Oikean kammion vajaatoiminta

Sydämen oikean kammion vajaatoiminta voi johtua monista syistä. Yleisimmin se liittyy sydämen vasemman puolen tai keuhkojen sairauteen. Oikean kammion vajaatoiminta ja sen syyt saattavat aiheuttaa erilaisia oireita ja löydöksiä, ja niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa varsinkin, jos sydän on muuten hyvässä kunnossa. Asianmukainen diagnoosi on kuitenkin hyvän hoidon edellytys.

Juhani Partanen, Markku S. Nieminen

Geenitekniikan menetelmät klamydiainfektion toteamisessa - onko viisasten kivi löytynyt?

Osasyynä klamydiainfektion jatkuvasti laajaan levinneisyyteen saattaa olla sen toteamisessa käytettyjen laboratoriokokeiden puutteellinen herkkyys. Ongelmaan odotetaan parannusta geenitekniikkaan perustuvista määritysmenetelmistä. Geenimonistukseen perustuvaa klamydiakoetta ja bakteerin suoraa osoittamista DNA-koettimella verrattiin immunofluoresenssikokeella varmistettuun EIA-antigeeninosoitukseen tutkimuksessa, jonka aineistona oli sukupuolitautien poliklinikassa otettuja klamydianäytteitä. Kumpikin geenitekniikan menetelmä osoittautui herkemmäksi kuin EIA. Geenimonistusmenetelmistä saattaa lähitulevaisuudessa tulla vakavasti harkittavia vaihtoehtoja asiantuntijalaboratorioiden klamydiadiagnostiikkaan.

Ari Miettinen, Pauli Vuorinen, Tiina Varis, Olavi Hällström, Kyllikki Kuutti, Timo Pitkäjärvi

Fluoresenssivärjäykset EIA-tuloksen varmentajina klamydiadiagnostiikassa

Yksi perinteinen määritysmenetelmä ei riitä klamydian toteamiseen näytteestä, vaan positiiviset ja epävarmat negatiiviset tulokset on varmistettava toisella kokeella. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan laboratoriossa entsyymi-immunologisen testin tulokset varmistetaan sekä immunofluoresenssikokeella että akridiinioranssivärjäyksellä. Jälkimmäinen koe antaa usein lisädiagnoosin tai ainakin selvityksen niihin tapauksiin, joissa EIA- ja IF-kokeen tulokset poikkeavat toisistaan.

Simo Räisänen, Inkeri Tuominen, Lars-Eric Stenfors

Vanhusten EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin ennustearvo

Vuonna 1982 tehtiin Turussa perusteellinen kardiaalisen terveydentilan tutkimus 347:lle yli 64-vuotiaalle satunnaisesti valitulle henkilölle. Tutkimukseen kuului kliinisen perusselvityksen lisäksi mm. 24 tunnin EKG-rekisteröinti. Nyt kun tuosta ajasta on kulunut toistakymmentä vuotta, on sama kohortti otettu uudelleen tarkastelun kohteeksi, ja nyt on selvitetty, onko Holter-nauhassa terveyden muutoksia ennustavia seikkoja.

Helikobakteeri-infektio endoskoopin välityksellä

Helikobakteereita on pystytty osoittamaan bakteeriviljelyllä käsin desinfektoiduista endoskoopeista. Ilmeisesti osoittaakseen endoskooppien infektiivisyyden aikaisemmin täysin terve japanilainen 28-vuotias "harakiri-kollega" altisti itsensä endoskooppiselle tutkimukselle heti sen jälkeen, kun skoopilla oli tehty tutkimus helikobakteeri-infektoituneelle potilaalle.

Pieni tyreotropiiniarvo ennustaa eteisvärinää

Seerumin pieni tyreotropiinipitoisuus liittyy tyypillisesti hypertyreoosiin, joskin TSH-arvo voi olla pieni myös eutyreoottisilla henkilöillä. Hypertyreoosi puolestaan altistaa etesivärinälle. Framinghamin tutkimuksesta on poikinut tähänkin aiheeseen liittyvää, kliinisesti mielenkiintoista tietoa.

Injektiot ja oraalinen poliorokote

Romanialais-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä selvitti, miksi romanialaisilla on 5-17 kertaa enemmän oraaliseen poliorokotteeseen liittyviä paralyysejä kuin muissa maissa. Oraalinen rokote sisältää eläviä heikennettyjä polioviruksia.

Mikä kalvo akuuttiin dialyysiin?

Munuaisten äkillistä vajaatoimintaa sairastavien potilaiden ennuste on huono: kuoleman todennäköisyys vaihtelee 42 %:n ja 75 %:n välillä. Syynä on akuuttiin tilanteeseen liittyvät monet seikat, kuten sokki ja respiraattorihoidon tarve. Jos potilaat tarvitsevat vielä lisäksi hemodialyysiä, on kuoleman vaara erityisen huomattava.

Rutto maailmassa vuonna 1993

Vuoden 1994 syksyllä olleissa Intian ruttoepidemioissa sairastui todistetusti satakunta ihmistä. Edellisenä vuotena, 1993, maailmasta raportoitiin kuitenkin peräti 2 065 ruttotapausta. Kuolleisuus oli kuitenkin "siedettävä", 9,2 %.

Hengitystietulehduksiin liittyvät värekarvojen rakennemuutokset

Hengitysteiden limakalvojen pintaa peittää lähes kaikkialla mikroskooppisen pienet värekarvat. Värekarvat liikkuvat aaltomaisesti ja kuljettavat limaa ja hengitysteihin kulkeutuneita vieraita hiukkasia pois limakalvolta suojaten sen soluja. Normaalia värekarvatoimintaa pidetään tärkeimpänä hengitysteiden suojamekanismina. Värekarvojen toimintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten liman ominaisuudet, tulehdukset, hengitysilman ominaisuudet, kemikaalit ja lääkeaineet. Värekarvojen toimintahäiriöt johtavat toistuviin ja pitkittyneisiin hengitystieinfektioihin. Hengitysteiden tulehduksissa värekarvojen rakenteessa on todettu muutoksia, jotka heikentävät niiden normaalia toimintaa ja samalla koko limakalvon suojamekanismi häiriintyy.

Elina Toskala