75949 osumaa

Mielenterveyspotilaiden kuntoutus - priorisointi umpikujassa?

Terveydenhuollon priorisointiprojekti päätyi Hanasaaressa vuoden 1993 lokakuussa siihen, että potilaskohtaisia priorisointivalintoja on vähennettävä ja tautikohtaista priorisointia ei tule toteuttaa. Elokuussa 1995 KELA lopetti kokonaan psykoterapiaa tarvitsevien potilaiden uusien kuntoutusjaksojen rahoittamisen. Samalla supistettiin käynnissä olevien kuntoutusten kestoa ja kuntoutuskäyntien tiheyttä merkittävästi. Päätökset tehtiin, koska psykoterapia-kuntoutuksen tarve ylitti sitä varten varatun harkinnanvaraisen määrärahan salliman toimintalaajuuden.

Kari Pylkkänen

Prioriteringsprojekt i återvändsgränd

Hälso- och sjukvårdens prioriteringsöverläggningar som avslutades på Hanaholmen i oktober 1993 utmynnade i att de patientrelaterade prioriteringsalternativen måste bli färre och att förtur relaterad till sjukdom inte skall gälla. I augusti 1995 slutade Folkpensionsanstalten helt med att bekosta nya rehabiliteringsomgångar för behövande patienter. Samtidigt reducerades omfattningen av pågående rehabiliteringsbehandlingar och antalet konsultationer i rehabiliteringssyfte avsevärt. Besluten fattades eftersom behovet av psykoterapeutisk rehabilitering översteg de medel att användas enligt prövning som anslagits för ändamålet.

Trombosytopenia ja trombosytoosi

Trombosyytit ovat luuytimen megakaryosyyttien sytoplasmasta irronneita pieniä tumattomia partikkeleita, jotka osallistuvat primaarihemostaasiin muodostamalla verisuonen vauriokohtaan trombosyyttitulpan. Lisäksi ne säätelevät aktiivisesti sekä trombosyyttien omaa että verisuonten seinämäsolujen toimintaa. Trombosyyttien elinaika verenkierrossa on 7-10 vuorokautta. Retikuloendoteliaalijärjestelmä poistaa ikääntyneet ja vaurioituneet trombosyytit. Trombosytopenia on tavallisin hemostaasin häiriö, ja jos vuoto-oireiselta potilaalta todetaan trombosytopenia, muita hemostaasitutkimuksia ei juurikaan tarvita. Myös trombosytoosiin saattaa liittyä sekä vuotoja että trombooseja; trombosytoosi voi olla itsenäinen tauti, essentiaalinen trombosytemia, tai johonkin muuhun sairauteen liittyvä reaktiivinen tila. Poikkeamat normaalipitoisuudesta voivat johtua hyvin monista syistä ja syyn selvittäminen on hoidon onnistumisen kannalta oleellista.

Eeva Juvonen

Vesirokkorokote rekisteröity

Tänä syksynä tulee Suomessakin vapaasti saataville uusi, entistä viruspitoisempi vesirokkorokote. Kansanterveyslaitoksen työryhmä on määritellyt rokotteen kohderyhmiksi ns. riskipotilaat ja näiden kanssa lähikontaktissa olevat, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa, mutta myös terveet yli vuoden ikäiset lapset ja nuoret lääkärin harkinnan mukaan. Tuleeko vesirokkorokotuksesta osa yleistä rokotusohjelmaa, on toistaiseksi paljolti kustannus- ja tekniikkakysymys. Jos vesirokkorokote onnistutaan yhdistämään MPR-rokotteeseen, uusi nelosrokote olisi helpompi liittää rokotusohjelmaan kuin erillinen pistos.

Timo Vesikari, Pauli Leinikki, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Magneettikuvaukset epilepsian diagnostiikassa

Magneettikuvaus on osoittautunut epilepsiadiagnostiikassa tarkaksi ja monipuoliseksi kuvantamismenetelmäksi. Sillä voidaan todeta sellaisia epileptogeenisiä löydöstyyppejä, jotka eivät näy tietokonetomografiassa. Myös kuvien kvantitatiivinen analysointi on mahdollista, ja varsinkin mesiaalitemporaaliskleroosissa se parantaa tutkimuksen sensitiivisyyttä ja spesifisyyttä. Magneettispektroskopia on vielä edellisistä riippumaton epileptogeenisen pesäkkeen paikantamista palveleva sovellutus, joka perustuu aivojen aineenvaihduntatuotteiden tutkimiseen.

Kaarina Partanen

Virtsauslista diagnostisena apuvälineenä

Virtsauslista on yksinkertainen ja hyödyllinen apuväline erilaisten virtsaamishäiriöiden selvittelyssä. Siitä saa objektiivisen käsityksen potilaan virtsaamistiheydestä, virtsaamisen ajankohdista, virtsamääristä ja rakon tilavuudesta. Virtsauslistan käytön soisi kuuluvan urologisia vaivoja valittavan potilaan perustutkimuksiin jo yleislääkäritasolla. Parhaimmillaan listan täyttö voi olla potilaalle terapeuttinen toimenpide.

Kimmo Taari, Mirja Ruutu

Astman hoito edelleen liian sairaalapainotteista

Astma yleistyi Suomessa 1970-luvulla, ja sen tutkimus sekä hoito keskittyivät sairaaloihin. Vuosina 1972-86 astmapotilaiden sairaalahoitojaksojen määrä lähes kaksinkertaistui. 1980-luvun jälkipuolella sairaalahoito kuitenkin selvästi väheni, mikä osoittaa, että astmaatikot voidaan hoitaa avohoidossa. Sen jälkeen astmapotilaiden sairaalahoito on jälleen ollut kasvussa. Suomessa on erinomainen perustietämys astmasta, tehokas lääkehoitokäytäntö ja uusi astmaohjelma, joiden avulla astmapotilaat pitäisi pystyä hoitamaan suurimmaksi osaksi avohoidossa.

Tuili Tuuponen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030