Lähtökohdat

Kelan korvaaman yksityisen sairaanhoidon menojen jakautumisesta väestössä ei tiedetä riittävästi. Tämä tutkimus tarkastelee yksityisen sairaanhoidon vuosikustannusten ja -korvausten euromääräistä jakautumista suomalaisessa aikuisväestössä. Lisäksi selvitetään tekijöitä, jotka luonnehtivat suurten vuosikustannusten perusteella määriteltyjä yksityissektorin palvelujen suurkuluttajia.

Menetelmät

Tutkimusaineistona oli 50 %:n satunnaisotos Suomessa vuonna 2011 asuneesta 25 vuotta täyttäneestä väestöstä. Rekisteritiedot Kelan heille samana vuonna korvaamista yksityisen sairaanhoidon kustannuksista ja korvauksista (eriteltynä kolmeen palvelukokonaisuuteen: lääkärinpalkkioihin, hammashoitoon sekä tutkimukseen ja hoitoon) yhdistettiin tietoihin tutkittavien sukupuolesta, iästä, tuloista, asuinkunnasta ja lääkkeiden erityiskorvausoikeuksista. Suurkuluttajiksi määriteltiin ne 5 % tutkittavista, joiden vuosikustannukset olivat suurimmat. Suurkuluttajia verrattiin taulukoimalla ja multinomiaalisella logistisella regressioanalyysilla kahteen muuhun ryhmään: muihin yksityisiä terveyspalveluita käyttäneisiin, joiden vuosikustannukset kuitenkin jäivät pienemmiksi, sekä palveluja käyttämättömiin henkilöihin.

Tulokset

Suurkuluttajien osuus yksityisen sairaanhoidon kokonaiskustannuksista oli 40 %, ja Kela maksoi heille 39 % koko vuoden korvaussummasta. Suurkuluttajia oli keskimääräistä useammin naisten ryhmässä, ikääntyneissä ja suurituloisissa ryhmissä sekä Helsinki-Uudenmaan alueella ja kaupunkimaisissa kunnissa asuvissa. Lääkekorvausoikeuksien avulla mitattu pitkäaikaissairastavuus ei ollut selvässä yhteydessä yksityispalvelujen suurkuluttajuuteen.

Päätelmät

Yksityisten sairaanhoitopalvelujen korvauksista säästämisen vaihtoehdoksi voisi harkita säästöjen kohdistamista suurimmat korvaukset saaneiden vähemmistöön.