75940 osumaa

Epoksipolyesteripulverimaalin aiheuttama allerginen alveoliitti

Polyesteripulverimaalin happoanhydridit osoittautuivat allergisen alveoliitin aiheuttajiksi tapauksessa, jossa valaisintehtaan pakkaamon työntekijällä ilmeni työympäristössä toistuvasti kuumetta ja hengenahdistusoireita. Potilaan taudinkuva, röntgenologia sekä löydös bronkoalveolaarisessa huuhtelussa sopivat alveoliittiin. Polyesteripulverimaalille työntekijä oli päässyt altistumaan tehtaan ilmastointijärjestelmän tukkeuduttua. Maalin todettiin sisältävän pieniä määriä ftaalihappoanhydridia ja trimellitiinihappoanhydridia, joita vapautuu kovetuslämpötiloissa. Aiemmin ei ole ollut tiedossa, että Suomessa käytössä olevat pulverimaalit saattavat altistaa trimellitiinihappoanhydridille.

Päivi Piirilä, Sisko Anttila, Martti Hyvönen, Helena Keskinen, Pirkko Pfäffli, Timo Tuomi, Outi Tupasela, Matti Tuppurainen, Henrik Nordman

Colitis ulcerosan hoito hyytymistekijä XIII:lla

Jo toistakymmentä vuotta sitten osoitettiin, että haavaisen paksusuolitulehduksen aktivoituessa ja meleenan lisääntyessä hyytymistekijä XIII:n aktiivisuus heikkenee. Tämä hyytymistekijä vaikuttaa hyytymiskaskadin loppupäässä edistäen lopullisen verihyytymän muodostumista ja haavan paranemista. Münchenin erään yliopiston sisätautiklinikassa (Klinikum rechts der Isar) selvitettiin 12 koliittipotilaan hyytymistekijä XIII:n substituutiohoidosta saama hyöty.

Vastasyntyneen kehitys sydänkirurgian jälkeen

Vaikeiden sydänvikojen kirurginen korjaus edellyttää aina jonkinaikaista verenkierron pysäyttämistä. Isojen verisuonten transpositio, kaikessa harvinaisuudessaan, edellyttää kirurgista korjausta ja käytössä on kaksi anestesiamenetelmää: 1) joko lapsi on hypoterminen ja verenkierto pysäytetään koko toimepiteen ajaksi tai 2) käytetään hidasta virtausta toimenpiteen aikana ja virtaus keskeytetään vain kaikkein kriittisimmiksi hetkiksi. Lastenneurologit ovat kantaneet huolta siitä, missä määrin vastasyntyneelle tehty toimenpide verenkierron pysäytyksineen vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen. Erityisesti on ollut tarve selvittää, kumpi anestesiamenetelmä on myöhemmän kehityksen kannalta turvallisempi.

Dekstropropoksifeenin aiheuttamat myrkytyskuolemat

Dekstropropoksifeenia käytetään kivun hoitoon erityisesti reuma- ja selkäsairauksissa. Dekstropropoksifeeni aiheuttaa tunnetusti lääkeriippuvuutta, ja se on jo pitkään ollut selvästi väärinkäytetyin lääke, opiaatti ja huume ikään kuin lammasten vaatteissa. Vuonna 1994 dekstropropoksifeeni aiheutti Suomessa ennätykselliset 71 kuolemantapausta. Kirjoittajat pitävät myrkytystapausten määrää aivan liian suurena.

Erkki Vuori, Ilkka Ojanperä

Liikekannallepano nivelsairauksia vastaan

Kun reumaatikon polvet turpoilevat, niveliä kuumottaa, kävely on vaikeaa tai niska ei käänny, ei kenties heti tule mieleen, että taustalla jylläävät luomakunnan voimakkaimmat biomodulaattorit. Taistelussa ovat mukana prostaglandiinit esikuntineen ja erilaiset muut tulehduksen välittäjäaineet, interleukiinit ja kasvutekijät. Nivelen sisällä käy prosessi, joka suuntautuu ensin nivelkalvoa kohtaan. Aikaa myöten tukielimistön vankin turva, itse luukudos joutuu antamaan periksi.

Tehostettu ravitsemushoito

Tehostettua ravitsemushoitoa tarvitaan, kun normaalia tietä suun kautta ei voida tyydyttää elimistön ravitsemuksellisia tarpeita. Ajoissa aloitetulla hoidolla ehkäistään painonlasku ja elinten toiminnan häiriöt. Aliravitsemustila hidastaa haavojen paranemista, heikentää infektioiden vastustuskykyä ja voi johtaa spesifisiin puutosoireisiin. Tehostetussa ravitsemushoidossa pyritään ensisijaisesti hyödyntämään käytössä oleva ruuansulatuskanava tai sen osa. Useimmissa tapauksissa on mahdollista antaa ravintoa suoleen - enteraalisesti nenän kautta asetetulla mahalaukkuun tai pohjukaissuoleen johdetulla letkulla. Mikäli päivittäisiä tarpeita ei voida osittain tai kokonaan tyydyttää enteraalisella ravitsemushoidolla, turvaudutaan ravinnon antamiseen laskimon sisäisesti, parenteraalisesti.

Lauri Nuutinen, Matti Uusitupa

Kromosomimuutokset ei-pienisoluisissa keuhkotuumoreissa

Kromosomipoikkeavuuksiin syövissä on kiinnitetty huomiota 60-luvulta lähtien, jolloin Philadelphia-kromosomia koskevat havainnot julkaistiin. Tämä kromosomi on tyypillinen löydös kroonisessa myelooisessa leukemiassa. Sen jälkeen on tyypillisiä muutoksia havaittu myös muissa verisyövän muodoissa, ja nykyään kromosomianalyysi on jo rutiinikäytössä näiden diagnostiikassa. Esimerkiksi lastensyövissä karyotyypillä on muista tekijöistä riippumaton ennustearvo, ja veritautien eri pää- ja alaryhmät voidaan usein tunnistaa niille tyypillisten poikkeavuuksien avulla.

Maria Johansson Soller

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030