Yhtenäisinä lakkoon
Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsenenä olen ollut mukana sorvaamassa kahta edellistä lääkärisopimusta. Sopimukset eivät olleet kohtuuttoman huonoja, mutta ne eivät myöskään tuoneet lääkärikunnalle pitkään odotettua merkittävää tasokorotusta. Vuoden 1998 kierroksella liitto oli jo vahvasti lakkoraiteella, mutta loppumetreillä hallitus ja valtuuskunta vakuuttuivat siitä, että tarjottu sopimus oli niin hyvä ettei lakkoon kannattanut ryhtyä. Vuosi sitten, keväällä 2000, valtuuskunta oli niin epävarma kannastaan sopimustarjoukseen, että se päätti turvautua jäsenäänestykseen. Äänestyksessä 70 % äänensä antaneista liiton jäsenistä kannatti sopimuksen hyväksymistä ja näin myös tehtiin.
