78629 osumaa

Työkyky hallintaan

Vaikka yleinen terveydentila Suomessa on parantunut ja odotettavissa oleva elinikä on pidentynyt molemmilla sukupuolilla, on kuitenkin varhaiseläkkeellä olevien osuus suomalaisesta työväestöstä kasvanut. Vain noin 10 % työntekijöistä jää vanhuuseläkkeelle 65 vuoden ikäisenä. Lisäksi väestömme ikääntyy ja esimerkiksi 50-64-vuotiaiden määrä tulee lähivuosina lisääntymään noin 170 000 henkilöllä. Kun työelämä samanaikaisesti kehittyy ja asettaa lisääntyviä vaatimuksia työkyvylle, on työikäisen väestön työkyvyn ylläpitäminen ja parantaminen sekä ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen vähentäminen kansallisestikin tärkeä tehtävä. Muuten kilpailukykymme ei säily. Työkykyä ylläpitävästä eli tyky-toiminnasta puhutaan ja kirjoitetaan nykyään melko paljon ja siihen panostetaan maamme työpaikoilla, mutta valitettavan usein tyky-toiminnan tulokset eivät vastaa odotuksia. Osittain tämä johtunee siitä, että toiminta ei useinkaan ole järjestelmällistä, se ei painotu riittävästi henkilöstön kehittämiseen eikä se luontevasti liity yrityksen muuhun toimintaan ja sen johtamisjärjestelmiin.

Paavo Jäppinen

Laatua keittokirjasta

Voiko perusterveydenhuollon lääkäri tai työryhmä kehittää työnsä laatua? Maailman lääkärien järjestön WONCA:n eurooppalainen laatutyöryhmä haluaa vastata kysymykseen myönteisesti ja on koonnut tarkoitusta varten keittokirjan. Kirjan tarkoituksena on antaa vinkkejä työtään kehittäville lääkäreille. Teos koostuu työryhmän keräämistä esimerkeistä laadun kehittämishankkeista eri puolilla Eurooppaa.

Osmo Saarelma

Täydennyskoulutukseen voimavaroja ja suunnitelmallisuutta

Elinikäinen oppiminen on lääkärikunnan keskuudessa ollut itsestäänselvyys jo kauan ennen kuin tästä on alettu yleisemmin puhua. Lääkäri on pisimmän aikaa ammatillisella urallaan täydennyskoulutuksen piirissä. Lääkärin peruskoulutus kestää reilut 6 vuotta ja liiton selvitysten mukaan aika perustutkinnosta erikoislääkärin oikeuksien saamiseen on keskimäärin 10 vuotta. Näin ollen täydennyskoulutusvaihe kestää keskimäärin 25 vuotta. Täydennyskoulutus eli CME (Continuing Medical Education) on periaatteeltaan eri tyyppistä kuin perus- ja jatkokoulutus. Kyseessä on ammatissa toimivien aikuisten oppijalähtöinen oppiminen, jonka lähtökohdat ovat toiset ja joka edellyttää uusia menetelmiä.

Hannu Halila Jaakko Halonen

Kompletteringsutbildning med resurser och systematik

Behovet av livslångt kunskapsinhämtande har inom läkarkåren varit en självklarhet redan långt innan detta mer allmänt började diskuteras. En läkare tillbringar under sin yrkeskarriär den längsta tiden inom ramen för kompletterings-utbildning. Grundutbildningen omfattar drygt sex år och enligt utredningar på förbundets försorg är tiden från avslutad grundutbildning tills specialistkompetens erhålls genomsnittligt tio år. Den kompetenshöjande utbildningen tar följaktligen genomsnittligt 25 år i anspråk. Kompletteringsutbildning, så kallad CME (Continuing Medical Education) kan principiellt inte jämställas med grundutbildning och fortsättningskurser. Det handlar om utbildning för yrkesverksamma vuxna individer utifrån vederbörandes kompetensnivå där utgångspunkten är given och nya metoder behövs.

Heikentyykö sairaalahenkilöstön hyvinvointi? Sairauspoissaolojen seurantatutkimus 1996-1998

Sairaalaympäristössä on tehokkuusvaatimus muuttanut työskentelytapoja rajusti kuluvalla vuosikymmenellä. Kuormituksen lisääntymisestä ovat kärsineet varsinkin ikääntyvät työntekijät, jotka ovat joutuneet yhä useammin pitkille sairauslomille. Kahdessa sairaanhoitopiirissä tehdyssä tutkimuksessa seurattiin rekisteritietojen avulla sairaalahenkilöstön sairauspoissaoloja kolmen vuoden ajalta. Yli kolmen päivän sairauspoissaolot lisääntyivät selvästi kaikissa tutkituissa ammattiryhmissä. Lääkäreiden sairauspoissaoloissa tapahtui suhteellisesti suurin lisäys, vaikka eniten poissaoloja oli edelleen sairaala-apulaisilla. Sairaalahenkilöstön hyvinvoinnissa näyttäisi viime vuosina tapahtuneen kielteisiä muutoksia, joita ei voida selittää yksinomaan ikääntymisellä.

Mika Kivimäki, Tiina Kalliomäki-Levanto, Jussi Vahtera, Juha Kinnunen, Marko Elovainio

Astman ja astmalääkityksen vaikutus autonomisen hermoston toimintaan

Autonominen hermosto vaikuttaa astman patogeneesiin monin tavoin. Erityisesti parasympaattisen tonuksen voimistumisen on katsottu liittyvän astman pahenemisvaiheisiin. Hyvässä hoitotasapainossa olevassa lasten astmassa ei kuitenkaan ole todettu lisääntynyttä parasympaattisen hermoston reaktiivisuutta. Sen sijaan aikuisilla todettu lisääntynyt parasympaattinen reaktiivisuus saattaa liittyä pidemmälle edenneeseen tautiin. Pitkäaikaisenkaan beeta2-agonistilääkityksen aikana lääkkeen hengitysteitä laajentavalle vaikutukselle ei kehity toleranssia, mutta jo lyhytaikaisen hoidon on todettu lisäävän hengitysteiden reaktiivisuutta monille ärsykkeille. Käsitykset beeta2-agonistihoidon yhteydestä astmakuolemiin ovat ristiriitaisia. Parempi hoitotasapaino saavutetaan astmassa, kun tarvittaessa otettavaan beeta2-agonistilääkitykseen yhdistetään pitkäaikainen inhaloitu glukokortikoidihoito. Tässä katsauksessa käsitellään autonomisen hermoston osuutta astman patogeneesissä. Lisäksi pohditaan beeta2-agonisti-, antikolinergi- ja glukokortikoidilääkityksien sekä hengitysteissä kytevän tulehduksen vaikutuksia autonomisen hermoston säätelyyn.

Tuomas Jartti

Lapset lääkkeiden käyttäjinä

Lasten lääkkeiden käyttö on yleistynyt Suomessa nopeasti. Joka päivä noin 170 000 alle 15-vuotiasta suomalaislasta ottaa jotain lääkärin määräämää lääkettä. Yleisimmin lapsille määrätään mikrobi-, astma- ja allergialääkkeitä. Lisäksi vanhemmat lääkitsevät itse lapsiaan vitamiineilla, kipu- ja kuume- ja yskänlääkkeillä sekä paikallisesti käytettävillä allergialääkkeillä. Suomalaisissa lapsiperheissä lääkkeet eivät ole niin merkittävässä asemassa lasten pienten ja tilapäisten vaivojen hoidossa kuin amerikkalaisissa ja eteläeurooppalaisissa perheissä. Käytännön ongelmat lasten lääkityksessä kotona ovat yleisiä ja liittyvät usein lääkkeen makuun, lääkemuotoon, annosteluaikatauluun, mahdollisiin haittavaikutuksiin sekä vanhempien asenteisiin lääkehoitoa kohtaan.

Riitta Ahonen, Kati Sepponen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat