Lääkis houkuttelee yhä

- Olen halunnut lääkäriksi, niin pitkään kuin muistan, sanoo Hanna Nieminen, 23.

- Pääsin lääkikseen suoraan lukiosta toissavuonna. Oikeastaan vasta abivuotena päätin, että haen lääkikseen kuitenkin. Luonnontieteet ovat aina kiinnostaneet minua, etenkin biologia.

Täällä sitä ollaan tyytyväisempänä kuin voisi kuvitella ihmisen olevan, vakuuttaa puolestaan Karoliina Aro, 20.

Aro ja Nieminen opiskelevat molemmat toisella vuosikurssilla. Takana on teoriapainotteisia prekliinisen vaiheen opintoja, jonkin verran myös juonneopetusta paikallisissa terveyskeskuksissa.

Kaikkien hopsien, hajautusten ja portfolioiden ristitulessa toimittajalle nousee äkillinen tarve kysyä nuorilta opiskelijoilta perimmäisiä: miksi?

Miksi haluatte lääkäreiksi? Mikä kiinnostaa lääketieteessä.

- Ihminen ja ihmisen rakenne. Tykkään olla ihmisten kanssa. Jos lähden tutkijaksi, niin silloin ehdottomasti kliiniselle puolelle. En ole pipetoija, sanotaan näin. Kai siinä jotakin auttamisviettiäkin on, Nieminen pohtii.

Niemiselle ei ainakaan vielä yksikään lääketieteen erikoisala ole kiinnostavuudessa noussut ylitse muiden.

Karoliina Aroa kiinnostaa lääkärin työssä kliinisen työn ohella myös lääketieteellinen tutkimus. Hänkin mainitsee auttamisen halun tärkeäksi tekijäksi.

- Auttamisen halu minulla ainakin kasvoi juonneopetuksen kautta. Siellä tuli oikeasti semmoinen tunne, että kunpa tietäisin enemmän, niin voisin auttaa tuota ihmistä, Karoliina Aro sanoo.

Sekä Aro että Nieminen ovat pääosin olleet tyytyväisiä saamansa oppiin. Heidän vuosikurssinsa opiskelee ensimmäisenä kurssina opintouudistuksen mukaisesti. Naisten mukaan uudistus vaikuttaa onnistuneelta. Opiskelijat antavat paljon palautetta ja opetusta kehitetään sitä mukaa.

Sen sijaan joissain yksityiskohdissa on vielä hiomista. Jonkin verran on ilmennyt esimerkiksi tietokatkoja sekä väärinkäsityksiä opintojen kulusta ja opetettavien asioiden järjestyksestä.