Miten suhtautua kiveksen mikrolitiaasiin

Kives on herkkä elin, ja kaikki hiukankin normaalista poikkeava siinä vaikuttaa epäilyttävältä ja voi aiheuttaa varsinkin nuorille potilaille syövän pelon. Kiveksen mikrolitiaasi on harvinainen, kaikututkimuksella todettava tila. Sille ovat tunnusomaisia 2-3 mm:n kokoiset multippelit runsaskaikuiset, useimmiten tasaisesti kudokseen jakautuneet ja usein molemminpuoliset muutokset, jotka eivät jätä kaikuvarjoa. Ilmiön esiintymistiheydeksi oireisilla potilailla on arvioitu 0,6-2 %, oireettomien luvusta ei ole tietoa. Histologisesti mikrokivet koostuvat siementiehyen sisäisestä solujätekasautumasta, jolla on kalkkeutunut ydin. Tila on yhdistetty sekä kivessyöpään että joukkoon hyvänlaatuisia kivessairauksia. Retrospektiivisessa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, voidaanko mikrolitiaasia pitää kivessyövän esiasteena.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Nasaali-CPAP parantaa keuhkoverenkierron dynamiikkaa

Päiväaikainen keuhkoverenpaineen nousu on tavallista obstruktiivista uniapneaa sairastavilla. Australialaiset tutkivat sydämen kaikututkimuksella 20 apneapotilasta (apneaindeksi tasoa 49) ennen nCPAP-hoitoa sekä yhden ja neljän kuukauden hoidon jälkeen. Potilailla oli normaalit ventilaatiofunktiot, eikä sydänsairauksia tai systeemistä hypertoniaa (!!) esiintynyt. Selvitys tehtiin johtamalla hengitykseen lisähappea joko 11, 21 tai 50 % sekä lisäämällä keuhkoverenkierron virtausta dobutamiinilla (10, 20 tai 30 myyg/kg/min). Hoito johti keuhkovaltimopaineen ja vastuksen laskuun. Vaste oli paras potilailla, joilla oli ennen hoitoa selvästi korkea keuhkoverenpaine. Myös diastolinen systeeminen verenpaine laski. Muutokset eivät johtuneet vasemman kammion diastolisen funktion paranemisesta tai valtimohapetuksen korjaantumisesta. nCPAP-hoidon vaikutus voi johtua endoteelifunktion korjaantumisesta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Pakko-oireiset lapset harvoin hoidossa

Pakko-oireinen häiriö on lapsilla ja nuorilla varsin harvinainen. Sen esiintyvyys 5-15-vuotiailla on englantilaisen tutkimuksen mukaan 0,25 %, kuitenkin siten, että häiriö yleis- tyy murrosikää lähestyttäessä 0,6 %:iin. Pakko-oireiseen häiriöön liittyi vaikea-asteisia toimintahäiriöitä, mutta silti vain kolmannes potilaista oli jossain vaiheessa ollut yhteydessä yleislääkäriin ja vain runsas kymmenesosa lastenpsykiatriin. Vaikka pakko-oireiseen häiriöön on vaikuttavia hoitomenetelmiä, niitä käytetään varsin harvoin. Miten mahtaa olla Suomessa?

Raimo Kr Salokangas

Järkeä kortikoidivoiteiden käyttöön

Ihotautien hoito ilman kortikoidivoiteita tarkoittaisi paluuyritystä 1940-luvulle. Paluu ei edes onnistuisi, koska kivihiiliterva jähmettyi EU:n direktiiveihin. Uudet paikallishoidot takrolimuusi ja pimekrolimuusi eivät kortikoidivoiteita jo kustannussyistä korvaa; vain täydentävät. Apteekin hyllyltä löytyvät kortikoidien teholuokat I-IV. Kun tietää, mitä hoitaa, kaikkia niitä voi ja pitää käyttää.

Raimo Suhonen

Infliksimabin käyttöön lisärajoituksia

Euroopan lääkearviointivirasto (EMEA) on asettanut lisärajoituksia vaikean Crohnin taudin ja nivelreuman hoitoon tarkoitetun monoklonaalisen vasta-aineen infliksimabin (Remicade, Schering-Plough) käyttöön. Virasto on jo aikaisemmin rajoittanut lääkkeen käyttöä mm. siihen liittyneiden tuberkuloositapausten ja sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Näitä haittavaikutuksia on käsitelty tällä palstalla jo aikaisemmin (ks. SLL 2001;56:673 ja 56:4884). Valmisteen käytön yhteydessä on todettu myös sepsistapauksia ja opportunistisia infektioita.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Kazakstan rajoittamassa lääkkeiden maahantuontia?

Kazakstanin terveysministeriö valmistelee lainsäädäntöä, jolla lääkkeiden maahantuontia rajoitetaan tai se estetään kokonaan. Tarkoituksena on suojella kotimaista lääketeollisuutta, parantaa sen tuotannon laatua ja lisätä kotimaisten tuotteiden hankintaa. Maassa on 40 pääosin yksityistä lääketehdasta, jotka valmistavat noin 370:ä eri lääkettä, mutta niiden käyttö kattaa vain noin 5 % maan lääkemarkkinoista. Puolet käytetyistä lääkkeistä on peräisin Venäjältä. Nähtäväksi jää, pystyykö Kazakstan toteuttamaan protektionistiset lakinsa globalisoituvassa maailmassa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Imatinibi myös suoliston syöpään

Imatinibi (Glivec, Novartis) hyväksyttiin vuonna 2001 Yhdysvalloissa ja EU-maissa kroonisen myelooisen leukemian hoitoon (ks. SLL 2001; 56:2788). Aine estää epänormaalia tyrosiinikinaasientsyymiä ja samalla myös poikkeavaa soluproliferaatiota. Kliinisissä tutkimuksissa sillä on nyt osoitettu tehoa myös tietyn tyyppisiin ruoansulatuskanavan pahanlaatuisiin kasvannaisiin (gastrointestinal stromal tumor, GIST). Yhdysvaltojen lääkevalvontaviranomainen (Food and Drug Administration, FDA) on hyväksynyt GIST:in imatinibin uudeksi käyttöaiheeksi. Suomessa imatinibi on käytössä leukemian hoitona.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Tegaserodi paksusuolen vaivoihin

Australian lääkeviranomainen (Therapeutic Goods Administration, TGA) on hyväksynyt tegaserodin (Zelmac, Novartis) ärsyyntyneen paksusuolen aiheuttamiin vaivoihin. Lääke on tullut käyttöön vuonna 2001 Sveitsissä ja Meksikossa. Australian päätöksen odotetaan vauhdittavan valmisteen hyväksymistä EU-maissa ja Yhdysvalloissa. Novartis nimittäin veti myyntilupahakemuksensa pois käsittelystä EU-maissa ja Yhdysvalloissa viime vuonna, kun dokumentaatiota lääkkeen tehosta ja turvallisuudesta pidettiin puutteellisena.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Masennuslääke paroksetiiniin varoitus vieroitusoireista

Yhdysvaltojen lääkevalvontaviranomainen (Food and Drug Administration, FDA) on julkaissut varoituksen vieroitusoireista, jotka voivat seurata, jos masennuslääke paroksetiinin (Seroxat, GlaxoSmithKline) käyttö lopetetaan ilman annoksen vähittäistä pienentämistä. Kun valmistaja vielä vuosi sitten arvioi vieroitusoireiden esiintyvyydeksi 0,2 %, sen arvioidaan nyt olevan 7 %. Oireina esiintyy painajaisunia, parestesioita ja huimausta sekä joskus kiihtyneisyyttä, hikoilua ja pahoinvointia. Oireiden on väitetty johtavan riippuvuuteen lääkkeestä, ja vieroitusoireiden arvioidaan nyt olevan useimpien masennuslääkkeiden yhteydessä yleisempiä kuin on luultu. Paroksetiinin on otaksuttu aiheuttavan vieroitusoireita enemmän kuin muiden masennuslääkkeiden.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Immunosuppressiiviset lääkkeet ja syöpäriski

Immunosuppressiivisten lääkkeiden, kuten siklosporiinin, käyttöön hylkimisreaktioiden estossa elinsiirtopotilailla lasketaan liittyvän jopa 20-50-kertainen riski sairastua syöpään tai sen uusiutumiseen. Ryhmän uusi tulokas sirolimuusi (Rapamune, Wyeth Lederle) estää angiogeneesiä ja aine näyttäisi ensihavaintojen perusteella jopa estävän pahanlaatuisen kasvaimen leviämistä. Vaikka asia vaatii vielä lisätutkimuksia, sirolimuusia pidetään tällä hetkellä sopivimpana immunosuppressiivisena hoitona silloin, kun elinsiirtopotilaalla on ollut syöpä.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä