Eettistä evästystä geeniseulontaan

Toukokuussa julkaistu geeniseulontatyöryhmän muistio tarjoaa tarpeellista evästystä geneettistä seulontaa ja testausta koskevaan eettiseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Eväspaketin suurimpana puutteena on, että esitettyjen suositusten merkitystä lähitulevaisuuden nopeasti muuttuvissa tieteellisteknisissä olosuhteissa on vaikea hahmottaa, koska niiden eettinen perusta on osin hämärän peitossa.

Veikko Launis

Nordisk hälsa och ohälsa

Nordisk medicinstatistisk kommitté (NOMESKO) har just publicerat sin årsrapport för 1995 (Helsestatistik for de nordiska lande 1195, Köpenhamn 1997, ISBN 87-89702-20-4). Boken erbjuder för den som är intresserad av hälso- och sjukvårdsstatistik en hel del intressanta uppgifter.

Svante Stenman

Geenimonistusta jatkuvana virtana

Integroitujen piirien tekniikoilla voidaan rakentaa vahvistinpiiri, joka tekee geenimonistusta PCR-tekniikalla. Vahvistin toimii kemiallisista analysaattoreista tunnetun jatkuvan virtauksen periaatteella.

Erkki Karjalainen

Riittävästi tutkittu ja hoidettu?

Voiko ihminen olla kaiken inhimillisen herra? Eikö mitään poikkeavaa voida hyväksyä sellaisenaan? Moniin marginaalisiin ja elämää uhkaamattomiin toimiin panostetaan rutkasti samaan aikaan kun vanhusten perusterveydenhuolto ontuu resurssipulassa ja psyykkisesti häiriintyneet lapset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ajoissa.

H. Tapio Hanhela

Ikä ei yksin selitä aivovammapotilaan ennustetta

Nybo työtovereineen korostaa SLL:ssä (1998;53:1619-1623) ansiokkaasti lapsen varhain hankitun, ei myötäsyntyisen aivovamman synkkää ennustetta (1). Huono prognoosi on kuitenkin ollut tunnettu jo mm. Rutterin työryhmän 70-luvun töiden perusteella (2). Nämä tutkimukset ovat ilmeisesti unohtuneet, ja tämän ryhmän lapset jäävät yhä vaille asiankuuluvaa seurantaa ja kuntoutusta. Tätä Ruotsissa tekemämme populaatiopohjainen tutkimus myös vahvistaa, sillä siitäkin huolimatta, että joka toisella oli neurologisia oireita ja löydöksiä, vain 20 % vaikean aivovamman saaneista lapsista tuli kuntoutuksen piiriin (3). Suomesta ei ole vastaavaa selvitystä, mutta on ilmeistä että tilanne on samankaltainen.

Lennart von Wendt

Vastine edelliseen

Kiitämme Lennart von Wendtiä mielenkiinnosta artikkeliimme "Vahva identiteetti auttaa selviytymään lapsuudessa saadun aivovamman seurauksista" (SLL 1998;53:1619-1623). Aikuisikään saakka ulottuneita seurantatutkimuksia lasten vaikeista aivovammoista ei tiedossamme ole. Rutterin työryhmän prospektiivisessa tutkimuksessa seuranta-aika oli 21/4 vuotta. Aineistomme koostui vuosina1959-69 liikenteessä vaikean aivovamman saaneista alle kouluikäisistä lapsista, jotka vakuutusyhtiöiden toimesta oli ohjattu Vakuutusalan kuntouttamiskeskukseen parhaan mahdollisen ammatillisen kuntoutuksen järjestämiseksi. Aineiston tilastollista edustavuutta on mahdoton arvioida, koska kattavia tietoja lasten aivovammoista Suomessa ei ole, joten populaatiopohjaiselle tutkimukselle olisi tarvetta. Kyseessä on kuitenkin tietyllä aikavälillä kerätty konsekutiivinen aineisto, jonka yleistettävyysrajoitukset ovat samat kuin pienissä perusteellisesti tutkituissa aineistoissa yleensä.

Taina Nybo, Aulikki Kananoja, Anni Pentinmäki, Leo Jarho, Marjaleena Koskiniemi

"Skleroderma miesten syytä?"

Kiitos Heikki Arvilommille mielenkiintoisesta referaatista (SLL 14/98, s. 1664). Sen viimeinen lause, "Jos totuus on näissä tuloksissa, pitäisikö autoimmuunitauteja ruveta ajattelemaan sukupuolitauteina?", hämmästytti minua. Reumatauteja on jo vuosia ajateltu, tutkittu ja hoidettu sukupuolitauteinakin (1,2).

Anni Vilppula

Kollega Anni Vilppulalle

Oikein mukavalta tuntuu saada kommentti referaatista. Osoittaahan se, että ainakin jonkun mielestä juttu ei ollut joutavanpäiväinen. Anni Vilppula pistää minut myös Proteuksen asemaan, kiipeliin, josta jossakin muodossa on luikerreltava pois. On aivan totta, että reumataudeissa on reaktiivisia tauteja, joiden alku on veneerinen. Ajattelin kuitenkin autoimmuunitauteja yleisemmin. Sitäpaitsi sukupuolitauti-terminkin käsitin tarkoitushakuisesti epäortodoksisesti.

Heikki Arvilommi

Brittioppaan kaikki ensihoidon ohjeet eivät sovellu Suomen oloihin

Suunnilleen A5 kokoa oleva 98-sivuinen, pahvikantinen ja kierreselkäinen ensiavun ja ensihoidon opaskirjanen on esipuheen mukaan tarkoitettu yleislääkärin laukkuun - työtakin taskuun se ei oikein mahtuisikaan. Kirjan neljä tekijää ovat taustaltaan yleislääkäreitä, mutta heillä on myös ensiavun ja ensihoidon kokemusta.

Seppo Yt Junnila

Uudistettu suusyövän tietopaketti

Sol Silverman Jr. toimii suulääketieteen professorina San Franciscossa, Kaliforniassa (University of California, School of Dentistry). Hän on suusyövän epidemiologian, etiologian, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen todellinen asiantuntija. Hänen toimittamansa kirjan aikaisemmat painokset ovat jo vuodesta 1981 tarjonneet kliiniseltä kannalta keskeistä suusyöpätietoutta selkeästi esitettynä ja häntä on siteerattu ahkerasti. Oral cancerin neljäs, uudistettu painos on juuri ilmestynyt. Sen kirjoittajakaarti on edellisiin verrattuna vähän muuttunut ja laajentunut. Neljästätoista eri alojen kirjoittajasta 10 edustaa University of Californiaa, muut ovat Teksasista (University of Texas, Health Science Center Houston), Seattlesta (Fred Hutchinson Cancer Research Center) ja New Yorkista (SUNY Syracuse College of Medicine ja Memorial Sloan Kettering Cancer Center, New York City). Tavanomaisen paperiversion mukana seuraa myös täydellinen CD-versio sisäkannen muovitaskussa. Esimerkillisen lyhyt käyttöohje on painettuna levykkeelle ja jatko-ohjeet levykkeellä ovat yhtä selkeät. Kirja on kuvitettu erinomaisin värikuvin. Esim. suusyövän erotusdiagnostisesti tärkeät limakalvomuutokset on hyvin esitetty, samoin potilaiden intraoraalinen tilanne hoidon jälkeen. Kuvat ja kuvatekstit puhuvat puolestaan ja täydentävät varsinaisen tekstin sanomaa. CD-ROM-versiossa kuvat saadaan kätevästi esille tekstiviitteiden kautta.

Anna-Lisa Söderholm