Laki jumittaa, mutta sote-uudistus etenee
Maakunnallinen järjestämismalli leviää jo, mutta rikkooko sote-keskusten kirjo saavutetut hyödyt?
Kokosimme Lääkärilehden toimituksessa tänään julkaistua sote-juttua varten tietoja kuntien tavoista järjestää perusterveydenhuollon palveluja.
Kartoista näkyy, kuinka maakunnallinen järjestämismalli on levinnyt ilman sote-uudistustakin.
Seitsemän maakunnan kokoista kuntayhtymää Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Itä-Savossa, Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä järjestää kuntien sote-palvelut lähes kaikissa alueidensa kunnissa.
Juttuun haastatellut keskipohjanmaalaisen Soiten ja pohjoiskarjalaisen Siun soten edustajat eivät haikaile takaisin vanhaan. Vaikka kitkaa on ollut, plussat voittavat miinukset.
Hoitoketjuja on hiottu ja käytäntöjä yhtenäistetty. Henkilöstö on saanut vaihtelun mahdollisuuksia. Paljon palveluja käyttävistä on, niin kuin eräs lääkäri sanoi, saatu syliote – nyt kun heidät on tunnistettu, kiitos kattavien tietojärjestelmien.
Maakunnallinen järjestämismalli leviää edelleen. Keski-Suomen, Lapin ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirit järjestävät kuntien palveluja osassa alueidensa kuntia. Kymenlaakson kunnat ovat päättäneet siirtää sote-palvelut Carea-kuntayhtymän hoidettaviksi ensi vuoden alusta.
Tiedä sitten, kuinka moni maakunnan kokoinen sote-kuntayhtymä olisi jäänyt perustamatta, jollei sote-uudistus olisi ollut vireillä.
Maakuntaakin laajempaa yhteistyötä viritellään Pirkanmaalla. Missään TAYS-ervan kolmesta sairaanhoitopiiristä ei ole maakunnallista järjestämismallia, mutta piirit tiivistävät erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden yhteistyötä uuden alustayhtiön avulla. Pirkanmaa ja Kanta-Häme ovat jo saaneet valtuustoiltaan sinetin suunnitelmille, Etelä-Pohjanmaa on ilmaissut kiinnostuksensa hankkeeseen.
Yliopistosairaaloiden ympärille rakentuva viiden järjestäjän malli oli mukana sote-pohdinnoissa. Nyt sellainenkin siis etenee, sote-uudistuksen tuoman kilpailuasetelman patistamana.
Uudistusten keskeltä nousee iso huoli. Miten käy toimintojen yhdistämisestä saatujen hyötyjen, jos asiakkaat vaihtavat sote-keskuksia ja tieto ei kulje mukana?
Pelkona on hoidon pirstaloituminen ja se, että paljon palveluja tarvitsevien hoidon ja palvelujen koordinointi ei onnistu eikä heitä kenties enää edes tunnisteta.
Kuten Siun soten kehittämisjohtaja Anu Niemi sanoo, arki osoittaa, onko tämä huoli aiheeton.
Sekin on tullut selväksi, että sote-keskusten välisellä kilpailulla voi olla myös annettavaa. Eräs julkisella puolella työskentelevä lääkäri sanoi taannoin minulle, että julkisessa terveydenhuollossa on vallinnut torjunnan kulttuuri. Potilaita on, kuten hän sanoi, tullut ovista ja ikkunoista. Heitä on vähemmän kiireellisissä asioissa käännytetty ja pyydetty soittamaan myöhemmin uudelleen.
Kilpailevien sote-keskusten mallissa ei ole varaa käännyttää asiakkaita, koska he eivät ehkä enää palaakaan takaisin.
Poisoppiminen vanhentuneista tavoista on potilaiden kannalta tervetullutta, vaikka se ei helppoa olekaan. Kehittämistyölle on kuitenkin uudenlainen motivaatio. Kukapa haluaisi oman työpaikan menettävän potilaita ja tuloa kulahtaneiden käytäntöjen vuoksi?
