Sektiofrekvenssistä ja sen syistä

Luin mielenkiinnolla sekä tamperelaisten kollegojen artikkelin vähäisestä sektiofrekvenssistä (SLL 31/99) sekä Erja Halmesmäen pääkirjoituksen helsinkiläisten kokemuksista asiasta. Jälkimmäinen antaa aiheen muutamaan kommenttiin.

Jouko Pirhonen

Vastine Jouko Pirhoselle

Kiitän kollega Pirhosta hänen pääkirjoitustani kohtaan osoittamasta mielenkiinnosta; toki olisin odottanut eri näkökohtien laajempaakin pohdintaa.

Erja Halmesmäki

Suomessa on erikoislääkäripula, huh huh!

Enpä malttanut olla ihan hiljaa luettuani Lauri Kyllösen hallituskolumnin (SLL 31/1999). Osa kolumnista menee normaalin ay-retoriikan piikkiin, osaa on syytä tarkastella lähemmin.

Jarmo Karpakka

Retoriikka sikseen - vastine johtajaylilääkäri Jarmo Karpakalle

Kollega tarttuu hyvin oleellisiin asioihin ns. lääkäripulassa, mutta mikä mahtaisi olla resepti, jolla ajoittaistakaan lääkäripulaa ei missään olisi? Sitä en Karpakan kirjoituksesta löydä. En näe muuta mahdollisuutta, kuin sentraalisesti hallittu lääkärien pakkosijoittaminen tai niin suuri lääkäriylimäärä, että mistä tahansa sijaisuuksista tapeltaisiin. Näitä vaihtoehtoja tuskin kirjoittajakaan haluaisi.

Lauri Kyllönen

Kommentti Lasse Lehtosen artikkeliin sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan oikeudellisesta asemasta

Lasse Lehtonen kirjoittaa artikkelissaan tässä numerossa sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan asemasta kuntalain (365/1995), erikoissairaanhoitolain (1062/ 1989), hallintomenettelylain (598/ 1982) sekä julkisuuslain (621/ 1999) säännösten valossa. Artikkeli on sinänsä ansiokas ja ottaa selvän kannan moneen sellaiseen asiaan, jotka ovat jääneet askarruttamaan esimerkiksi sairaanhoitopiirejä, kun uusi laki (488/1999) ja asetus (986/1999) lääketieteellisestä tutkimuksesta tulivat voimaan 1.11.1999. Jotkut Lehtosen kannanotoista sisältävät kuitenkin kritiikille alttiita johtopäätöksiä sovellettavasta lainsäädännöstä ja kaipaavat lähempää tarkastelua. Tämä siksi, että sairaanhoitopiirit ovat parhaillaan käynnistämässä tutkimuslain mukaisten eettisten toimikuntien toimintaa ja lain tarkoituksen kannalta harhaanjohtavilla kannanotoilla vaikeutetaan tätä työtä tarpeettomasti. Keskitymme seuraavassa lähinnä eettisten toimikuntien kokoonpanoa koskeviin kysymyksiin.

Mervi Kattelus, Salla Lötjönen

Vastine sairaalanjohtaja Arvo Relanderin haastatteluun SLL:ssä 33/1999

Vastineena HYKS:n sairaalanjohtaja Arvo Relanderin artikkeliin HYKS:n sydänkirurgian riidat hoitaa aika ja raastupa pyydän kunnioittavasti saada esittää seuraavaa.

Severi Mattila

Vastine sairaalanjohtaja Arvo Relanderin haastatteluun SLL:ssä 33/1999

Viitaten em. artikkelissa esiintyneisiin väitteisiin ja tietoihin, haluan oikaista Relanderin väitteitä ja julkituoda asian taustoja ja todellisia syitä.

Lasse Heikkilä

Sammakoita sairaalanjohtajan suusta

Suomen Lääkärilehden (nro 33) artikkelissa HYKS:n sydänkirurgian riidat hoitaa aika ja raastupa haastatellaan HYKS:n sairaalanjohtajaa Arvo Relanderia. Kirjoituksen toiseksi viimeisessä kappaleessa sanotaan näin: Relanderin teorian mukaan kolmen ihotautilääkärin riidalla ei mentäisi yli uutiskynnyksen. Ihmettelemme, mihin sairaalanjohtaja Relander perustaa kyseisen teorian. Onko niin, etteivät ihotautilääkärit ja -potilaat todellakaan kiinnosta ketään? Esimerkiksi iho- ja sukupuolitautien erikoisalaan kuuluva HIV-infektio on saanut lehdistössä palstatilaa vähintään yhtä paljon kuin sydäntaudit, mahdollisesti enemmänkin. Uskallamme olettaa, että uutisella Ihotautilääkärit riitelevät HIV-potilaiden hoidosta ei olisi mitään vaikeuksia ylittää uutiskynnystä.

Arja-Leena Kariniemi, Terttuliisa Ahokas, Hannele Heikkilä, Håkan Granlund, Hannu-Pekka Happonen, Leila Jeskanen, Kaisa Timonen, Johanna Höök-Nikanne, Leena Ackermann

Kansanterveyden keittokirja

Kansanterveysmenetelmien käsikirja on australialaisten, lähinnä Sydneyn yliopiston ihmisten kirjoittama opas kansanterveyden tutkimukseen ja käytäntöön. Onkin varsin helppo veikata, että kirjaan on koottuna keskeisiltä osiltaan sikäläisen Master of Public Health -ohjelman koulutus.

Anssi Auvinen

Kliinisten kokeiden tiedonhallinnasta

Kliiniset kokeet ovat tärkein tapa saada uutta lääketieteellistä tietoa. Näyttöön perustuvassa lääketieteessä niiden merkitystä korostetaan vielä entisestäänkin ja kokeet ovat entistä suurempia ja monimutkaisempia. Niinpä useimmilla lääkäreillä on työssään jonkinlaista kosketusta kliinisten kokeiden kanssa.

Anssi Auvinen