Kuvantamismenetelmien kehityksen vaikutus meningeooman diagnosoinnin kustannuksiin
Lääketieteellisen kuvantamisen tekniikka on kehittynyt viime vuosina voimakkaasti. Tämä on merkinnyt yhä parempia mahdollisuuksia kuvata sekä anatomisia että fysiologisia ilmiöitä, ja näin diagnostiikka on täsmentynyt, helpottunut ja nopeutunut. Teknologia vaatii kuitenkin huomattavia investointeja, ja uusien laitteiden hankintakustannukset ovat suuria. Toisaalta parantunut diagnostiikka tuo myös rahassa mitattavaa lisäarvoa: tutkimukset voidaan useimmiten tehdä polikliinisesti, tautiprosessit todetaan varhemmin ja toimenpiteet voidaan suunnitella ja toteuttaa tehokkaammin. Radiologisten tutkimuskäytäntöjen vaikuttavuutta onkin arvioitava laajakatseisesti; on otettava huomioon sekä lääketieteelliset että taloudelliset näkökohdat. Tätä arviointia on suoritettu HYKS:n Radiologian klinikassa. Ensimmäiseksi esimerkiksi otettiin erään aivokasvaimen, meningeooman, diagnostiikan kehitys.
Kuvantamismenetelmien kehitys on ollut dramaattista etenkin neuroradiologian alalla. Alkuun aivoja kuvattiin epäsuorilla menetelmillä eli ilmakallo- ja varjoainetutkimuksilla. Amerikkalainen neurokirurgi Walter E. Dandy ruiskutti 1918 ilmaa vesipäisen potilaan aivokammioihin ja sai ne…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



