Lyhyesti: Montako lääkärintarkastusta vastasyntyneelle?

Englannissa selvitettiin vastasyntyneisyyskauden lääkärintarkastusten määrän terveysvaikutuksia. Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa vastasyntyneille (n = 4 835) tehtiin sairaalassa joko yksi tai kaksi seulontatarkastusta sen mukaan, mille puerperaaliosastolle lapset otettiin synnytyksen jälkeen. Terveysongelmien löytämisessä yhden ja kahden tutkimuksen käytännöt olivat yhtä tehokkaita. Jälkimmäinen kulutti kuitenkin selvästi enemmän resurseja, sillä toistuvien seulontatutkimusten lisäksi kirurgisia konsultaatioita pyydettiin enemmän kahdesti tutkituista lapsista. Siksi useampi kuin yksi rutiinitutkimus ei ole suositeltavaa.

Per Ashorn

Raloksifeenilla rintasyöpää ehkäisevää vaikutusta

Rintarauhasen adenokarsinooman tiedetään olevan suurelta osin estrogeeniriippuvaista, ts estrogeeni indusoi rintarauhasen soluissa syöpää suosivaa DNA-transkriptiota. Raloksifeeni on selektiivinen estrogeenireseptorimodulaattori, joka salpaa rintarauhasen ja endometriumin estrogeenireseptoreja, mutta vaikuttaa luussa, lipidimetaboliassa ja hyytymismekanismeissa estrogeenin tavoin. Lähes 8 000 postmenopausaalista ja osteoporoottista naista käsittävässä tutkimuksessa raloksifeenin todettiin merkitsevästi ehkäisevän rintasyövän ilmaantumista 40 kuukauden tutkimusjakson aikana verrattuna lumehoitoon. Riskisuhde pieneni nimenomaan etrogeenireseptoripositiivisessa syövässä peräti 0,10:een (95 %:n luottamusväli 0,04-0,24). Tämä merkitsi tutkimusryhmässä rintasyöpätapausten vähenemistä 76 %:lla, ja laskennallisesti yhden uuden rintasyöpätapauksen estäminen vaati 126 naisen hoitoa raloksifeenilla. Endometriumsyöpä tai hyperplasia eivät lisääntyneet raloksifeenilla, mutta laksimotrombeja hoito lisäsi samalla tavoin kuin mitä tapahtuu estrogeeni- ja tamoksifeenihoidon aikana. Raloksifeenihoito pienensi LDL-kolesterolipitoisuutta. Vaikka raloksifeeni lisää luun tiheyttä, tässä tutkimuksessa murtuma-alttiuteen kohdistuva vaikutus näkyi vain nikamamurtumien pienempänä määrä raloksifeenia saaneilla potilailla.

Pertti Kirkinen

Vastasyntyneen hyperbilirubinemian lääkkeellinen hoito

Hyperbilirubinemia on edelleen yleisin vastasyntyneisyyskauden ongelma pediatrin työssä. Useimmiten kyseessä on verrattain hyvälaatuinen tila, mutta joissain tapauksissa suuri bilirubiinipitoisuus voi johtaa lapsen aivojen pysyvään vaurioitumiseen. Tämän ehkäisemiseksi vastasyntyneille, joiden seerumin bilirubiinipitoisuus ylittää sovitun rajan, aloitetaan pitoisuuden vähentämiseen tähtäävä hoito. Eri maissa ja luultavasti myös eri sairaaloissa käytetään eri raja-arvoja, mutta yleensä täysi-aikaista vastasyntynyttä aletaan hoitaa seerumin bilirubiinipitoisuuden ylittäessä noin 300 mmol/l. Terapia, joka sisältää valohoitoa ja vaikeimmissa tapauksissa verenvaihdon, johtaa toistuvien seurantaverinäytteiden ottoon ja viivästyttää usein lapsen kotiinpääsyä.

Per Ashorn

Uloshengitysilman typpioksidin merkitys keuhkoahtaumataudissa

Keuhkoahtaumataudin (COPD) merkitys maailmanlaajuisena terveysongelmana on saanut niin viranomaiset kuin lääketehtaatkin kiinnostumaan hoidon kehittämisestä. Tupakointia ei luonnollisesti koskaan tulisi aloittaakaan, mutta millä mitata jo sairauden synnyttyä, onko esimerkiksi keuhkoputkiston inflammaation hoidosta inhalaatiosteroideilla hyötyä ennusteen kannalta. Muun muassa astmaatikoilla on suurentunut uloshengityksen typpioksidin (NO) pitoisuus voitu yhdistää useissa tutkimuksissa hengitysteiden inflammaation asteeseen, mutta päteekö tämä myös COPD:ssa?

Hannu Puolijoki

Pitääkö virustautia sairastavalta lapselta hakea bakteremiaa?

Yksi tavallinen ongelma päivystysvastaanotolla on, pitääkö ilmeistä virustautia sairastavalta lapselta hakea myös mahdollista bakteerikomplikaatiota. Aihetta on lähestytty usealla tutkimusasetelmalla ja yleensä tulokset ovat viitanneet siihen, ettei rutiininomaisesta bakteeritaudin etsimisestä ole hyötyä, mikäli virustaudin diagnoosi on selvä ja lapsi on yli 3 kuukauden ikäinen. Bostonilaistutkijat selvittivät kysymystä laajan retrospektiivisesti kerätyn aineiston avulla.

Per Ashorn

Betadinen laukaisema kilpirauhasen liikatoiminta Kaksi tapausselostusta

Lisääntynyt jodialtistus esimerkiksi röntgenvarjoaineiden, paikallisen jodia sisältävän antiseptin käytön tai amiodaronilääkityksen takia voi akutisoida aiempia kilpirauhasen toiminnan häiriöitä. Etenkin pitkäaikainen povidonijodin paikalliskäyttö aiheuttaa aikuisille verraten yleisesti merkittävän systeemisen jodialtistuksen.

Kari Laine, Marja Hietarinta

Nenässäkö tunnetun ja tuntemattoman, haistetun ja hajuttoman salaisuus

Hieman mystisiksikin uskotut tiedostamattoman välittäjäaineet, feromonit, ovat ilmeisen keskeisiä primitiivisten käyttäytymismallien sanansaattajia. Uusi tutkimus paljastaa feromoneihin liittyvän viestijärjestelmän ainutlaatuisuuksia ja erottaa nämä nenältä kulkeutuvat erikoisviestit hajuaistimuksista myös anatomisesti.

Ravinto ja syövän ehkäisy

Ravinnon ja syövän välisistä yhteyksistä kiinnostuneet tutkijat kokoontuivat kesäkuun alussa Tampereella. Viiden päivän ajan 150 asiantuntijaa 32 maasta keskusteli Herman Adlercreutzin johtamassa kokouksessa yleisimpien syöpien, kuten rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyövän, ennaltaehkäisystä luonnollisten aineiden ja kemiallisin menetelmin valmistettujen lääkeaineiden avulla.

Satu Männistö

Perheittäin esiintyvä päänsärky

Päänsärky on yleisin neurologinen oire sekä aikuisilla että lapsilla. Tutkimuksessa selvitettiin päänsäryn esiintyvyyttä ja riskitekijöitä perhenäkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut löytää keinoja ehkäistä päänsärkyoireen syntyä sekä vähentää jo esiintyvän oireen esiintymistiheyttä. Väitöskirja koostuu viidestä alkuperäisartikkelista.

Minna Aromaa

Korkean veren triglyseriditason syntymekanismi tyypin 2 diabeteksessa

Tyypin 2 diabetekseen liittyy 2-4-kertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin. Lisääntynyt riski ei selity pelkästään sepelvaltimotaudin klassisilla riskitekijöillä, kuten kohonneella veren kolesterolipitoisuudella. Myöskään diabeteksen kesto tai verensokeritaso eivät riitä selittämään lisääntynyttä riskiä. Tyypilliset rasva-aineenvaihduntahäiriöt diabeteksessa ovat korkea veren triglyseriditaso, häiriintynyt aterianjälkeinen rasva-aineenvaihdunta, lisääntynyt haitallisten, pienten LDL-hiukkasten pitoisuus ja pienentynyt HDL-kolesterolin pitoisuus. Korkea triglyseridipitoisuus on itsenäinen sepelvaltimotaudin vaaratekijä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että veren triglyseridipitoisuuden nousu yli tason 1,5-1,7 mmol/l edesauttaa myös edellä mainittujen muiden häiriöiden kehittymistä.

Raija Malmström