Uskomusten ja mielikuvien taustoja

Arkisen elämän ajattelussa on paljon ansoja, joihin itsekukin on joskus pudonnut. Tavallisimpia ovat ehkä illusoriset korrelaatiot: asioiden välille kuvitellut yhteydet tai peräti syy-seuraussuhteet. Niiden eteen joutuu jokainen lääkäri, koska ihmiset yhdistävät tunnetusti sairastumisensa hyvin monenlaisiin arkielämän sattumuksiin.

Harri Vertio

Tohtori Johann Faust - mies, joka myi sielunsa paholaiselle

Jonkun ihmisen tiedot ja kyvyt saattavat näyttää toisten silmissä suorastaan taikuudelta. Jos taitoja on käytetty yhteiskunnan tai sen jäsenten etujen vastaisesti, on herkästi herännyt epäilyjä, että ne ovat peräisin pahoilta hengiltä. Tarina paholaisen kanssa liiton tehneestä ihmisestä on vanhaa perua. Se oli tunnettu juutalaisessa kulttuurissa jo Kristuksen syntymän aikoihin.

Arno Forsius

Rankkaa kirjoittelua terveydenhuollostamme

Maan päälehti on lähtenyt räväkkään keskusteluun maamme terveydenhuollosta. Tammikuisen sunnuntailiitteen kirjoitusten otsikointi linjaa keskustelun sisältöä: "Maassa 401 sairaalaa ja yhtä monta ongelmapesäkettä", "Potilasjonot ovat politikoinnin välineitä", "Kukaan ei uskalla katsoa terveydenhuollon tulevaisuuteen". Pari päivää myöhemmin julkaistu pääkirjoitus kyseenalaistaa nykyisen sairaanhoitopiirijakomme, hoidon porrastuksen toimimattomuus todetaan viittauksella terveyskeskusten vuodepaikkojen ja kroonikko-osastojen riittämättömyyteen, jolloin potilaita hoidetaan kalliisti erikoissairaanhoidon käytävillä. Tulosvastuuajattelu saa rankan tuomion: "Tulosvastuun tähden kaikki lääkärit eivät enää hoida potilaan sairautta, vaan keräävät pisteitä tutkimuksista ja hoidoista, joihin kaikkiin tullaan eri päivinä". Ainoana positiivisena asiana mainitaan kustannusten väheneminen muutamana viime vuonna. Pari päivää myöhemmin eräs kollega väittää lehden yliöartikkelissa suomalaislääkärien olevan tippumassa taitojensa takia eurojunasta, ja että "yksi englantilainen huippukirurgi voisi leikata vuodessa enemmän potilaita kuin HYKS (22 kirurgia) yhteensä".

Taito Pekkarinen

Hårda ord om vår sjukvård

Landets största tidning har startat en utmanande debatt om den finländska hälso- och sjukvården. Rubrikerna för artiklarna i en söndagsbilaga i januari anger tonen: "Vi har 401 sjukhus och lika många problemhärdar","Patientköer är politiska redskap","Ingen vågar skåda in i sjukvårdens framtid". Några dagar senare publiceras en ledare som ifrågasätter den nuvarande indelningen i sjukvårdsdistrikt. Tidningen konstaterar också att den nuvarande nivåstruktureringen i vården inte fungerar och att det finns för litet vårdplatser vid hälsocentralernas sjukhus och för få kronikeravdelningar, varför patienterna vårdas dyrt i de specialiserade sjukhusens korridorer. Resultatan-svarstänkandet får en hård dom: "På grund av resultatansvaret sköter inte alla läkare längre patientens sjukdom utan samlar poäng genom undersökningar och behandlingar till vilka man skall komma olika dagar." Som det enda positiva draget noteras att kostnaderna minskat under de senaste åren. Några dagar senare skriver en kollega i en stort uppslagen artikel att de finländska läkarna kun-skapsmässigt håller på att missa eurotåget och att "en brittsk toppkirurg opererar fler patienter under ett år än alla HUCS (22) kirurger tillsammans."

Veren kantasolujen autologinen siirto syövän hoidossa

Solunsalpaajahoidon annosintensiteetin lisääminen parantaa eräiden pahanlaatuisten tautien hoitotuloksia, mutta annosten suurentamista rajoittaa hoidon toksinen vaikutus luuytimeen. Tämä haitta voidaan kompensoida palauttamalla luuytimen toiminta solunsalpaajahoidon jälkeen annettavan kantasolusiirteen avulla. Aikaisemmin kantasolut on kerätty luuytimestä, nykyään kuitenkin yhä useammin verestä, koska veren kantasolujen käyttö mm. nopeuttaa hoidosta toipumista. Uusiutuneen non-Hodgkin-lymfooman hoidossa jättiannoksinen solunsalpaajahoito on jo osoittautunut perinteistä hoitoa paremmaksi. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia myös myeloomassa ja rintasyövän liitännäishoidossa. Rintasyövästä on tulossa kantasolujen autologisen siirron tärkein aihe.

Tom Wiklund, Liisa Volin, Tapani Ruutu, Heikki Joensuu

Akuutin sydäninfarktin lääkehoitojen sekundaaripreventiivinen hyöty

Sydäninfarktipotilaan kipu hoidetaan opiaateilla ja nitraateilla. Hapetus ja hemodynamiikka hoidetaan yksilöllisesti. ASAa annetaan pureskeltavaksi tai liuotettuna 160-500 mg heti infarktiepäilyn herättyä. Beetasalpaajaa annetaan infarktipotilaalle laskimoon, jollei hänellä ole sille vasta-aihetta. Liuotushoito tulee aloittaa puolen tunnin kuluessa potilaan sairaalaantulosta, jos ST-väli on koholla eikä hoidolle ole vasta-aiheita. Kehittyvän non-Q-infarktin ja epästabiilin angina pectoriksen erottaminen ei ole alkuvaiheessa mahdollista. Niitä epäiltäessä ja ST-välin ollessa iskeemisesti alentunut, aloitetaan ASAhoidon lisäksi herkästi pienimolekyylisen hepariinin anto ihon alle. ACE:n estäjähoito aloitetaan pienellä annoksella suuren (etuseinä)infarktin uhatessa. Nitraatteja annetaan laskimoon, jos potilaalla on kipuja tai sydän on vajaatoimintainen. Magnesiumsulfaatti ei kuulu sydäninfarktin rutiinihoitoon.

Matti O. Halinen

Sydäninfarktiin sairastuneiden lääkehoitokäytäntö Suomessa vuosina 1986-1992 FINMONICA-tutkimuksen tuloksia

Sydäninfarktin ja yleensä sepelvaltimotaudin lääkehoitokäytännöt ovat muuttuneet paljon 1980-luvun puolivälin jälkeen. FINMONICAn hoitokäytäntötutkimuksessa selvitettiin sydäninfarktiin sairastuneiden henkilöiden sydän- ja verisuonitautilääkitystä kohtausta edeltäneeltä ja sairaalahoidon ajalta sekä kotiutusvaiheessa annettuja lääkemääräyksiä. Selvimmin lisääntyivät ASAn ja sydäninfarktin liuotushoidon käyttö, jotka yleistyivät varsinkin Lounais-Suomen tutkimusalueella. Liuotushoidon sai siellä 90-luvun alussa lähes puolet varmaan sydäninfarktiin ja ASAa 90 % varmaan tai todennäköiseen infarktiin sairastuneista. ASAn käyttö lisääntyi samoin myös jatkohoidossa sairaalasta pääsyn jälkeen, ja viimeisenä tutkimusvuotena sitä Lounais-Suomessa määrättiin kotiutettaessa 90 %:lle infarktipotilaista.

Heikki Miettinen, Markku Mähönen, Veikko Salomaa, Matti Ketonen, Matti Arstila, Pirjo Immonen-Räihä, Esko Kaarsalo, Seppo Lehto, Harri Mustaniemi, Matti Niemelä, Pertti Palomäki, Pekka Puska, Kalevi Pyörälä, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto, Tapio Vuorenmaa

Instabiilin olkanivelen diagnostiikka ja hoito

Olkanivelen instabiliteetti on yleinen vaiva, joka usein aiheuttaa merkittävää haittaa, jopa työkyvyttömyyden. Olkanivelen toistuva anteriorinen luksaatio on nuorten aikuisten vaiva, joka syntyy useimmiten vamman yhteydessä: nivelen tukirakenteet pettävät olkaluun mennessä sijoiltaan. Toistuva posteriorinen luksaatio taas on lasten ja nuorten vaiva, jonka perussyy on rakenteissa. Näillä potilailla on usein joka suuntaan löysä olkanivel, multidirektionaalinen instabiliteetti, ja löysyyttä muissakin nivelissä. Vaikein diagnosoida on olkanivelen piilevä instabiliteetti, jossa nivel on kipeä ja toiminnaltaan huono, mutta ei varsinaisesti mene pois paikoiltaan.

Martti Vastamäki

Mustikka huulessa paranee kylmähoidolla

Nestetyppijäädytykseen perustuva kylmähoito on tehokas, joskin vielä huonosti tunnettu hoitomuoto huulessa sijaitsevan laskimonlaajentuman, "laskimojärven" poistamiseksi. Menetelmä täyttää hyvin esteettisen vaivan hoidolle asetetut vaatimukset: se ei aiheuta vaaraa terveydelle eikä ulkonäölle. Lisäksi se on kustannuksiltaan edullinen.

Raimo Suhonen

Millainen kolibakteeri aiheuttaa uusiutuvan virtsatietulehduksen?

Virtsatieinfektio uusii puolen vuoden kuluessa ensimmäisestä infektiosta noin joka neljännellä naisella. Onko kenties bakteereissa joitain erikoisen äkäisiä, jotka olisivat toistuvan virtsatietulehduksen syynä. Tähän kysymykseen etsittiin vastausta kahden jenkkiyliopiston terveysasemalla.

Heikki Arvilommi