäinen (19). Tämän kaksi vuotta jatkuneen tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia havaintoja, joiden mukaan finasteridi on pitkäaikaisessakin hoidossa turvallinen ja tehokas lääke. Se lievittää oireita, parantaa virtsan virtaamaa, pienentää eturauhasen kokoa ja on yleensä hyvin siedetty.

PÄÄTELMÄT

Tämän kaksivuotisen tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaisia aikaisempien tutkimusten kanssa (9,10,11,12) ja osoittavat finasteridihoidon olevan hyvin siedetty ja erittäin turvallinen. Lääkkeellä ensimmäisen hoitovuoden aikana todettu eturauhasen pieneneminen säilyi toisenkin vuoden ajan ja sekä oireet että virtsan huippuvirtaama paranivat merkitsevästi koko tutkimuksen ajan. Finasteridihoito on tehokas vaihtoehto pelkälle oireisen potilaan seurannalle ja se voi kääntää eturauhasen liikakasvun luonnollisen etenemisen.

KIRJALLISUUTTA

Artikkeli perustuu tutkimukseen "Can finasteride reverse the progress of benign prostatic hyperplasia? A two-year placebo-controlled study", joka on alun perin julkaistu Urology-lehdessä 1995;46:631-637.


Kirjallisuutta
1
1 Oesterling JE. Benign prostatic hyperplasia: medical and minimally invasive treatment options. N Engl J Med 1995;332:99-109.
2
10 Beisland HO, Binkowitz B, Brekkan E ym. Scandinavian clinical study of finasteride in the treatment of benign prostatic hyperplasia. Eur Urol 1992;22:271-277.
3
11 Gormley GJ, Stoner E, Bruskewik RC ym. The effect of finasteride in men with benign prostatic hyperplasia. The Finasteride Study Group. N Engl J Med 1992;327:1185-1191.
4
12 Finasteride Study Group, Stoner E. Finasteride (MK-906) in the treatment of benign prostatic hyperplasia. Prostate 1993;22:291-299.
5
13 Ekman P. Efficacy of placebo in the treatment of benign prostatic hyperplasia. Kirjassa: Puppo P, toim. Contemporary BPH Management. Bologna: Mundez Editore 1993;35-41.
6
14 Boyarsky S, Jones G, Paulson DF, Prout GR Jr. A new look at bladder neck obstruction by the Food and Drug Administration regulators: guidelines for investigation of benign prostatic hypertrophy. Trans Am Assoc Genitourin Surg 1976;68:29-32.
7
15 Bolognese JA, Kozloff RC, Kunik SC, Grino PB, Patrick DL, Stoner E. Validation of a symptoms questionnaire for benign prostatic hyperplasia. Prostate 1992;21:247-254.
8
16 Grino PB, Bruskewitz RC, Blaivas JG, Siroky MB, Andersen JT, Cook T, Stoner E. Maximum urinary flow rate by uroflowmetry: automatic or visual interpretation. J Urol 1993;149:339-341.
9
17 Coombes GM, Millard RJ. Accuracy of portable ultrasound scanning in the measurement of residual urine volume. J Urol 1994;152:2083-2085.
10
18 Girman CJ, Jacobsen SJ, Guess HA, Oesterling JE, Chute CG, Panser LA, Lieber MM. Natural history of prostatism: relationship among symptoms, prostate volume and peak urinary flow rate. J Urol 1995;153:1510-1515.
11
19 Benign Prostatic Hyperplasia Guideline Panel: Benign Prostatic Hyperplasia: Diagnosis and Treatment. Washington DC: US Government Printing Office 1994;73-75.
12
2 Lytton B, Emery JM, Harvard BM. The incidence of benign prostatic obstruction. J Urol 1968;99:639-645.
13
3 Guess HA. Benign prostatic hyperplasia: antecedents and natural history. Epidemiol Rev 1992;14:131-153.
14
4 Scott WW. What makes prostate grow? J Urol 1953;70:477-488.
15
5 Andersen JT. Prostatism, clinical, urodynamic and radiological aspects. Neurol Urodyn 1982;1:241-293.
16
6 Blandy JP, Lytton B, toim. The Prostate. Lontoo: Butterworths 1986.
17
7 Wasson JH, Reda DJ, Bruskewik RC, Elinson J, Keller AM, Henderson WG. A comparison of transurethral surgery with watchful waiting for moderate symptoms of benign prostatic hyperplasia. N Engl J Med 1995;332:75-79.
18
8 Bruchovsky N, Wilson JD. The conversion of testosterone to 5alpha-androstane-17beta-ol-3 one by rat prostate in vivo and in vitro. J Biol Chem 1968;243:2012-2021.
19
9 Stoner E. Three-year safety and efficacy data on the use of finasteride in the treatment of benign prostatic hyperplasia. Urology 1994;43:284-294.
20
Islanti: T. Gislason. St. Josefsspital; G. V. Einarsson. Landspitalinn.
21
Norja: L. M. Eri. Ullevål Sykehus; S. Karlsen. Aker Sykehus; P. Holme. Sentralsykehuset i Akershus; S. M. Sivertsen. Hedmark Sentralsjukehus; E. Steinsvik, E. Servoll. Buskerud Sentralsykehus; T. Urnes, P. A. Malme. Vestfold Sentralsykehus; T. E. Bjerklund Johansen, H. Omland, J. Nagelhus. Telemark Sentralsykehus; S. E. Kloster, O. Skjeggestad. Sentralsjukehuset i Rogaland; K. Vada. Innherred Sykehus; R. Mortensen. Nordland Sentralsykehus.
22
Ruotsi: G. Nyberg, G. Pettersson, L. Wedman. Boden Hospital; S. Bratell, P. Folmertz, B. Zackrisson. Borås Lasarett; K. Dahlgren, A. Tillegård. Falun Hospital; G. Aus, S. Bergdal, J. Hugosson. Östra sjukhuset, Göteborg; B. Holmquist. Örnehufvudsgatan, Göteborg; A. Ek, C. Rademark, P. Kristiansen. Helsingborg Hospital; C. G. Hermansson, K. Pedersen, C. Oscarsson. Länssjukhuset Ryhov, Jönköping; B. Kihl, J. O. Olsson. Centralsjukhuset, Karlstad; L. Nelvin, K. H. Leissner, S. Lundstam. Mölndals sjukhus; H. Hjertberg, E. Varenhorst. Lasarettet, Norrköping; S. O. Andersson, J. E. Johansson, T. Windahl, R. Swartz. Regionsjukhuset, Örebro; B. Ahlberg, S. Gedda. Östersunds sjukhus; C. Anderström, A. Eddeland, R. Hansson, P. Ströberg. Kärnsjukhuset, Skövde; J. Adolfsson, P. Ekman. Karoilnska sjukhuset, Stockholm; P. Bauer. Läkarhuset Vällingby; H. Kleist, B. Storm. Norra Älvsborgs länssjukhus; T. Ranch, H. Stafsnes. Uddevalla sjukhus; E. Brekkan. Akademiska sjukhuset, Uppsala; T. Ekland, L. Karlberg. Centrallasarettet, Västerås.
23
Skandinavian BPH-tutkimusryhmä:
24
Suomi: P. Kauppinen, M. Rauvala. Lapin keskussairaala; M. Kontturi, J. Häkkinen. OYS; T. Tammela, H. Tainio. TAYS; O. Hynninen. Lahden kaupunginsairaala; J. Tiitinen, K. Lehtoranta. Päijät-Hämeen keskussairaala; M. Ala-Opas. Kanta-Hämeen keskussairaala; T. Lehtonen, I. Perttilä, A. Petas. HYKS; E. Rintala. Malmin sairaala; R. Salminen. Lohjan aluesairaala; H. Juusela. Jorvin sairaala; E. Hansson, R. von Wendt. Vaasan keskussairaala; K. Tuhkanen, M. Talja. KYS; M. Nurmi, P. Puntala. TYKS; J. Permi, V. M. Puolakka. Etelä-Karjalan keskussairaala; J. Viitanen. Pohjois-Karjalan keskussairaala.
25
Tanska: J. T. Andersen, A. Bødker, O. Vedel. Hvidovre Hospital; J. Nordling, A. L. Poulsen, J. Schou. Herlev Sygehus; V. Hvidt, J. B. Hansen. Bispebjerg Hospital; H. H. Meyhoff, J. Eldrup, D. Hartwell. Hillerød Sygehus; H. Colstrup, P. Lyngdorf. Gentofte Amts Sygehus; A. Holm Nielsen. Esbjerg Centralsygehus; E. Larsen. Næstved Centralsygehus; H. Wolf. Skejby Sygehus; S. Walter, E. H. Larsen. Aalborg Sygehus; E. Thybo, S. Mommsen, K. E. Brok. Odense Universitetshospital; L. Palm. Roskilde Amts Sygehus; H. Genster, M. Andersen. Sønderborg Sygehus.

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
3 Taulukko 3
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030