Hinkuyskä edelleen huiman yleistä

Suomalaiset rokotusohjelmat ovat erinomaisen tehokkaita. Pitkään on kuitenkin tiedetty, että vaikka peräti 98 % suomalaisista lapsista saa neljä annosta hinkuyskärokotetta, tautia esiintyy jossain määrin edelleen. Varsinaisen hinkuyskän aiheuttajan, Bordetella pertussiksen, lisäksi myös sen "pikkusisko" B. parapertussis aiheuttaa hinkuyskän kaltaista tautia. Tämä bakteeri ei kuitenkaan eritä pertussistoksiinia isoveljensä tavoin.

Pentti Huovinen

HIV-positiivisen naisen raskaus: tsidovudiiniprofylaksian ja synnytystavan vaikutus

HIV-positiivisen raskaana olevan naisen riski tartuttaa virus syntyvään lapseensa näyttää liittyvän synnytystapaan. On todettu, että kalvojen varhainen puhkeaminen (4 tuntia tai aiemmin ennen syntymää) lisää HIV:n siirtymisen mahdollisuutta. Vuodesta 1994 on raskaana oleville HIV-positiivisille naisille annettu tsidovudiiniprofylaksia, ja sen on todettu vähentäneen HI-viruksen siirtymistä lapseen jopa yli 60 %. Sektion merkitys viruksen siirtymisen kannalta on kiistanalainen kysymys. On myös kiistelty siitä, onko tarttumisen riski hätäsektiossa suurempi kuin elektiivisessä sektiossa, sillä tulokset tästäkin ovat ristiriitaiset.

Robert Paul

Geenien vaikutuksia infektiotauteihin

Infektioalttiutta lisäävät geenit ovat varmaan ehtineet suureksi osaksi hävitä ihmisen kehityshistorian aikana, koska niiden kantajat ovat sortuneet tauteihinsa. Muistoja niistä kuitenkin löytyy edelleen. Esimerkkejä niistä on kerätty katsaukseksi infektiotautien uusia tuulia raportoivaan lehteen.

Heikki Arvilommi

Bakteerit resuskitoivat toisiaan

Sadat erilaiset tekijät välittävät viestejä kehittyneempien olioiden solujen välillä. Näistä tekijöistä hormonit vaikuttavat usein hyvinkin kaukana erityskohdastaan sijaitseviin soluihin. Sytokiinit taas vaikuttavat lähietäisyydellä oleviin soluihin ja joskus sytokiinia erittävän solun omaankin toimintaan.

Matti Viljanen

Cochrane-katsaus Lasten äkillisen välikorvatulehduksen hoito mikrobi- tai lumelääkkeellä

Äkillisen välikorvatulehduksen hoitolinjat vaihtelevat eri maissa. Hollannissa 31 % lapsista saa korvatulehdukseen mikrobilääkettä, Yhdysvalloissa ja Australiassa jopa 98 %. Tässä Cochrane-katsauksessa verrattiin mikrobilääkkeen ja lumelääkkeen vaikutuksia oireiden häviämiseen, kuulohäiriöihin ja komplikaatioihin sekä hoidon sivuvaikutuksia.

Marjukka Mäkelä

Suomalainen asiantuntijakommentti

Mielenkiintoiseen selvitykseen mikrobilääkehoidon vaikutuksesta lasten äkillisen välikorvatulehduksen akuuttien oireiden häviämiseen ja mahdollisiin komplikaatioihin otettiin mukaan vain satunnaistettuja tutkimuksia, joissa mukana oli yksi tai useampi mikrobilääke ja sen lisäksi lumelääke. Näillä perusteilla löydettiin vain 17 artikkelia, ja niistä ainoastaan kahdeksan hyväksyttiin lopulliseen analyysiin. Määrä on kovin pieni, kun akuutista otiitista on julkaistu haun kattamana aikana (1958-94) tuhansia tutkimuksia.

Heikki Puhakka

Keratokonus eli sarveiskalvon kartiopullistuma

Keratokonus eli sarveiskalvon kartiopullistuma on silmäsairaus, jossa tuntemattomasta syystä sarveiskalvo alkaa pullistua ulospäin keskiosistaan aiheuttaen hajataitteisuutta ja lopulta sarveiskalvon arpeutumista. Tauti ilmenee usein murrosiän jälkeen ja sen edetessä joudutaan turvautumaan sarveiskalvonsiirtoon. Keratokonus onkin Suomessa suurin yksittäinen sarveiskalvonsiirtojen aiheuttaja. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että keratokonuksessa on vaurioita pintasolukerroksen alla olevassa tyvikalvossa sekä ns. Bowmanin kalvossa.

Antti Tuori

Beeta2-agonistien vaikutus autonomisen hermoston toimintaan lasten astmassa

Astmaa sairastavilla aikuisilla on todettu poikkeavaa autonomisen hermoston toimintaa: suurentunut parasympaattinen ja heikentynyt sympaattinen, beeta-adrenerginen säätövaikutus. Autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuus astmaa sairastavilla aikuisilla ei ole rajoittunut pelkästään hengitysteihin, vaan sen on todettu myös yleistyvän ja heijastuvan mm. verenkierron säätelyyn. Tiedot autonomisen hermoston säätelystä lasten astmassa ovat kuitenkin olleet erittäin niukat ja ristiriitaiset.

Tuomas Jartti

LCHAD-puutoksen silmämuutokset ja muut kliinispatologiset piirteet

Rasvahappojen mitokondriaalisen beeta-oksidaation häiriöt ovat tärkeitä, usein imeväisikäisen menehtymiseen johtavia perinnöllisiä aineenvaihduntasairauksia. Tällä hetkellä tunnetaan kaikkiaan 12 beeta-oksidaatiohäiriötä, joista maailmanlaajuisesti yleisin on MCAD-puutos (medium-chain acyl-CoA dehydrogenase). Suomelle ominainen beeta-oksidaatiohäiriö näyttää olevan LCHAD-puutos (long-chain 3-hydroxyacyl-CoA dehydrogenase), jonka kliinistä kuvaa, tautiin liittyviä silmämuutoksia sekä histopatologisia ja neuropatologisia löydöksiä väitöskirjani käsittelee. Muiden beeta-oksidaatiohäiriöiden tavoin LCHAD-puutos on vaikea varhaislapsuudessa ilmenevä, peittyvästi periytyvä tauti. Se kuvattiin ensimmäisen kerran vajaa 10 vuotta sitten. Kaikilla Suomessa diagnosoiduilla potilailla taudin on aiheuttanut yksi yksittäinen pistemutaatio G1528C, LCHAD-geeni on paikannettu kromosomiin 2. Väitöskirjan potilasaineisto käsittää kaikki 28 maassamme diagnosoitua LCHAD-puutosta sairastavaa potilasta.

Tiina Tyni

Normaalin ja hibernoivan sydänlihaksen glukoosin ja rasvahappojen kulutus

Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää sydänlihaksen glukoosin ja rasvahappojen käyttöä ja sen säätelyä erityisesti hibernoivilla sydänlihasalueilla positroniemissiotomografian (PET) avulla. Sydänlihaksen hibernaatiolla eli "talviunella" on tarkoitettu kroonisesti hapenpuutteista, mutta elossa olevaa sydänlihasta, jonka pumppauskyky on alueellisesti heikentynyt. Hibernaatioalueen funktio voi korjaantua revaskularisaation jälkeen. Tutkimukseen otettiin 38 sepelvaltimotautipotilasta, joista 14:llä oli yksi pääsuoni täysin tukossa ja sen suonittamalla alueella krooninen seinämäliikehäiriö, mutta ei aiempaa sydäninfarktia. Kahdeksalla potilaalla oli tyypin II diabetes. Kontrolliryhmässä oli 9 tervettä henkilöä. PET-tutkimukset tehtiin leimatulla glukoosianalogilla ([18F]FDG) ja rasvahapolla ([18F]FTHA). Sydänlihaksen alueellinen verenvirtaus mitattiin radioaktiivisella vedellä ([15O]H2O). Seinämäliikehäiriön korjaantuminen varmistettiin revaskularisaation jälkeen ultraäänitutkimuksella.

Maija Mäki