75985 osumaa

Melatoniini - monen sairauden taustatekijä?

Melatoniini opittiin 80-luvulla tuntemaan erityisesti kaamosmasennuksen mahdollisena avaintekijänä. Kaamosmasennuksen havaittiin liittyvän melatoniinierityksen vuorokausirytmin häiriintymiseen. Viime vuosina on havaittu, että myös melatoniinin kokonaiserityksellä voi olla merkitystä monissa sairauksissa. On saatu viitteitä siitä, että rintasyöpä, iskeeminen sydänsairaus sekä mm. MS-tauti olisivat yhteydessä vähentyneeseen melatoniinieritykseen. Toisaalta melatoniinierityksen vähentyminen näyttäisi lievittävän mm. Parkinsonin taudin oireita ja vähentävän epileptisten kohtausten lukumäärää. Melatoniinia koskeva tutkimustyö on kuitenkin vielä alkuvaiheessaan ja tähän mennessä saatuihin tuloksiin on suhtauduttava varauksella.

Jyrki Penttinen

Väkivalta syynä kolmasosaan kasvomurtumista Lounais-Suomessa vuosina 1985-1989

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettiin 80-luvun jälkipuoliskolla 699 kasvomurtumapotilasta. Vammoista 33 % oli väkivallan aiheuttamia ja 22 % oli syntynyt liikenteessä. Potilaita oli vuosittain noin 140, eikä määrä muuttunut merkitsevästi tarkastelujakson aikana. Verrattuna 15 vuotta aikaisempaan TYKS:ssa hoidettujen leukamurtumien analyysiin runsasenergiaiset liikennevammat näyttävät vähentyneen ja vähäenergiaiset väkivaltavammat sen sijaan lisääntyneen. Kyseinen muutossuunta tulisi ottaa huomioon hoidon organisoinnissa ja henkilöstön koulutuksessa.

Kalle Aitasalo, Risto Lehtinen, Heikki Valkama, Esa Laurikainen

Purentaelimen toimintahäiriöiden diagnostiikka ja hoito

Purentaelimen toimintahäiriöt ovat varsin yleisiä vaivojen aiheuttajia, ja oireet saattavat säteillä kasvojen alueelta muualle päähän sekä niska- ja hartiaseutuun. Niiden mahdollisuus vaikeaselkoisten oireiden syynä tulisi muistaa erityisesti, kun potilaalta puuttuu hampaita tai hänellä on hammasproteesi. Hampaiston ja purennan tarkistus sekä tarvittaessa lähettäminen hammaslääketieteelliseen konsultaatioon voivat säästää potilasta kalliilta tutkimuksilta ja hoidon pitkittymiseltä.

Aune Raustia

Päihdepotilaan perustutkimus

Kattava kliininen perustutkimus on olennaisen tärkeä päihdepotilaiden diagnostiikassa hoidossa ja kuntoutuksen suunnittelussa. Liikakäytön kliinisten merkkien havainnointi voi myös ohjata ongelman jäljille silloin, kun potilas ei itse tuo asiaa esiin. Tampereen yliopistossa on koottu päihdepotilaan statuksen määritystä varten lomake, joka sisältää laajasti näillä potilailla esiintyvät kliiniset löydökset.

Kaija Seppä, Rauno Mäkelä, Kari Poikolainen, Pekka Heinälä

Vähäinen seerumin E-vitamiinipitoisuus on diabeteksen riski

Diabeteksen syvimpiä syntyjä ei tunneta, mutta etiologisten tekijöiden joukossa näyttävät olevan myös vapaat radikaalit. Tiedetään mm., että saarekesoluissa on vain niukalti entsyymejä, jotka hävittävät vapaita radikaaleja, että eläimissä vapaita radikaaleja muodostavat aineet (mm. alloksaani) aiheuttavat diabeteksen ja että vapaita radikaaleja hävittävät yhdisteet suojaavat koe-eläintä diabeteksen kehittymiseltä. Ihmisestä toisaalta tiedetään, että vapaiden radikaalien aiheuttamaa lipidiperoksidaatiota on diabeetikoilla enemmän kuin terveillä ja että insuliiniresistenssiä voidaan vähentää vapaita radikaaleja eliminoi-valla aineella, E-vitamiinilla.

Robert Paul

Soluttomien hinkuyskärokotteiden hyvä teho varmistettu

Ruotsissa ja Italiassa on Yhdysvaltain allergia- ja infektioinstituutin tuella tutkittu laajasti ja erittäin kontrolloidusti uusien soluttomien hinkuyskärokotteiden haitattomuutta ja tehoa. Tutkimusten tulokset ovat hyvin yhteneväiset ja kiistattomat. Kokosolurokote aiheuttaa selvästi enemmän itkuisuutta, kuumetta ja paikallisia reaktioita kuin soluttomat valmisteet, jotka eivät tässä suhteessa eronneet kontrollina käytetystä DT:stä. Pertussistoksoidia, pertaktiinia ja filamenttihemagglutiniinia sisältävät rokotteet antoivat noin 85 %:n suojan. Muiden komponenttien lisääminen ei parantanut tehoa. Jos sen sijaan pertaktiini jätettiin yhdistelmästä pois, teho heikkeni alle 60 %:iin. Merkittävin havainto kuitenkin oli vanhan kokosolurokotteen huono teho: Ruotsissa 48 % ja Italiassa vain 36 %.

Matti Viljanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030