Lääkettä elintarvikkeista

Antti Aro vastaa Kari Salmiselle ja toteaa tämän puuttuvan ajankohtaisiin ja kiintoisiin kysymyksiin lääkkeiden ja elintarvikkeiden välisestä rajankäynnistä, "funktionaalisista" elintarvikkeista sekä ravitsemuksellisista ja terveydellisistä väittämistä, esimerkkinä sitostanolimargariini.

Antti Aro

Vastine Kari Salmisen kirjoitukseen

Raision Yhtymän kehityspäällikkö Tapio Palmu on Kari Salmisen kanssa samaa mieltä siitä, että kasvisterolimargariini ja sitä koskeva aihepiiri ovat tavattoman mielenkiintoisia. Muuten Palmu katsoo Salmisen kirjoituksen pyrkivän antamaan oudon kuvan niin itse kasvisterolimargariinista ja siihen liittyvästä tutkimustyöstä kuin viranomaisten toiminnastakin.

Tapio Palmu

Helikobakteeri-infektion diagnostiikassa kömmähdys

Suomen eturivin mikrobilääkeasiantuntijat Pentti Huovinen ja Martti Vaara ovat kirjoittaneet ansiokkaan ohjekirjan Avohoidon mikrobilääkkeet, joka on Lääkelaitoksen ja Kansaneläkelaitoksen julkaisemana postitettu kaikille lääkäreille. Kirjasessa johdatetaan lukija mikrobilääkkeiden järkevään käyttöön ja opastetaan infektioiden diagnostiikassa. Koska uskomme, että tätä erinomaista kirjasta säilytetään tarkoin ja sen ohjeisiin palataan aina yhä uudelleen, haluamme korjata oppaassa esiintyvän kömmähdyksen, joka koskee helikobakteeri-infektion diagnostiikkaa.

Hilpi Rautelin, Timo Kosunen

Descartesin virhe ja emootiot

Antonio R. Damasio on Iowan yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan neurologian professori ja neurologian klinikan johtaja ja kansainvälisesti tunnettu näköhavaintojen, muistin ja kielen neuraalisen prosessoinnin tutkija. Teos edustaa alati kasvavaa kognitiivisen neurotieteen ja tietoisuuden tutkimuksen linjaa. Tietoisuuden ja ajattelemisen tutkimisesta on tullut vakavasti otettava tieteenala, jolla vallitsee suuri optimismi. Jopa vanha tiedemiesveteraani Sir Francis Crick on ryhtynyt ratkaisemaan tietoisuuden arvoitusta.

Jyrki Korkeila

Uskomusten ja mielikuvien taustoja

Arkisen elämän ajattelussa on paljon ansoja, joihin itsekukin on joskus pudonnut. Tavallisimpia ovat ehkä illusoriset korrelaatiot: asioiden välille kuvitellut yhteydet tai peräti syy-seuraussuhteet. Niiden eteen joutuu jokainen lääkäri, koska ihmiset yhdistävät tunnetusti sairastumisensa hyvin monenlaisiin arkielämän sattumuksiin.

Harri Vertio

Tohtori Johann Faust - mies, joka myi sielunsa paholaiselle

Jonkun ihmisen tiedot ja kyvyt saattavat näyttää toisten silmissä suorastaan taikuudelta. Jos taitoja on käytetty yhteiskunnan tai sen jäsenten etujen vastaisesti, on herkästi herännyt epäilyjä, että ne ovat peräisin pahoilta hengiltä. Tarina paholaisen kanssa liiton tehneestä ihmisestä on vanhaa perua. Se oli tunnettu juutalaisessa kulttuurissa jo Kristuksen syntymän aikoihin.

Arno Forsius

Rankkaa kirjoittelua terveydenhuollostamme

Maan päälehti on lähtenyt räväkkään keskusteluun maamme terveydenhuollosta. Tammikuisen sunnuntailiitteen kirjoitusten otsikointi linjaa keskustelun sisältöä: "Maassa 401 sairaalaa ja yhtä monta ongelmapesäkettä", "Potilasjonot ovat politikoinnin välineitä", "Kukaan ei uskalla katsoa terveydenhuollon tulevaisuuteen". Pari päivää myöhemmin julkaistu pääkirjoitus kyseenalaistaa nykyisen sairaanhoitopiirijakomme, hoidon porrastuksen toimimattomuus todetaan viittauksella terveyskeskusten vuodepaikkojen ja kroonikko-osastojen riittämättömyyteen, jolloin potilaita hoidetaan kalliisti erikoissairaanhoidon käytävillä. Tulosvastuuajattelu saa rankan tuomion: "Tulosvastuun tähden kaikki lääkärit eivät enää hoida potilaan sairautta, vaan keräävät pisteitä tutkimuksista ja hoidoista, joihin kaikkiin tullaan eri päivinä". Ainoana positiivisena asiana mainitaan kustannusten väheneminen muutamana viime vuonna. Pari päivää myöhemmin eräs kollega väittää lehden yliöartikkelissa suomalaislääkärien olevan tippumassa taitojensa takia eurojunasta, ja että "yksi englantilainen huippukirurgi voisi leikata vuodessa enemmän potilaita kuin HYKS (22 kirurgia) yhteensä".

Taito Pekkarinen

Hårda ord om vår sjukvård

Landets största tidning har startat en utmanande debatt om den finländska hälso- och sjukvården. Rubrikerna för artiklarna i en söndagsbilaga i januari anger tonen: "Vi har 401 sjukhus och lika många problemhärdar","Patientköer är politiska redskap","Ingen vågar skåda in i sjukvårdens framtid". Några dagar senare publiceras en ledare som ifrågasätter den nuvarande indelningen i sjukvårdsdistrikt. Tidningen konstaterar också att den nuvarande nivåstruktureringen i vården inte fungerar och att det finns för litet vårdplatser vid hälsocentralernas sjukhus och för få kronikeravdelningar, varför patienterna vårdas dyrt i de specialiserade sjukhusens korridorer. Resultatan-svarstänkandet får en hård dom: "På grund av resultatansvaret sköter inte alla läkare längre patientens sjukdom utan samlar poäng genom undersökningar och behandlingar till vilka man skall komma olika dagar." Som det enda positiva draget noteras att kostnaderna minskat under de senaste åren. Några dagar senare skriver en kollega i en stort uppslagen artikel att de finländska läkarna kun-skapsmässigt håller på att missa eurotåget och att "en brittsk toppkirurg opererar fler patienter under ett år än alla HUCS (22) kirurger tillsammans."

Veren kantasolujen autologinen siirto syövän hoidossa

Solunsalpaajahoidon annosintensiteetin lisääminen parantaa eräiden pahanlaatuisten tautien hoitotuloksia, mutta annosten suurentamista rajoittaa hoidon toksinen vaikutus luuytimeen. Tämä haitta voidaan kompensoida palauttamalla luuytimen toiminta solunsalpaajahoidon jälkeen annettavan kantasolusiirteen avulla. Aikaisemmin kantasolut on kerätty luuytimestä, nykyään kuitenkin yhä useammin verestä, koska veren kantasolujen käyttö mm. nopeuttaa hoidosta toipumista. Uusiutuneen non-Hodgkin-lymfooman hoidossa jättiannoksinen solunsalpaajahoito on jo osoittautunut perinteistä hoitoa paremmaksi. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia myös myeloomassa ja rintasyövän liitännäishoidossa. Rintasyövästä on tulossa kantasolujen autologisen siirron tärkein aihe.

Tom Wiklund, Liisa Volin, Tapani Ruutu, Heikki Joensuu

Akuutin sydäninfarktin lääkehoitojen sekundaaripreventiivinen hyöty

Sydäninfarktipotilaan kipu hoidetaan opiaateilla ja nitraateilla. Hapetus ja hemodynamiikka hoidetaan yksilöllisesti. ASAa annetaan pureskeltavaksi tai liuotettuna 160-500 mg heti infarktiepäilyn herättyä. Beetasalpaajaa annetaan infarktipotilaalle laskimoon, jollei hänellä ole sille vasta-aihetta. Liuotushoito tulee aloittaa puolen tunnin kuluessa potilaan sairaalaantulosta, jos ST-väli on koholla eikä hoidolle ole vasta-aiheita. Kehittyvän non-Q-infarktin ja epästabiilin angina pectoriksen erottaminen ei ole alkuvaiheessa mahdollista. Niitä epäiltäessä ja ST-välin ollessa iskeemisesti alentunut, aloitetaan ASAhoidon lisäksi herkästi pienimolekyylisen hepariinin anto ihon alle. ACE:n estäjähoito aloitetaan pienellä annoksella suuren (etuseinä)infarktin uhatessa. Nitraatteja annetaan laskimoon, jos potilaalla on kipuja tai sydän on vajaatoimintainen. Magnesiumsulfaatti ei kuulu sydäninfarktin rutiinihoitoon.

Matti O. Halinen