Kiitokset Estonian uhrien pelastajille

Autolautta Estonian haaksirikko osoitti, että suuronnettomuus on Suomessakin mahdollinen. Se osoitti myös sen, että poikkeustilanteiden varalle luotu organisaatio toimi hyvin, ja että pidetyistä lukuisista harjoituksista oli hyötyä. Todellinen tilanne paljasti kuitenkin myös seikkoja, joita harjoitusten pohjalta ei oltu osattu ennakoida.

Markku Äärimaa

Vasemman kammion hypertrofia kohonneen verenpaineen komplikaationa

Vasemman kammion hypertrofia on verenkiertoelinten sairauksia ja kuolleisuutta lisäävä itsenäinen riskitekijä, jonka syntyyn vaikuttavat mm. ikä, liikapaino ja ennen kaikkea kohonnut verenpaine. Viimeksi mainituissa tapauksissa tilaa voidaan korjata verenpainetta alentamalla, mutta yhteys ei ole suora eikä sen mekanismeja täysin tunneta. Kullekin potilaalle sopivin hoito voidaan löytää vain yksilöllisin perustein ja vastetta seuraten.

Silja Majahalme

Adenosiini rytmihäiriöiden diagnostiikassa ja hoidossa

Adenosiini on elimistön oma nukleosidi, jonka metabolisia ja elektrofysiologisia vaikutuksia voidaan hyödyntää sydämen rytmihäiriöiden diagnostiikassa ja hoidossa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana adenosiini on vakiinnuttanut paikkansa eteis-kammiosolmukkeen kautta kulkevien kiertoaktivaatiotakykardioiden hoidossa ja rytmihäiriöiden erotusdiagnostiikassa. Suomessa adenosiinin käytöstä on vielä varsin niukasti kokemuksia. OYKS:ssa on käytetty adenosiinia supraventrikulaaristen takykardioiden hoidossa ja elektrofysiologisten tutkimusten apuna parin vuoden ajan myönteisin kokemuksin: tulokset vahvistavat, että adenosiini on paitsi tehokas, myös turvallinen lääke akuutin supraventrikulaarisen takykardian hoidossa ja siitä on huomattavaa hyötyä myös rytmihäiriöiden erotusdiagnostiikassa ja rytmihäiriömekanismien selvittelyssä. Mielestämme adenosiini soveltuukin käytettäväksi ensi vaiheen lääkkeenä nuorten potilaiden kapeakompleksisten supraventrikulaaristen takykardioiden hoidossa myös perusterveydenhuollossa.

Pekka Raatikainen, Heikki Huikuri, Jan Henell, Mauno Lilja, Keijo Peuhkurinen

Aivokasvainten oireet, diagnostiikka ja hoidon porrastus

Aivokasvaimet tulee diagnosoida nykyisin jo vähäisten alkuoireiden perusteella; oppikirjojen oirekuva päänsärkyineen ja oksenteluineen on merkki jo pitkälle edenneestä kasvaimesta. Tietokonetomografia on 80-luvulla täysin muuttanut diagnostisen käytännön ja leikkausmikroskooppi parantanut useimpien kasvainten hoitotuloksia. Aivokasvainpotilaiden seuranta tulee keskittää keskussairaaloiden neuro-onkologisiin yksiköihin.

Markus Färkkilä

Olkaluun epikondyliitti

Olkaluun epikondyliitti on yläraajan rasitussairaus, joka on tunnettu jo yli sadan vuoden ajan. Sairaus yhdistettiin alun perin kättä kuormittavaan työhön sekä urheiluun, ja sama käsitys on vallalla tänäkin päivänä. Epikondyliitin hallitseva oire on olkaluun nivelnastan seudussa tuntuva kipu, joka tulee esiin kättä käytettäessä. Sairauden diagnoosi on helppo, mutta hoito usein hankalaa. Olkaluun epikondyliitillä on taipumus parantua ajan myötä itsestään. Valitettavasti paranemiseen kuluva aika on usein varsin pitkä, kuukausia, joskus jopa vuosia, ja siksi paranemista on syytä jouduttaa oikeilla hoitotoimenpiteillä.

Pertti Kivi

Kaularangan manipulaatio: vaikuttavuus, komplikaatiot ja vasta-aiheet

Tutkimuksia kaularangan manipulaatiosta on niukasti ja potilasaineistot ovat olleet yleensä pieniä ja huonosti eriteltyjä. Erittelemättömissä niskakipuryhmissä manipulaatiohoidosta on ollut hyötyä ensimmäisinä viikkoina kipulääke- ja lepohoitoon verrattuna. Vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia siihen nähden, miten paljon hoitoja annetaan. Yleisin vakava komplikaatio, nikamavaltimovaurio ja aivorunko-pikkuaivoinfarkti, on kuitenkin hengenvaarallinen ja johtaa usein elinikäiseen vammautumiseen. Useimmat vammautuneet ovat lisäksi aiemmin terveitä, nuoria tai keski-ikäisiä. Manipulaatioterapeutilta vaaditaan komplikaatioiden välttämiseksi myös diagnostisia tietoja ja taitoja ja uskallusta olla käsittelemättä jokaista manipulaatiota haluavaa. Nikamavaltimovauriot ovat syntyneet yleensä kaularangan yläosan kiertomanipulaatiossa, ja siksi sen ainakin rutiininomaisesta käytöstä tulisi luopua.

Kari Hurskainen

Suomalaisten painon kehitys: mitä 20 vuodessa on tapahtunut?

Kansanterveyslaitos on seurannut suomalaisten työikäisten miesten ja naisten painon kehitystä vuodesta 1972 viiden vuoden välein suoritetuilla väestötutkimuksilla. Seuranta alkoi vuonna 1972 Pohjois-Karjalassa ja Kuopion läänissä. Vuonna 1982 Lounais-Suomi liittyi tutkimukseen ja vuonna 1992 myös pääkaupunkiseutu. Miesten painoindeksi kasvoi vuoteen 1987 saakka, ja sen jälkeen kehitys on tasaantunut. Naiset hoikistuivat vuoteen 1982 saakka, mutta sen jälkeen painoindeksi on alkanut jälleen hieman nousta, selvimmin vähiten koulutettujen ryhmässä. Koulutusryhmien väliset erot ovat naisilla suuremmat kuin miehillä, mutta molemmilla erot ovat 1980-luvulla kasvaneet. Miehistä etenkin yli 40-vuotiaiden ylipainoisuus on yleistynyt, kun taas naisilla muutokset ovat olleet tasaisia kaikissa ikäryhmissä. Vähintään lievästi ylipainoisia on miehistä 64 % ja naisista 49 % ja lihavia on hieman alle viidennes molemmista.

Pirjo Pietinen, Erkki Vartiainen, Satu Männistö

Lasten leukemian esiintyvyys Tshernobylin jälkeen

Suomi sai runsaat 8 vuotta sitten tapahtuneen Tshernobylin ydinvoimalaturman laskeumasta suhteellisen suuren osan. Huoli ydinturman aiheuttamasta leukemian lisääntymisestä on ollut suuri. Etenkin lasten luuydin on erityisen herkkiä radioaktiiviselle säteilylle.

Antioksidantit ja suolen adenoomat

Paksu- ja peräsuolen adenoomia pidetään suolisyövän esiasteina. Paksusuolen syöpiä on vähemmän henkilöillä, joiden ravinnossa on runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, estävätkö ravintoon lisätyt antioksidanttiset vitamiinit suoliston adenoomien - ja siis myös karsinoomien - syntyä.

Raudan imeytyminen ruoasta paranee raskauden aikana

Raskauden aikana tapahtuu useasti sellaisia muutoksia punasoluindekseissä ja seerumin rauta- ja ferritiinipitoisuuksissa, jotka sopivat raudanpuuteanemiaan. Rautasupplementaatio onkin tavallista raskauden aikana. On kuitenkin osoitettu, että ainakaan alkuraskaudessa rautalisäys ei vaikuta näihin muuttujiin. Tilannetta mutkistaa sekin, että rautahoito sinänsä voi aiheuttaa makrosytoosia. On esitetty, että raskauden aikana ei voitaisikaan käyttää samoja rautastatuksen mittareita kuin muulloin.