8 vuoden koulutusohjelmat

1. Cummings C.W. (Ed.): Otolaryngology - Head and neck surgery (Mosby)

Suomen Lääkärilehti 75 vuotta

Suomen Lääkärilehti viettää 75-vuotisjuhlavuottaan. On hieman makuasia, mitä pidetään lehden syntymäpäivänä. Ensimmäiset lääkärien yleisissä kokouksissa kirjatut keskustelut lehden tarpeellisuudesta käytiin jo vuonna 1911. Kaksi vuotta myöhemmin Medicus-nimisen lehden suunnittelu eteni jopa niin pitkälle, että kannesta tehtiin koevedos. Suurten painokustannusten takia ja ensimmäisen maailmansodan lähestyessä hanke ei kuitenkaan kasvanut vielä julkaisutoiminnaksi. Hallitus alkoi kuitenkin julkaista 1916 päätoksistään tiedotteita jäsenistölleen. Vuodelta 1921 peräisin olevan yleisen kokouksen pöytäkirjamerkinnän mukaan: "Koska liiton jäsenten harrastus Tiedonantoja kohtaan on laimentunut ja siinä tapaa pelkästään liiton hallituksen jäsenten taholta laadittuja kirjoituksia, päätettiin vuoden 1922 alusta lukien ryhtyä julkaisemaan Suomen Lääkäriliiton Aikakauslehteä". Uuden lehden uskottiin herättävän kirjoitteluintoa aikaisempaa laajemmin ja elvyttävän vuorovaikutusta liiton hallituksen ja jäsenkunnan välillä. Laskemme, että Suomen Lääkärilehden taival alkoi näistä tapahtumista, vaikka nimi vasta vuonna 1945 muutettiin Suomen Lääkärilehdeksi.

Taito Pekkarinen

Suomen lääketiedettä ja terveydenhuoltoa 1830-luvulta nykypäivään

Tämä Suomen Lääkärilehden 75-vuotisjuhlan merkeissä julkaistava katsaus alkaa 1830-luvulta, joka oli varsinkin maamme lääkärikunnan kehitystä ajatellen merkittävää aikaa. Koulutuksen kannalta ratkaiseva parannus oli ensimmäisen yliopistosairaalan eli Kliinisen instituutin avaaminen Helsingissä vuonna 1833. Toinen tärkeä tapahtuma oli ensimmäisen pysyväksi jääneen lääkäriseuran, Finska Läkaresällskapetin (Suomen lääkäriseura), perustaminen vuonna 1835. Tämä pääosin tieteellinen yhdistys sai toimia myös ammatillisena yhdyssiteenä, vuodesta 1881 alkaen rinnakkain Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin kanssa, kunnes Suomen Lääkäriliitto perustettiin vuonna 1910. Tämä katsaus on pakostakin valikoiva ja siinä tarkastellaan lääketieteen ja terveydenhuollon kehitystä lähinnä käytännön toiminnan kannalta.

Arno Forsius

Suomen arkkiatrit kautta aikojen

Arvonimi arkkiatri on tunnustus lääkäreille hyvin suoritetusta työstä parantavan, ehkäisevän tai tutkivan lääketieteen eri osa-alueilla. Korkeatasoinen yhteiskunta- ja ammattietiikka on arvonimen saannin perusedellytys. Voitaneen sanoa, että arkkiatrin arvon myöntämisellä on aina haluttu poimia esiin mallilääkäreitä. Arkkiatrien antaman hyvän esimerkin on toivottu heijastuvan koko ammattikuntaan. Suomessa arkkiatrin arvonimiä on annettu vuodesta 1817 alkaen. Arvonimen on tähän mennessä saanut 12 suomalaista lääkäriä. Suomen Lääkärilehti on halunnut kunnioittaa arkkiatriemme arvokasta työtä esittelemällä heidät juhlanumerossaan.

Kauko Kouvalainen

Lääketiede tieteenä

Mies tuli pellolle reppu selässä ja kuoli. Mitä repussa oli? Jos tällaiseen kysymykseen odotetaan vastausta, on vastaaja puolestaan oikeutettu olettamaan, että repun sisällön, pellolle tulemisen ja kuoleman välillä on luontevasti selittyvä yhteys. Tällaista vastausta on kuitenkin suhteellisen vaikea keksiä. Kun meille kerrotaan, että repussa oli laskuvarjo, voimme havahtua huomaamaan, että olimme tiedottomasti ottaneet huomioon vain sellaisia mahdollisuuksien pelitiloja, joissa pellolle tullaan maata pitkin. Eräiden vaihtoehtojen poissulkeminen esti annetun ratkaisun löytämistä.

Pentti Alanen

Psykoanalyyttinen psykoterapia nykypäivän lääketieteessä

Psykiatrisessa tutkimuksessa ja hoidossa on viime vuosina painottunut biologinen suuntaus sitä edeltäneen psykodynaamisen korostuksen sijasta. Missä määrin tämä on yhteydessä psykiatrian viitekehyksen kaksijakoisuuteen ja sekä yleisön että psykiatrien omiin epärealistisiin odotuksiin? Ollaanko psyykkisen kokemusmaailman empiirinen ensisijaisuus kieltämässä? Ollaanko selvillä eroista mielen sisältöjä kuvaavan ymmärtävän tiedon ja todellisuuden aineellisina tavoitettavia aspekteja koskevan selittävän tiedon välillä? Ymmärretäänkö perustavanlaatuiset eroavuudet analyyttisen psykoterapian ja somaattisen hoidon päämäärissä ja tuloksellisuuden kriteereissä? Mikä merkitys psykiatrialle ja koko lääketieteelle olisi psykoanalyyttisen psykoterapian menettämisestä ainoana spesifisenä siltana potilaan kokemusmaailman ymmärtämiseen ja hoitamiseen? Mitä seurauksia kokemusmaailman sivuuttamisesta olisi lääketieteen ihmiskuvan tieteelliselle uskottavuudelle ja lääkärin ammatin tarkoituksenmukaiselle harjoittamiselle?

Veikko Tähkä

Aivotutkimus vaikuttaa lääketieteeseen 2000-luvulla geeniteknologiaakin voimakkaammin

Elämme geeniteknologian lumoissa. Tämä uusi maailma muuttaa lääketieteen konseptia perusteellisesti, ei vain tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt. Esimerkiksi kroonisten neurologisten sairauksien tutkimuksessa on edetty geenien tasolle. Tunnetaan mm. Alzheimerin tautiin liittyviä geenimutaatioita. Tämä tutkimuslinja on - myös suomalaisten tulosten ansiosta - tuonut monista rappeuttavista sairauksista käyttöön täysin uusia konsepteja. Mitä ilmeisimmin tällä linjalla edelleen tuotetaan uusia sairauksien malleja, joiden avulla taudinkulkua hidastavia terapioita ja geeniterapiaa voidaan testata.

Paavo Riekkinen, Aarne Ylinen

Geeniteknologia tulevaisuuden lääketieteessä

DNA (deoksiribonukleiinihappo) on molekyyli, jonka rakenteeseen tallentuu sukupolvelta toiselle siirtyvä geneettinen informaatio. DNA rakentuu neljästä emäksestä (adeniini, guaniini, tymiini, sytosiini), joiden emäsjärjestys sisältää tiedon kaikista olemassa olevista proteiineista (kuvio 1). DNA-nauhan sisältämät geenit luetaan lähetti-RNA:ksi, joka ohjaa ribosomeissa proteiinien rakentumista. Proteiinit välittävät geneettisen informaation yksilön toiminnalliseksi kokonaisuudeksi (1).

Seppo Ylä-Herttuala

Syöpätautien hoidon visiot

Syöpäpotilaiden ennustetta parantanevat tulevaisuudessa nykyisten hoitomuotojen tehostuminen, yhdistelmähoitojen yleistyminen ja lääketieteellisen teknologian eteneminen. Kehitteillä on vaikutusmekanismiltaan uudentyyppisiä syöpälääkkeitä ja uusia syövän hoitomuotoja, kuten antiangiogeeninen hoito, geeniterapia ja oligonukleotidihoito, monoklonaalisiin vasta-aineisiin perustuvat immunotoksiinihoito ja immunosädehoito sekä lisäksi uudenlaisia syöpärokotteita. On todennäköistä, että monia uusista syövän hoitotavoista tullaan käyttämään erilaisina yhdistelminä jo nykyisin käytössä olevien hoitojen kanssa, ei niinkään syövän ainoina hoitoina.

Heikki Joensuu

Siirteet ihmisen varaosina

Elinsiirroissa on päästy nykyiselle tasolle elimistön immunologian tuntemuksen lisääntymisen ja immunosuppressiivisen lääkityksen kehityksen ansiosta. Kolmoislääkityksen käyttöönotto 1980-luvun alussa vähensi ratkaisevasti ensimmäisen vuoden hylkimisreaktioita ja lisäsi samalla mahdollisuuksia yhä useampiin siirtoleikkauksiin. Nykyisin on munuaisten, sarveiskalvon, maksan ja varsinkin sydämensiirtoleikkausten tarve moninkertainen luovutettuihin elimiin verrattuna. Lähitulevaisuudessa esim. sydämensiirtoa minisialta ihmiselle pidetään täysin mahdollisena ja tekninen valmius lajien välisiin siirtoihin alkaa olla olemassa. Elinsiirtoihin liittyy kuitenkin vielä paljon ennakkoluuloja ja eettisiä ongelmia, jotka vahingoittavat alan toimintaa.

Pekka Häyry