75987 osumaa

Rokotteella eroon kokaiinista

Kokaiini on eteläamerikkalaisen pensaan lehdistä saatava alkaloidi, jota vuoristointiaanit ovat kautta aikojen käyttäneet pureskelemalla kasvin lehtiä. Lääketiedettäkin kokaiini on ehtinyt palvella puudutteen muodossa. Se on nimittäin hyvä pintapuudute, joka myös supistaa verisuonia. Kokaiini on kuitenkin hyvä renki, mutta armottoman vaarallinen isäntä. Laajemmasta puudutekäytöstä luovuttiin, kun huomattiin, että kokaiini vaikuttaa voimakkaasti keskushermostoon aiheuttaen helposti psyykkisen riippuvuuden aineesta (kokaiinia löytynee enää vain korvalääkärien vastaanotoilta tärykalvopuudutusta varten).

Ulseratiiviseen koliittiin liittyvät hepatobiliaariset muutokset

Ulseratiivinen koliitti (UC) on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, jonka etiologia on tuntematon. Siihen liittyy melko usein liitännäissairauksia: maksa- ja sappiteiden muutoksia, niveltulehduksia, selkärankareumaa sekä iho- ja silmätulehduksia. Tärkein ulseratiiviseen koliittiin liittyvä maksa- ja sappiteiden sairaus on primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC). Se on sappiteitä fibrotisoiva ja ahtauttava tulehdus, joka edetessään voi johtaa maksasolukon vaurioon ja kirroosiin. Pääosa ulseratiivista koliittia sairastavista potilaista voidaan hoitaa lääkityksellä. Kuitenkin merkittävälle osalle potilaista (20-30 %) lääkehoito on riittämätön ja joudutaan suorittamaan proktokolektomia. Vaikka proktokolektomia parantaa suolitulehduksen, sen vaikutus liitännäissairauksiin, erityisesti maksa- ja sappitiemuutoksiin, on ollut epäselvä.

Petri Aitola

Murhapolttajien erityispiirteet

Murhapolton trendiä Suomessa tutkittiin analysoimalla virallisia tilastoja (STV XXIII A) vuosilta 1965-91 Lisäksi tutkittiin Oulussa psykiatrian klinikassa mielentilatutkimuksessa vuosina 1975-93 olleiden murhapolttajien (n = 98) otosta käyttämällä verrokkiaineistona henkirikoksen tekijöitä (n = 55). Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää murhapolttajien mielenterveyshäiriöitä, älykkyyttä ja nuorten murhapolttajien erityispiirteitä kvantitatiivisin menetelmin se- kä aggressiivisuutta ja itsetuhoisuutta kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä.

Pirkko Räsänen

Uusi immunofluorometrinen kokonaisreniinin määritysmenetelmä

Angiotensiini II:lla on verenpaineen, verenkierron ja elektrolyyttitasapainon säätelyn lisäksi toisenlaisia tehtäviä eri kudoksissa, kuten follikkelin kehittyminen munasarjassa, ovulaatio ja munasarjan tuottamien hormonien synteesi sekä neovaskularisaatio. Näitä tapahtumia säätelee kudoksissa syntyvä proreniini. Proreniiniä, joka on munuaisten tuottaman reniinin esiaste, syntyykin munuaisten lisäksi useissa kudoksissa, kuten munasarjoissa, istukassa ja verisuonten seinämillä. Tämän vuoksi proreniiniä on nimitetty kudosreniiniksi. Reniinin eritystä säätelevät tekijät vaikuttavat munuaisista erittyvän proreniinin synteesiin samansuuntaisina. Proreniinin synteesin säätely muissa kudoksissa on erilaista ja irrallaan munuaisissa tapahtuvan reniinin ja proreniinin synteesin säätelystä. Esimerkiksi proreniinin eritys munasarjoista on hormonitasapainosta riippuvainen ja vaihtelee kuukautiskierron mukaan.

Irma Matinlauri

Nivelreumaa sairastavien ylikuolleisuus ja kuolinsyyt Suomessa 1989

Vajaat 2 000 suomalaista sairastuu vuosittain nivelreumaan. Nivelreuma voi aiheuttaa potilaalle kipua ja heikentää toimintakykyä sekä aiheuttaa sosiaalisia että taloudellisia haittoja. Arviot sairauden aiheuttamasta eliniän lyhenemisestä vaihtelevat suuresti - 3 vuodesta jopa 18 vuoteen. Ylikuolleisuus on yleensä ollut suurempi sairaala-aineistoihin perustuvissa tutkimuksissa, joihin potilaat voivat valikoitua sosiaaliluokan perusteella: niihin rikastuu vaikeita tautitapauksia. Aikaisemmat nivelreuman kuolleisuustutkimukset ovat kaikki olleet kohorttitutkimuksia. Yhtään aikaisempaa nivelreuma-aineistoa ei ole seurattu siihen asti, kunnes kaikki potilaat ovat kuolleet, vaikka kuolinsyyt voivat vaihdella taudin keston mukaan. Aikaisemmin tehtyihin nivelreuman ylikuolleisuutta koskeviin tutkimuksiin potilaat on kerätty kestoltaan vaihtelevan sairastamisajan jälkeen, jolloin enin osa rauhoittuneista tautitapauksista on jäänyt aineistosta pois.

Riitta Myllykangas-Luosujärvi

Epiteelisolujen kalvokuorikko

Epiteelisolut ovat polaroituneita soluja. Niiden solukalvossa voidaan yleensä erottaa kolme sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan toisistaan poikkeavaa aluetta: onteloa (esimerkiksi ruoansulatuskanavaa) vasten oleva apikaalikalvo, toisten solujen kanssa kontaktissa oleva lateraalikalvo sekä basaalikalvo, joka välittää yhteyksiä tyvikalvoon ja sen alaisiin rakenteisiin. Tällä hetkellä tiedetään useita tekijöitä, jotka osallistuvat epiteelisolujen polariteetin muodostamiseen ja sen ylläpitämiseen. Yksi näistä on solun sisäinen tukiranka ja erityisesti aivan solukalvon alla oleva verkkomainen tukiranka, ns. kalvokuorikko. Kalvokuorikko löydettiin ensimmäisenä punasoluista, joissa sen rakenne on tarkasti selvitetty. Punasoluissa tämän verkon säikeet muodostuvat sauvamaisesta proteiinistä, spektriinistä, ja solmukohdat useista muista proteiineistä. Verkko on kiinnittynyt useista kohdista solukalvon ioni-kanaviin ja glykoproteiineihin, ja sen tehtävänä on tukea solukalvoa ja pitää yllä punasolujen kaksoiskoveraa muotoa. Spektriiniä on löydetty myös kaikista muista elimistömme soluista, mutta näissä kalvokuorikon tarkka rakenne ja tehtävät ovat vielä hyvin epäselviä.

Virva Huotari

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030