Influenssa A/Sydney/5/97 - talven 1997-98 yllättäjä

Talvella 1997-98 influenssaepidemioita aiheuttaneista viruksista eniten merkitystä oli A/Sydney/5/97-tyyppisillä viruksilla, joita ei ollut mahdollista ottaa huomioon syksyn 1997 rokotteen kokoonpanossa. Uusista antigeenisista ominaisuuksista ja voimakkaista geneettisistä eroista huolimatta virus aiheutti useimmissa Euroopan maissa vain lievän epidemian. Rokotteen antama suoja oli tavanomaista heikompi, mutta rokotuksista näyttää tässäkin tilanteessa olleen hyötyä.

Reijo Pyhälä, Niina Ikonen, Minna Haanpää, Marjaana Kleemola, Risto Visakorpi, Risto Tervahauta, Maija Lappalainen, Timo Rostila

Kansanterveyslaitoksen suositus influenssarokotteen käytöstä syksyllä 1998

Pian on taas aika järjestää lääketieteellisten riskiryhmien vuotuiset influenssarokotukset. Kansanterveyslaitos on lähettänyt oheisen lääketieteellisten riskiryhmien rokotuksia koskevan suosituksen terveyskeskuksiin ja lähettää näille syyskuussa viimevuotista käyttöä vastaavan määrän maksuttomiin rokotuksiin käytettävää rokotetta ilman eri pyyntöä. Viimevuotiseen verrattuna WHO on vaihtanut kummankin influenssa A-virusalatyypin rokotteisiin suositellun viruskannan uudempaan antigeeniseen muunnokseen. Rokotuksen käyttöaiheet ovat pysyneet ennallaan.

Tapani Hovi, Tapani Kuronen, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Lasten astman pitkäaikaishoito

Astman hoidon varhaisella aloittamisella pyritään estämään pysyvä limakalvovaurio hengitysteissä, takaamaan mahdollisimman hyvä keuhkofunktio samoin kuin normaali ja oireeton elämä anti-inflammatorisella lääkityksellä. Inhalaatiosteroidit ovat tehokkain lääkitysmuoto, jolla hoito usein aloitetaan. Myöhemmin astman rauhallisessa vaiheessa annostusta joko pienennetään tai siirrytään inhalaatiokromonihoitoon. Remissiovaiheissa voidaan harkita kausiluonteista lääkitystä esimerkiksi infektioiden, siitepöly- ja pakkaskauden aikana. Mitä laaja-alaisempi atopia astmaatikolla on, sitä pitempiaikaista hoitoa todennäköisesti tarvitaan. Taipumus hengitystieoireiluun on yleensä elinikäinen, joten pitkäaikainen seuranta on välttämätöntä.

Merja Kajosaari

Ketkä hyötyvät kipupoliklinikan hoidoista?

Kipupoliklinikoita on toiminut sairaaloiden yhteydessä 1970-luvulta lähtien. Kipupoliklinikoiden potilaat ovat yleensä kärsineet vaikeista kivuista pitkään ja aiemmat hoitoyritykset ovat epäonnistuneet. Tavallisimmat potilasryhmät ovat selkäkipupotilaat sekä traumaperäisistä tai leikkauksen jälkeisistä kivuista kärsivät. Selvimmin kipupoliklinikan hoidoista hyötyvät syöpäkipupotilaat ja sellaiset potilaat, joiden kivun syy on yksiselitteinen. Monimuotoisempien kiputilojen hoitoa voi hankaloittaa kipupotilaan sosiaalinen ja psykologinen kroonistuminen.

Tarja Heiskanen

Periytyvän kolorektaalisyövän insidenssi Suomessa

Epidemiologisten ja geneettisten tutkimusten perusteella on arvioitu, että 0,5-13 % kaikista paksusuolen ja peräsuolen syövistä olisi periytyviä, nonpolypoottisia syöpiä. Viiden geenin (MSH2, MLH1, PMS1, PMS2 ja MSH6) periytyvän mutaation on todettu altistavan taudille. Nämä geenit koodaavat entsyymejä, joiden tehtävänä on korjata DNA:n kahdentuessa silloin tällöin tulevat virheet. Näiden korjausentsyymien geenien periytyvien mutaatioiden kantajien tunnistaminen on tärkeää, sillä heillä on peräti yli 80 %:n vaara sairastua syöpään 75 vuoden ikään mennessä. Nyt suomalaiset tutkijat ovat selvittäneet laajassa tutkimuksessaan, kuinka suurella osalla kolorektaalisuolisyöpään sairastuneista on häiriö DNA:n kahdentuessa syntyvien virheiden korjausmekanismissa, ja kuinka suurella osalla näistä henkilöistä puolestaan on periytyvä mutaatio korjausgeeneissä.

Heikki Joensuu

TNF-vasta-ainetta septiseen sokkiin

Tuumorinekroositekijä-alfa (TNFalfa) vaikuttaa septisessä sokissa monin tavoin. Se osallistuu sokkiin liittyvään hypotensioon, käynnistää hyytymiskaskadin ja näyttää muutenkin olevan epäedullinen tekijä tässä vaikeassa kliinisessä tilanteessa. On siten luontevaa testata, auttaako TNFalfa-vasta-aine potilaita.

Robert Paul

Laskimotrombipotilaan piilevä syöpä

Laskimotromboosin ja syövän välinen yhteys on ollut tiedossa jo yli sadan vuoden ajan. Pitkään seurantaan perustuvaa täsmällistä tietoa siitä, kuinka monen vuoden ajan laskimotrombista potilaille ilmaantuu tavallista enemmän syöpiä, ei kuitenkaan ole ollut. Myöskään näillä potilailla diagnosoitujen syöpien sijainnista ei ole ollut luotettavia tilastoja mm. tähänastisten tutkimusten pienuuden takia.

Heikki Joensuu

Kalkkeuttava bakteeri

Uutiskynnys ylittyi sekä Science-lehdessä että Helsingin Sanomissa, kun suomalaisen keksimän bakteerin todettiin olevan osallisena munuaiskivien synnyssä. Olavi Kajander Kuopiosta on väittänyt jo vuosia, että on olemassa pieniä omalaatuisia bakteereita, nanobakteereita, jotka menevät läpi sterilointifiltterien ja suojaavat itsensä kivikuorella. Kaikki eivät ole olleet vakuuttuneita tällaisten mikrobien olemassaolosta. Nyt varsin arvostettu lehti julkaisee asiasta artikkelin ja siihen liittyvän kommenttikirjoituksen.

Heikki Arvilommi

Rotavirus voi muhia pikkulapsen suolessa pitkään

Australialainen tutkijaryhmä on osoittanut herkän geenimonistusmetodin avulla, että immunokompetenttienkin pikkulasten rotavirusinfektio voi kroonisoitua. Tutkimuksessa seurattiin 37:n rajua rotaripulia sairastavan 1-39 kuukauden ikäisen lapsen viruksen eritystä 100 päivän ajan. Viruksen eritys loppui 10 päivässä 43 %:lla lapsista, mutta jatkui lähes parin kuukauden ajan 30 %:lla potilaista. Viruksen erityksen kesto ei korreloitunut lasten ikään eikä taudin akuutin vaiheen kestoon tai rajuuteen.

Matti Viljanen

Insuliinin vaikutuksia ylä- ja alaraajan lihasten verenvirtaukseen ja glukoosinkäyttöön

Lukuisten aineenvaihduntavaikutustensa ohella insuliinilla on myös hemodynaamisia vaikutuksia: insuliini lisää mm. sydämen sykenopeutta, minuuttitilavuutta ja alentaa diastolista verenpainetta. Korkeat insuliinipitoisuudet lisäävät myös erityisesti luurankolihaksen verenvirtausta. Insuliinin vasodilatoiva vaikutus välittyy endoteelin typpioksidin synteesin kautta. On esitetty, että insuliiniresistenssi eli insuliinin alentunut teho lisätä lihaskudoksen glukoosinkäyttöä esimerkiksi ylipainoisilla ihmisillä, hypertoonikoilla ja aikuistyypin diabeetikoilla saattaisi osittain johtua heikentyneestä insuliinin vasodilatoivasta vaikutuksesta, joka rajoittaisi insuliinin ja sen tärkeimmän substraatin, glukoosin, pääsyä lihaskudokseen.

Tapio Utriainen