Aluepäälliköt ja paikallistoiminta

Suomen Lääkäriliiton päätösvaltaa käyttävät jäsenet valitsemalla 60-jäsenisen valtuuskunnan. Vaalit järjestetään postiäänestyksenä joka kolmas vuosi. Valtuuskunta asettaa toimeenpanevaksi työrukkasekseen hallituksen, johon kuuluu vuosittain valittavat puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa sekä seitsemän muuta, kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittavaa jäsentä. Liiton sisäistä toimintaa varten valtuuskunta ja hallitus voivat asettaa pysyviä valiokuntia ja tilapäisiä toimikuntia.

Kaisa Nissinen-Paatsamala

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 25-26/2003 Kommentteja

In memoriam Ruth Wegelius 21.1.1915-8.6.2003

Professori Ruth (Ruffa) Alice Margareta Wegelius kuoli 8.6.2003 88-vuotiaana sairastettuaan usean kuukauden ajan. Hän oli syntynyt 21.1.1915. Ruffa oli kollegojensa suuresti kunnioittama ja arvostama lääkäri ja professori, sekä Suomen Lastenhematologian ja Onkologian yhdistyksen kunniajäsen. Pitkän lastenhematologiuransa aikana hän ehti nähdä lasten akuutin lymfoblastileukemian hoidon kehityksen alun perin täysin toivottomasta ja kuolemaan johtavasta sairaudesta nykyiselle hoidon tasolle, missä yli kolme neljäsosaa potilaista paranee hoidolla pysyvästi. Ruffa pääsi ylioppilaaksi v. 1932 ja aloitti lääketieteen opintonsa Helsingin yliopistossa, harvojen siihen aikaan opiskelleiden naisten joukossa. Ennenkuin hän ehti valmistua lääketieteen lisensiaatiksi, syttyi sota, ja Ruffa joutui lääkärinä mukaan sotaan. Hän työskenteli sekä kenttäsairaalassa että sotasairaalassa, ja tästä työstä hänelle myönnettiin myöhemmin Vapauden Risti. Hän toimi myös kunnanlääkärinä maaseudulla. Hänen omasta mielestään sota-aika kasvatti häntä suuresti sekä lääkärinä että ihmisenä. Sodan jälkeen Ruffa erikoistui lastentauteihin Helsingin yliopiston vastarakennetussa Lastenklinikassa, jota johti arkkiatri Arvo Ylppö. Vuonna 1948 valmistui Ruth Wegeliuksen väitöskirja, jonka aiheena olivat vastasyntyneiden verenkuvamuutokset. Ruffa halusi oppia lisää lastenhematologiasta, ja sitä varten hän matkusti Yhdysvaltoihin v. 1948. Laivamatka Englannista Amerikkaan kesti viisi vuorokautta, ja sen jälkeen piti mennä junalla Coloradoon, Denveriin asti, missä Ruffa aikoi viettää vuoden. Tämä oli siihen aikaan todella rohkeaa ja päättäväistä yksinäiseltä nuorelta naiselta kaukaa Suomesta. Kaikki eturintaman tieto lastenhematologiasta oli siellä opittavissa. Pääpaino oli tuolloin veritautien morfologiassa ja diagnostiikassa, missä hänestä kehittyikin mestari. Leukemian hoidon suhteen elettiin tuolloin jännittävää aikaa, sillä vuonna 1948 Sidney Farber ja Louis Diamond Bostonista julkaisivat läpimurtoartikkelinsa New England Journal of Medicinessa. Oli löydetty lääke, aminopteriini, jolla oli tehoa lasten leukemiassa. Kun Ruth Wegelius palasi Helsinkiin, oli hänellä mukanaan Lederlen tehtaan lahjoittamaa aminopteriiniä, ja Rockefeller-säätiö lahjoitti Lastenklinikkaan ensimmäisen yksisilmäisen mikroskoopin. Siitä alkoi lastenhematologia Suomessa. Ensimmäinen vaihe lasten leukemian hoidossa oli se, että yhdellä lääkkeellä, aminopteriinilla, leukemia saatiin väliaikaisesti pois eli remissioon. Remission kestoa pystyttiin pidentämään 1950-luvulla yhdistelemällä hoitoon eri lääkkeitä. Näitä olivat metotreksaatti, 6-merkaptopuriini ja vinkristiini. Kun Yhdysvalloissa kehitettiin yllämainitut solunsalpaajalääkkeet, panostettiin Euroopan puolella kortikosteroidihoitoon. Monen lääkkeen yhdistelmähoidolla päästiin jo parin-kolmen vuoden mittaiseen oireettomaan kauteen leukemiaa sairastavilla lapsilla. Kun leukemiapotilaan remissiokausi piteni, havaittiin että leukemia uusiutui keskushermoston alueella, ja potilaat menehtyivät tähän ns. neuroleukemiaan. Neuroleukemia pystyttiin voittamaan, kun käytännöksi tuli 1970-luvulla antaa potilaille kallon alueen ennalta ehkäisevä sädehoito. Tämä merkitsi toisen suuren tavoitteen toteutumista leukemian hoidossa: pysyvää paranemista jopa puolella potilaista. Ruth Wegelius toimi Helsingin Lastenklinikassa ensin apulaislääkärinä ja sitten apulaisopettajana, ja hoiti kaikki veritauteja sairastavat lapset. Helsingin Lastenklinikka oli ensimmäisiä sairaaloita Euroopassa, missä käytettiin solunsalpaajalääkkeitä leukemiaan. Vuosina 1953-56 Ruffa toimi Marian sairaalan lastenosastolla, ja v. 1956 hän siirtyi Helsingin kaupungin Auroran sairaalaan lastenosaston apulaisylilääkäriksi. Taistelua lasten leukemiaa vastaan hän sen jälkeen jatkoi Auroran sairaalassa. Ruffan ensimmäinen pysyvästi parantunut potilas diagnosoitiin vuonna 1959. Tämä tuolloin 12-vuotias tyttö on nykyisin kolmen lapsen äiti ja kolmen isoäiti. Vuonna 1967 Ruth Wegeliuksesta tuli Auroran sairaalan lastenosaston ylilääkäri, missä virassa hän jatkoi eläkkeelle siirtymiseensä asti v. 1978. Akateemisia arvoja olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori v. 1948, lastentautiopin dosentti v. 1956, sekä professori h.c. 1975. Menestyksekäs taistelu eturintamassa lasten leukemiaa vastaan sekä tieteellinen työ edellyttivät kansainvälisiä kontakteja. Ruffalla oli pysyvät kontaktit New Yorkiin Memorial Sloan Kettering Cancer Centeriin. Hän kävi Institute Gustave Roussyn järjestämillä lasten leukemia- ja lymfoomakursseilla Ranskassa. Ruffa oli myös kantava voima ja perustajajäsen perustettaessa pohjoismaista yhteistyötä lasten leukemiahoidon merkeissä. Nordisk Förening för Pediatrisk Hematologi och Onkologi (NOPHO) perustettiin virallisesti v. 1981. Suomessa Ruffa oli lasten leukemiaryhmän ensimmäinen puheenjohtaja. Leukemiaryhmä kehittyi sittemmin yhdistykseksi nimeltä Suomen Lastenhematologian ja Onkologian yhdistys - Föreningen för Barnhematologi och Onkologi i Finland. Ruffa oli tämän yhdistyksen kunniajäsen ja kunniapuheenjohtaja. Ruffa toimi myös Suomen lastenlääkäriyhdistyksessä, Suomen hematologiyhdistyksessä, Suomen akateemisten naisten liitossa, Suomen naislääkäriyhdistyksessä sekä Mannerheimliitossa, ollen sittemmin useimpien näiden kunniajäsen. Aktiivinen yhdistystoiminta jatkui pitkälle eläkeikään, ja konferenssimatkat lähes 80-vuotiaaksi saakka. Me vanhemmat kollegat, joilla on ollut ilo tuntea Ruffa henkilökohtaisesti ja työskennellä hänen kanssaan, muistamme Ruffan hienona ja viisaana opettajana, jolla oli suuri kokemus ja terävä diagnostiikkakyky. Morfologina hän oli valtakunnan guru. Ruffa oli myös lämmin ja empaattinen lääkäri joka osasi kohdata vaikeasti sairaan lapsen perheen. Ystävät ja kollegat kaikkia Pohjoismaita myöten muistavat häntä suurella lämmöllä ja kunnioituksella. Minulla henkilökohtaisesti oli etuoikeus olla hänen oppilaansa, ja saada osakseni sellainen ainutlaatuinen kannustus ja ystävyys, mikä ei milloinkaan unohdu. Ruffan rakkaimpia harrastuksia oli aikanaan tutustuminen Afrikan luontoon. Lämpimät ajatuksemme saattelevat nyt häntä viimeiselle safarille.

In memoriam Ludwig Geier 16.4.1929-5.3.2003

Ylilääkäri Ludwig Geier kuoli 5.3.2003 Jyväskylässä vaikean sairauden jälkeen. Hän oli syntynyt 16.4.1929 Saksassa, Heidelbergissä, missä hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa sekä kävi koulunsa. Nuoresta iästään huolimatta hän joutui osallistumaan myös toisen maailmansodan taisteluihin. Ludwig Geier aloitti lääketieteen opintonsa Würzburgissa, jatkoi niitä Lundin yliopistossa Ruotsissa ja suoritti Physikumin eli lääketieteen kandidaatin tutkinnon Heidelbergissä vuonna 1951. Hän jatkoi opintojaan Suomessa ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1956, samana vuonna kun sai Suomen kansalaisuuden. Kansalaisuuden myötä hän pääsi suorittamaan varusmiespalvelustaan Lappeenrannan rakuunoihin. Armeijaan hän jäi sittemmin vielä neljäksi vuodeksi sotilaslääkäriksi Kymen Jääkäripataljoonaan vuosina 1957-61 ja yleni lääkintäkapteeniksi. Viikonloppuisin Ludwig Geier oli usein Haminan kaupungin ainoa päivystävä lääkäri, ja tämä vaikuttikin osittain hänen päätökseensä erikoistua ihotautilääkäriksi: ihotautipotilaat eivät tulleet vastaanotolle öisin. Vuosina 1961-64 Ludwig Geier työskenteli apulaislääkärinä HYKS:n iho- ja sukupuolitautien klinikalla ja vuosina 1964-65 Koskelan sairaskodissa. Vuonna 1965 hän valmistui iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäriksi. Erikoistuttuaan Ludwig Geier muutti perheineen Jyväskylään ja oli tullessaan ainoa ihotautilääkäri koko Keski-Suomen ja Kuopion läänien alueella. Vuonna 1967 perustettiin Keski-Suomen keskussairaalan Kinkomaan sairaalaan ihotautiosasto, jonka ylilääkärinä Ludwig Geier toimi aina eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1992 saakka. Vuosina 1965-95 hänellä oli lisäksi yksityisvastaanotto Jyväskylän Lääkärikeskuksessa, jonka perustajajäseniin hän myös kuului. Työtoverit muistavat hänet nopeaälyisenä ja erittäin hyvänä kliinikkona sekä loistavana seuramiehenä. Hallinnollisista tehtävistä hän ei ollut kiinnostunut ja oli oikeastaan iloinen päästessään eläkkeelle ennen kuin ylilääkäreistä tuli tulosyksiköiden johtajia. Siitä huolimatta hän jo 1980-luvun puolivälissä otti käyttöönsä atk-pohjaisen budjettiseurannan ja johti ihotautiklinikkaa kuin omaa talouttaan huomioiden saksalaisella perusteellisuudella jokaisen markan kulun. Myös vastaanotolleen hän teki reseptiohjelman, jonka avulla yli kaksisataa tärkeintä reseptiä oli helposti tulostettavissa. Matkailu, valokuvaaminen ja vieraat kielet olivat aina Ludwig Geierin sydäntä lähellä. Englanti-Kiina-etymologisen sanakirjan parissa hän työskenteli vuosia. Sanakirja ei koskaan valitettavasti valmistunut, sillä yli 65 000 kiinan kielen sanakortin järjestäminen käsin oli lopulta liian työlästä. Ludwig Geier harrasti laajasti myös lukemista. Aihepiiri laajeni viime vuosina satuihin ja sarjakuviin, joita seitsemän rakasta lastenlasta pääsi kukin vuorollaan kuulemaan vaarin syliin. Tieto vakavasta sairaudesta tuli koko perheelle ikävänä yllätyksenä. Perussairauden etenemisestä ja raskaista hoidoista huolimatta Ludwig Geier säilytti elämänmyönteisyytensä ja huumorintajunsa loppuun saakka.

Näin poistetaan päteviä sijaisia julkisesta terveydenhuollosta

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi viime vuoden maaliskuussa surullisenkuuluisan ikikandiasetuksen eli Asetuksen terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen muuttamisesta. Asetuksessa todettiin yksiselitteisesti, että yli kymmenen vuotta sitten opintonsa aloittaneet lääketieteen kandidaatit eivät enää voisi toimia lääkärin töissä. Asetus tuli voimaan aprillipäivänä, noin kaksi viikkoa asetuksen antamisen jälkeen. Asiasta ei tuolloin tiedotettu Lääkäriliitolle tai niille lääketieteen opiskelijoille, joita asia koski. Käytännössä asia tuli ilmi teksti-tv:n uutisessa huhtikuun alun jälkeen. STM:n tiedote oli otsikoitu: Ulkomaisten lääkäreiden työmahdollisuuksia Suomessa helpotetaan ja sen viimeisessä kappaleessa mainittiin kuin ohimennen: Asetusta terveydenhuollon ammattihenkilöistä muutettiin myös siten, että mm. lääkäriksi, hammaslääkäriksi, proviisoriksi tai farmaseutiksi opiskelevilla ei enää ole oikeutta toimia laillistetun ammattihenkilön tehtävissä sen jälkeen, kun opiskelun aloittamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Tätä perustellaan sillä, että pitkään opiskelleiden tiedot ja taidot eivät välttämättä vastaa nykytietämystä eivätkä ole muutenkaan ajan tasalla.

Harri Hyppölä

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 24/2003 Kommentteja

Serenissima

Lääkärikunnassamme on lukuisia lähes ammattimaisia taiteentekijöitä oman lääkärinidentiteettinsä ohella; on maalareita, kuvanveistäjiä, kirjailijoita, näyttelijöitä, eri instrumenttien soittajia, laulajia, vain osan taiteen laajasta kirjosta mainiten. Lääkärilehden kulttuuripalsta, Lääkäreiden kulttuuriseura sekä kirjoitukset tulevista kulttuuripäivistä ovat toimineet hyvin, sillä monet taidetta lähes ammatikseen tai vain harrastuksekseen tekevät kollegat ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet tekemisistään.

Ulla-Kaija Lammi, Kaarina Lehtonen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 23/2003 Kommentteja

Hoitotakuu - uhka terveydenhuollon toimivuudelle?

Tavoitteena on, että potilas saa perusterveydenhuollon ammattilaisen, tavallisesti lääkärin, ensiarvion tilanteesta kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta ja erikoissairaanhoidon lääkärin ensiarvion kolmen viikon kuluessa lähetteen kirjoittamisesta. Lääketieteellisesti perusteltuun hoitoon tai hoitotoimenpiteeseen potilas pääsee kansallisen hoitosuosituksen määrittämässä tai muuhun näyttöön perustuvassa kohtuullisessa ajassa, tavallisesti kolmessa ja viimeistään kuudessa kuukaudessa, todetaan kansallisen terveysprojektin loppuraportissa. Vastaava periaate kirjattiin valtioneuvoston terveysprojektia koskevaan periaatepäätökseen keväällä 2002, ja myös uudessa hallitusohjelmassa terveysprojektin toteuttamiseen on sitouduttu.

Heikki Pärnänen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 23/2003 Kommentteja

Työryhmä pohtimaan paikallisorganisaatiota

Lääkäriliiton hallitus päätti viime kokouksessaan asettaa paikallisorganisaatiotyöryhmän. Sen tehtävänä on pohtia paikallistoiminnan organisaatiota ja aluepäälliköiden tarvetta, asemaa ja työtehtäviä liiton rauhanaikaisessa organisaatiossa sekä esittää sen pohjalta tarvittaessa perustellut toimenpiteet aluepäälliköiden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Työryhmä kertoo selvityksensä liiton hallitukselle ensi marraskuussa.

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 23/2003 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030