Kolmatta linjaa takaisin

Matti Huttusen kirja on kokoelma hänen artikkeleitaan lähes kolmen vuosikymmenen ajalta. Kirjoittaja tunnetaan biologisen psykiatrian tutkijana, mutta myös kantaa ottavana kirjoittajana ja puhujana.

Erkki Äärelä

Oppikirja sisäilmastosta ja LVI-tekniikasta

LVI-tekniikan asiantuntija Olli Seppänen ja arkkitehti Matti Seppänen ovat kirjoittaneet oppikirjan sisäilmastosta ja LVI-tekniikasta korkeakouluja, opistoja ja muita oppilaitoksia varten. Kirjan on kustantanut Sisäilmayhdistys ry., joka on tuottanut sisäilma-aihealueesta jo kohtuullisen määrän suomenkielistä kirjallisuutta. Sisäilmayhdistyksen taustalla puuhaa aktiivisesti kirjan toinen kirjoittajista, Olli Seppänen Teknillisestä korkeakoulusta, Otaniemestä.

Kari Reijula

Eroon tupakasta - kliiniseen kokemukseen ja tutkimukseen perustuvaa tietoa

Kirjoittaja on löytänyt todellisen markkinaraon kerättyään omasta potilastyöstään yhtäältä syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkärinä ja toisaalta työterveyshuoltolääkärinä ratkaisumalleja, jotka tukevat potilaiden pyrkimyksiä tupakoinnin lopettamiseksi.

Antti Muuronen

Sophie Mannerheim, Suomen sairaanhoidon uranuurtaja

Sairaanhoitajattarien koulutus oli alkanut maassamme yksityisesti Helsingin ja Viipurin diakonissalaitoksissa 1860-luvun lopussa ja Punaisen Ristin suomalaisen yhdistyksen kursseilla 1870-luvun lopussa.

Arno Forsius

Potilaan oikeus valita lääkärinsä on laatutavoite

Potilaan oikeutta valita hoitava lääkärinsä pidetään yleisesti oikeana ja hyväksyttävänä asiana ja terveyspolitiikan tavoitteena. Sen periaate on lausuttu julki mm. Maailman lääkäriliiton WMA:n julistuksissa, ja myös Suomen Lääkäriliiton kannanotoissa potilaan valinnanoikeuden kunnioittamista on korostettu toistamiseen, sekä Lääkäriliiton julkistaessa pari vuotta sitten terveydenhuoltoa koskevat teesinsä että tuoreessa ehdotuksessa terveydenhuollon tilaaja-tuottajamallin kokeilemisesta.

Taito Pekkarinen

Dementialääkkeet - pillereistäkö apu muistihäiriöön?

Dementoivien tautien ehkäisystä ja lääkehoidosta on viime vuosina keskusteltu vilkkaasti. Kliiniseen käyttöön on tullut ensimmäinen oireenmukainen Alzheimerin taudin hoitoon tarkoitettu lääke ja useita uusia lääkkeitä on tiiviin tutkimustyön alla. Potilaat ja omaiset esittävät lääkäreille usein toiveita ja kysymyksiä uusista hoitomuodoista. Tämän katsauksen tarkoitus on auttaa käytännön lääkäriä vastaamaan noihin pyyntöihin ja valottaa tämän hetkistä tilannetta dementoivien tautien ehkäisyn, lääkehoidon ja seurannaisvaikutusten hoidossa.

Petteri Viramo

Mielialaa tasoittavien lääkkeiden kliiniset ja farmakologiset ominaisuudet

Litiumia on käytetty vuosikymmeniä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, ja sen kliiniset ominaisuudet tunnetaan tässä hyvin. Sillä on kuitenkin paljon sivuvaikutuksia, eikä sen teho aina ole riittävä. Viime vuosina litiumin vaihtoehdoiksi ovat nousseet epilepsialääkkeinä vanhastaan tunnetut karbamatsepiini ja valproaatti. Ainakin osa potilaista on saanut niistä merkittävän avun, ja hyvän siedettävyytensä ansiosta ne joskus sopivat kaksisuuntaisen mielialahäiriön ensisijaiseksikin lääkehoidoksi.

Esa Leinonen, Erkka Syvälahti

Tymektomian merkitys myasthenia graviksen hoidossa

Myasthenia gravis on krooninen lihasheikkous-oirein ilmenevä autoimmuunitauti, jossa hermo-lihasliitoksen asetyylikoliinireseptoreita tuhoutuu. Taudin perimmäistä syytä ei tunneta. Oireet voivat esiintyä kaikissa poikkijuovaisissa lihaksissa. Kaksoiskuvat ja luomien roikkuminen ovat yleisimpiä oireita. Myasthenia gravis -taudin diagnostiikassa käytetään EMG-tutkimusta, tensilon-testiä, myastenia-testausta ja verestä määritettäviä asetyylikoliinireseptorivasta-aineita. Myasthenia graviksen lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti pitkävaikutteisia antikoliini-esteraaseja. Lääkehoidon ohella rintaontelossa sijaitsevan kateenkorvan eli tyymuksen poisto (tymektomia) on keskeinen hoitomuoto. Tässä tutkimuksessa noin 80 %:lla potilaista sairauden oireet lievittyivät leikkauksen jälkeen. Kokemuksemme mukaan tymektomia on turvallinen hoitomuoto myasthenia gravis -potilaille. Se johtaa oireiden korjaantumiseen sekä lääkehoidon tarpeen pienentymiseen.

Anne Torpström, Harri Tulla, Leo Niskanen, Kari Reinikainen

Positroniemissiotomografian merkitys sepelvaltimotaudin diagnostiikassa

Sydämen positroniemissiotomografialla voidaan tunnistaa ja arvioida tarkasti sepelvaltimotaudin vaikeusaste ja sydänlihaksen elinkykyisyys hoitomuotoa valittaessa ja seurattaessa hoidon vaikutuksia. Hyvän sensitiivisyyden ja spesifisyyden ansiosta PET voi vähentää tarpeettomia toimenpiteitä ja toisaalta löytää ne potilaat, joille seuranta ja perinteinen hoito olisivat kaikkein tehokkaimpia. Sydän-PET täydentää invasiivista kardiologista diagnostiikkaa tekemällä sen sovellukset entistä tehokkaammiksi ja selektiivisemmiksi. Korkeista hankinta- ja asennus-kustannuksista huolimatta tutkimustiedot ja kustannus-hyötylaskelmat viittaavat siihen, että PET:n oikea käyttö voi itse asiassa pienentää sepelvaltimotaudin tutkimuksen ja hoidon kustannuksia.

Karl T. Sun, Pertti J. Rintahaka

Lihavuuden hoito erikoissairaanhoidossa

Vaikeaan ja sairaalloiseen lihavuuteen liittyy runsaasti sairauksia, joissa laihduttaminen olisi tehokas hoito. Näiden potilaiden laihdutushoito on kuitenkin tavallista vaikeampaa, minkä vuoksi myös erikois-sairaanhoidon on perusteltua osallistua siihen.

Pertti Mustajoki, Timo Sane, Tuula Pekkarinen