Myönteistä ajattelua

Viime päivien lööpeissä ja sähköisissä viestimissä on ollut laajasti esillä lääkärien välinen kiistely yksittäisen potilaan hoidosta, ja keskustelussa on nostettu esiin myös kyseisen työyhteisön ilmapiiri. En aio yrittääkään puuttua siihen, kuka on oikeassa tai väärässä - siihen ei ole riittäviä taustatietoja eikä Lääkäriliiton rooliin kuulu lääketieteellisten hoitoratkaisujen ruotiminen. Julkisuuteen näkyvä prosessi kuitenkin huolestuttaa kollegakuntaa ja myös potilaita ja heidän omaisiaan. Välittömästi tämän tuoreen kiistelyn tultua julkisuuteen, kuulin monelta potilaaltani hätääntyneitä kyselyjä omasta hoidostaan. Ulospäin näyttää siltä, että riitely klinikassa on nyt kasvanut uskomattomiin mittoihin ja että julkisuus kaataa lisää bensaa liekkeihin.

Kati Myllymäki

Huimauspotilaiden johtumishäiriöistä

Vanhasen ja Lindholmin (SLL 1998;53:2043-2048) varsin ansiokkaaseen katsaukseen huimauspotilaista on lipsahtanut tarkastamaton johtumishäiriöistä kertova kuvio (kuvio 4). Ylin EKG-käyrä on nimetty oikein sinus arrest -tilanteeksi. Sen sijaan muut käyrät ovat varsin harhaanjohtavia. Toinen käyrä on nimetty II AV-katkokseksi sen tarkemmin spesifioimatta katkoksen laatua. II AV-katkokset jaetaan kahteen eri ryhmään, joiden erottaminen on hyvin tärkeää. Mobitz I eli "Wenckebach"-ilmiössä PQ-aika pitenee lyönti lyönniltä, ja lopulta P-aaltoa ei enää seuraa QRS-kompleksi. Ilmiö on fysiologinen, ja se ilmenee ajoittain terveilläkin ihmisillä. Hankalampi muoto, Mobitz II, johtuu AV-solmukkeen rappeutumisesta, ja näille potilaille tulee harkita sydämen tahdistimen asennusta. Ennen Mobitz II -diagnoosin tekoa tulee kuitenkin tarkistaa PP-ajat, sillä ennenaikaisen eteisaktivaation ei tarvitse johtua kammioihin, koska tällöin potilaalla ei ole AV-solmukkeen rappeutumista, vaan AV-solmukkeen refraktaariaika ei ole vielä kulunut.

Jyri Toikka

Vastine Jyri Toikalle

Kiitos kommentistasi. Tarkkasilmäinen lukija on huomannut virheen. Artikkelin tekstissä ei sen tarkemmin selitetty, mikä ero on Wenckebach ja Mobitz II:n välillä johtuen tilan säästämistarpeesta. Toisaalta termeillä on tarkasti määritelty sisältö, joka on tarkastettavissa esimerkiksi EKG-oppikirjasta. Sisältö ja merkitys ovat juuri niin, kuin Jyri Toikka esittää.

Hannu Vanhanen, Harri Lindholm

Hometta muuallakin kuin korvien välissä

"Tohtori kauanko kestää, että homeet häviävät verestäni?". Tällaiset potilaiden huolestuneet kysymykset saattoivat joitakin vuosia sitten vielä nostattaa hieman suupieliä, mutta sekä oireiden raportoinnin lisääntyminen että rakennuskannan selvitykset vakavoittivat pian keskustelun.

Henrik Nordman, Helena Mussalo-Rauhamaa

Gammahydroksivoihappo (GHB) - vanha anesteetti, uusi muotihuume

Gammahydroksivoihappo (GHB) kehitettiin alun perin anestesialääkkeeksi. Se ei kuitenkaan ole saavuttanut merkittävää jalansijaa kliinisessä käytössä, eikä sitä ole laillisesti myytävänä Suomessa. Sen sijaan GHB on alkanut levitä meillekin huumeena, jolla on annoksesta riippuen joko euforisoiva tai sedatoiva vaikutus. GHB:n annostelun epämääräisyys ja kapea "terapeuttinen" alue aiheuttavat helposti myrkytyksiä. Niille on tyypillistä oireiden, lähinnä tajuttomuuden, nopea ilmaantuminen ja häviäminen. Myrkytyksen hoito on oireenmukaista.

Anna-Liisa Enkovaara, Kalle Hoppu

Majvikin suosituksesta ohjeita kosteusvaurio-ongelmien selvittelyyn

Viime vuosina tehtyjen selvitysten mukaan toimenpiteitä vaativia kosteusvaurioita esiintyy yleisesti suomalaisessa rakennuskannassa. Kosteusvauriot talon rakenteissa edistävät kemiallisten aineiden erittymistä rakennus- ja sisustusmateriaaleista ja homeiden ja bakteerien, kuten sädesienten, kasvua. Nämä voivat johtaa terveydellisiin haittoihin, joiden kirjo on laaja ja varsin epäspesifinen. Täsmällisten tietojen puutteessa terveyshaittoja on joskus liioiteltu, ja tämä on aiheuttanut epävarmuutta ja pelkoja.

Henrik Nordman, Helena Mussalo-Rauhamaa

Majvikin suositus: Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely

Kosteusvauriolla tarkoitetaan tässä kosteuden aiheuttamaa vauriota rakennusmateriaalissa, selvästi havaittavaa jälkeä pinnoitteessa tai rakenteen tai materiaalin liiallista kosteutta, joka mahdollistaa mikrobikasvun tai kemiallisen hajoamisreaktion. Kosteusvauriota voidaan pitää homevaurion esiasteena.

Rakennusten kosteusvauriot Suomessa

Kosteusvaurioiden seurauksena rakennusten rakenteisiin ja materiaaleihin muodostuu homekasvua, jonka sisäilmaan tuottamat epäpuhtaudet aiheuttavat terveyshaittoja. Kosteusvaurioiden syinä ovat virheet tai puutteet suunnittelussa, rakennustyössä, rakennusten käytössä ja kunnossapidossa. Rakentaminen on nopeasti muuttunut 1960-luvulta lähtien, ja painopisteet ovat olleet teollisesti tuotettujen elementtien ja uusien materiaalien kehittämisessä. Materiaalien ja rakenteiden kosteusteknistä käyttäytymistä ei ole juurikaan testattu ennen niiden

Aino Nevalainen, Jari Koivisto, Teija Meklin, Mikko Vahteristo, Tuula Husman

Ilmanvaihto - tärkeä sisäilman laatutekijä

Ilmanvaihtojärjestelmää syytetään usein terveyshaittojen aiheuttajaksi. Ilmanvaihdon pysäyttäminen tai venttiilien tukkiminen tämän vuoksi on kuitenkin riski, sillä ilmanvaihdon puuttuessa epäpuhtauksia kertyy sisäilmaan ja rakenteisiin voi tulla kosteus- ja homevaurioita. Toimiva ilmanvaihto on tärkeä sisäilman laadun tekijä, joskaan ei ainoa. Hyvän sisäilman takaamiseksi rakennusta ja sen taloteknisiä järjestelmiä on käytettävä oikein ja huollettava säännöllisesti.

Risto Ruotsalainen

Sisäilman allergeenien määrä pääkaupunkiseudulla

Sisäilmassa esiintyy homeiden lisäksi muitakin altisteita. Osa sisäilman allergeeneista on lähtöisin eläimistä ja kasveista. Tavallisimmat eläinallergeenit ovat kissasta ja koirasta peräisin olevat valkuaisaineet, joita löytyy lähes jokaisesta kodista. Allergeenipitoisuudet lemmikkieläinperheissä ovat vähintään satakertaiset verrattuna perheisiin, joissa lemmikkejä ei ole. Eläimen omistajan vieraillessa voi pitoisuus suurentua noin kymmenkertaiseksi, koska allergeenit kulkeutuvat vaatteissa ja hiuksissa. Kasveista tärkeimmät allergeenilähteet ovat puiden, heinien ja pujon siitepölyt, mutta niiden merkitys sisäilma-allergeeneina on epäselvä. Sitä vastoin eräät viherkasvit, kuten limoviikuna, ovat osoittautuneet tärkeiksi sisäilma-allergeeneiksi.

Soili Mäkinen-Kiljunen, Marjatta Malmberg, Tari Haahtela