Kaikki epilepsialääkkeistä

Tämän klassikon ensimmäinen painos ilmestyi neljännesvuosisata sitten, ja siitä lähtien se on ollut selvästi kattavin teos epilepsialääkkeistä.

Olli Waltimo

Elääkö vai kuolla?

Teologian tohtori Heikki Kotilan toimittama kirja kuolemasta ja eutanasiasta ilmestyi vuosi sitten ja on jatkuvasti ajankohtainen. Terveydenhuollon ammattilaisille järjestettyihin kuolema-aiheisiin kursseihin ja seminaareihin on osallistuttu vilkkaasti. Julkista keskustelua on käyty kohtuullisen vireästi, vaikkakin suomalaisittain maltillisesti. Mahdollisimman monien kansalaisten ja eri alojen asiantuntijoiden tulisikin ottaa kantaa eutanasiakysymykseen ja kuolevan potilaan hoitoon. Vaikka kuolevaa yleensä hoitavat ammattiauttajat, nämä kysymykset eivät kuulu vain heidän pohdittavakseen.

Reino Pöyhiä

Pyhä Quirinus - suomalaisen kansanperinteen Histervo

Pyhän Quirinuksen taru kuvaa hyvin niitä piirteitä, jotka aikoinaan liittyivät pyhimyksiin tautiin sairastuneen suojelijoina. Quirinus oli alunperin Italiassa, Rooman pohjoispuolella, asuneiden sabiinilaisten sodanjumala. Quirinuksen nimi johtui sabiinilaisten heittokeihästä tarkoittavasta sanasta quiris. Hän oli siten tarunhohtoinen keihäänkantaja, jota vastasi roomalaisten kulttuurissa sodanjumala Mars. Jupiter, Mars ja Quirinus muodostivat yhdessä roomalaisten tärkeän jumalatriadin.

Arno Forsius

Suomenpainetauti

Kymmenet tuhannet lapset puoliperheissä. Satatuhatta nuorta pitkäaikaistyöttöminä. Kaksi miljoonaa työelämässä. Puoli miljoonaa eläkkeellä ja toinen puoli sille pyrkimässä tai joutumassa. Vienti vetää ja Suomi päänsä täyteen. Markkinavoima-jumala kieltää arvokeskustelun. Kotimarkkinat luhistuvat. Syyt ja seuraukset johtavat Mandelbroth'n tautologiseen monstrumiin. "Ahistaa."

Pisara

Säästetäänkö erikoissairaanhoito toimintakyvyttömäksi?

Julkinen keskustelu hakee mielellään epäkohtia, puutteita ja tehottomuutta. Se nostaa huomattavasti harvemmin esille positiivisia asioita, joita esimerkiksi Suomen terveydenhuollossa on poikkeuksellisen paljon. Terveydenhuoltomme kaksi poikkeuksellisen lihavaa vuosikymmentä päättyivät 1990-luvun alussa rahan puutteeseen. Valtionosuuksien maksatusjärjestelmä uudistettiin ja niitä on supistettu voimakkaasti. Kunnat ajautuivat rahavaikeuksiin verotulojen romahdettua vuosikymmenen alussa. Erikoissairaanhoito joutui nopeasti negatiivisen huomion kohteeksi julkisia varoja runsaasti - joidenkin mielestä jopa tuhlailevasti - käyttävänä järjestelmänä. Kuntien varojen käytöstä päättävien mieliin vakiintui käsitys, että kuntien rahoitusvaikeuksia voidaan olennaisesti korjata, kunhan vain erikoissairaanhoito saadaan säästämään. Näitä puheita on varmasti pidetty lähes jokaisen erikoissairaalan hallinnossa.

Taito Pekkarinen

Förlamas specialsjukvården av sparandet?

Massmedierna tar gärna upp missförhållanden, brister och ineffektivitet men fokuserar däremot betydligt mera sällan debatten till positiva företeelser, som det t.ex. finns ovanligt gott om i hälso- och sjukvården. Två för vår hälso- och sjukvård sällsynt goda årtionden avslutades tvärt i början av 1990-talet då pengarna tog slut. Systemet för utbetalning av statsandelar förnyades och statsandelarna skars ned betydligt. Då också skatteintäkterna samtidigt minskade kraftigt blev kommunernas ekonomi synnerligen ansträngd. Som storkonsument av offentliga medel framstod specialsjukvården snart i negativ dager. De kommunala beslutsfattarna fick för sig att kommunernas ekonomiska problem kunde lösas endast ifall sjukvården kunde förmås att spara.

Työkyvyn arviointikoulutuksesta uutta muotoa täydennyskoulutukseen

Eläkelainsäädäntöömme tehtiin vuoden 1996 alussa joukko uudistuksia, joiden tavoitteena oli varmistaa eläketurvan rahoituksen riittävyys myös pitkällä aikavälillä. Merkittävimmät periaatteelliset muutokset koskevat työkyvyttömyyseläkkeitä. Lääkäreillä on keskeinen asiantuntijarooli potilaidensa toiminta- ja työkyvyn arvioinnissa ja siten muutokset koskevat suoraan suurinta osaa potilastyötä tekevistä lääkäreistä. Itse asiassa työkyvyn arvioinnissa käytetyn svB-lomakkeen uudistamisen (SLL 35/95) myötä jokainen työkykyarviota tekevä lääkäri törmää myös uuteen työkyvyn arviointikäytäntöön.

Jukka Kivekäs, Hannu Halila

Primaarisen hyperparatyreoidismin kirurginen hoito OYKS:ssa 1974-1993

Primaarinen hyperparatyreoidismi on yleinen mutta usein sattumalta löytyvä, melko vähäoireinen ikääntyvän väestön sairaus, joka ilmeisesti edelleen jää hyvin suurelta osalta potilaista diagnosoimatta. Se hoidetaan leikkauksella. Paikantamistutkimukset eivät ole tarpeellisia ennen ensimmäistä leikkausta: ne eivät paranna leikkaustuloksia eivätkä ole taloudellisesti kannattavia. Samanaikainen kilpirauhasleikkaus ei huononna leikkaustuloksia eikä lisää leikkauskomplikaatioiden määrää.

Matti V. Kairaluoma, Juhani Kellosalo, Hanna Mäkäräinen, Heikki Kiviniemi, Kari Haukipuro, Matti I. Kairaluoma

Otoskleroosin leikkaus- ja lääkehoito

Otoskleroosi on yleisin johtumistyyppistä huonokuuloisuutta aiheuttava sairaus aikuisilla. Valtaosalle potilaista kuulo saadaan nykyään palautetuksi leikkauksella, mutta toimenpide vaatii kirurgilta runsaasti taitoa ja harjaantumista. Kirjoittaja esittää, että riittävä kokemus turvattaisiin keskittämällä nämä toimenpiteet suurimpiin yksiköihin tarpeeksi harvoille korvakirurgeille. Uusintaleikkaukset tulisi tehdä yliopistosairaaloissa.

Hans Ramsay

Replantaatiokirurgia tänään

Traumaattisesti elimistöstä irronneen kudoksen replantointi ja revaskularisointi on nykyään vakiintunut osa käsikirurgian päivystystoimintaa. Suomessa tosin vain HYKS:ssa ja TAYS:ssa on resurssit ympärivuorokautiseen päivystykseen. Replantaation onnistumisen ehdoton edellytys on oikea ensihoito: potilaan vuotojen tyrehdyttäminen painesitein ja irronneiden osien kuljettaminen sopivan viileässä, +4-0 C:n lämpötilassa. Aina ei ole syytä yrittääkään irronneen osan takaisinliittämistä, sillä tavoitteena on oltava mahdollisimman hyvä toiminnallinen lopputulos, ei vain kosmeettinen. Varsinkin laajalti murskautuneen raajan korjauksessa voi parempi ratkaisu olla epäanatominen rekonstruktio tai hyvä proteesi.

Timo Raatikainen