Kommentti

Ristiinnaulitse!

Mitä kukaan ulkopuolinen voi sanoa toisen henkilökohtaisista valinnoista?

Pauliina Paananen
Kuvituskuva 1

Sosiaalisen median keskustelukulttuuri on mahdotonta! Ihminen voidaan julkisesti kivittää totuuksina esitettyjen olettamuksien perusteella, ja vain harva tuntuu ajattelevan, että siinä olisi mitään väärää tai kyseenalaista. Väitteiden taustoista ja paikkansapitävyydestä ei välttämättä kenelläkään ole varmuutta. Some-raivo yltyy valtavaan pauhuunsa silmänräpäyksessä, ja jo ensimmäisten kommenttien jälkeen alkuperäinen ajatus on hukattu. Vastapuolien argumentit eivät kohtaa eikä epämääräisenä vellova kuohunta johda mihinkään.

Kuka tahansa voi ottaa kantaa ihan mihin tahansa; mikään ei ole koskematonta. On hyväksyttyä kommentoida henkilökohtaisuuksiin asti, solvata yksityisimmistäkin asioista ja mielipiteistä häpeilemättömällä tavalla.

Äitienpäivän tienoilla Helsingin Sanomissa julkaistiin kirjoitus 18 lapsen äidistä. Hän sai tämän jälkeen kuulla olevansa itsekäs ja luonnonvaroja tuhlaava maapallon riistäjä hankkiessaan liian monta lasta. Oli kritiikittä selvää, että lapset olivat onnettomia ja rakkaudetta kasvaneita. Mitä kukaan ulkopuolinen voi sanoa toisen henkilökohtaisista valinnoista? Tarinan taustalla voi olla monia yksityiskohtia, enhän minä niistä tiedä sen enempää kuin kukaan muukaan, mutta somekansan huutelu ei ratkaise ensimmäistäkään. Ainoastaan jaettavaksi jää mielipahaa, josta kukaan ei hyödy millään tavalla.

Asioilla tapaa olla kaksi puolta ja siten useimmiten myös kaksi totuutta. Se pitäisi aina ja joka tilanteessa muistaa. Hämmästyttävän usein fiksutkin yksilöt sortuvat yksipuolisen tilannekuvauksen kuultuaan tunnekuohussaan puolustamaan tai arvostelemaan asianosaista voimakkain sanavalinnoin – tietämättä kokonaisuudesta riittävästi. Tunteisiin vetoavuus on someraivon avainsana. Kuohuttavat asiat leviävät kulovalkean tavoin.

Sosiaalinen media on tehnyt kommentoinnin niin helpoksi ja omalla nimellä esiintymisestä huolimatta siinä määrin anonyymiksi, että näkemysten esittäminen on mahdollista varsin matalalla kynnyksellä. Ihmiset kirjoittavat mustaksi valkoisella asioita, joita eivät ikinä sanoisi toiselle ihmiselle kasvokkain. Hyvä käytös ja kohtuuden raja tuntuvat hämärtyneen täysin.

Media osaa asiansa. Vihjailevilla klikkiotsikoilla saadaan lukija manipuloitua sopivalle taajuudelle, ja loppu onkin historiaa. Olen kielteisesti virittyneestä somekeskustelusta kokonaiskuvaa saadakseni lukenut viime aikoina eri lehtien kommenttikenttiä ja todennut harrastukseni olevan kamalaa ajanhukkaa. Niin vähän huumorintajua minulla on, etten pysty suhtautumaan kepeästi ihmisten häpeilemättömiin, suorastaan idioottimaisiin kommentteihin.

Monelta ammattilaiseltakin tuntuu unohtuvan, mitä on soveliasta kommentoida julkisesti ja likimain nimiä esille nostaen. Tarpeelliseksi koettu kriittinen palaute on vaikuttavampaa kohdentaa somen sijaan siihen osoitteeseen, jossa asiaa voidaan jollakin tavalla edesauttaa.

Lue myös

Vellovan kritiikin kohteeksi joutuminen on raskasta, tiedän sen varsin hyvin hiljakkoisesta omasta kokemuksesta. Kun työntää oman hymyilevän naamansa lehtien palstoille, on pystyttävä kestämään kriittistäkin palautetta; se on selvää. Henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu on kuitenkin liikaa kenelle tahansa. Yöunien menettäminen ja arkea häiritsevä ahdistus ovat raskaita seuralaisia.

Onnellista sentään, raivoavassa somessa tuli sammuu yhtä nopeasti kuin syttyykin. Lynkattua yksilöä se ei loasta nosta, mutta hiljaisuuteen vajoaminenkin on helpottavaa. Ihmiset kyllästyvät ja asiat haalistuvat. Vääryyttä kärsineeltä saatetaan myöhemmin sivulauseessa pyytää ohimennen anteeksi, mutta suuri yleisö ei sitä enää näe. Johtopäätökset on tehty ja sinetti isketty – syyllinen on ristiinnaulittu.

Sydämen sivistys ei ole kiinni älykkyysosamäärästä tai koulutustaustasta. Lähimmäistä kunnioittava käytös lienee asia, jonka opimme – jos opimme – kotoamme. On yksinkertainen tosiasia, että hyvää käytöstä vaalien pääsemme pisimmälle, niin yksilöinä kuin ammattikuntanakin. On hämmentävää, että sosiaalisessa mediassa tuntuvat toimivan toisenlaiset, yleisesti hyväksytyt pelisäännöt.

Pauliina Paananen

Kirjoittaja on turkulainen anestesiologiaan erikoistuva lääkäri.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030