In memoriam Ruth Wegelius 21.1.1915-8.6.2003
Professori Ruth (Ruffa) Alice Margareta Wegelius kuoli 8.6.2003 88-vuotiaana sairastettuaan usean kuukauden ajan. Hän oli syntynyt 21.1.1915. Ruffa oli kollegojensa suuresti kunnioittama ja arvostama lääkäri ja professori, sekä Suomen Lastenhematologian ja Onkologian yhdistyksen kunniajäsen. Pitkän lastenhematologiuransa aikana hän ehti nähdä lasten akuutin lymfoblastileukemian hoidon kehityksen alun perin täysin toivottomasta ja kuolemaan johtavasta sairaudesta nykyiselle hoidon tasolle, missä yli kolme neljäsosaa potilaista paranee hoidolla pysyvästi. Ruffa pääsi ylioppilaaksi v. 1932 ja aloitti lääketieteen opintonsa Helsingin yliopistossa, harvojen siihen aikaan opiskelleiden naisten joukossa. Ennenkuin hän ehti valmistua lääketieteen lisensiaatiksi, syttyi sota, ja Ruffa joutui lääkärinä mukaan sotaan. Hän työskenteli sekä kenttäsairaalassa että sotasairaalassa, ja tästä työstä hänelle myönnettiin myöhemmin Vapauden Risti. Hän toimi myös kunnanlääkärinä maaseudulla. Hänen omasta mielestään sota-aika kasvatti häntä suuresti sekä lääkärinä että ihmisenä. Sodan jälkeen Ruffa erikoistui lastentauteihin Helsingin yliopiston vastarakennetussa Lastenklinikassa, jota johti arkkiatri Arvo Ylppö. Vuonna 1948 valmistui Ruth Wegeliuksen väitöskirja, jonka aiheena olivat vastasyntyneiden verenkuvamuutokset. Ruffa halusi oppia lisää lastenhematologiasta, ja sitä varten hän matkusti Yhdysvaltoihin v. 1948. Laivamatka Englannista Amerikkaan kesti viisi vuorokautta, ja sen jälkeen piti mennä junalla Coloradoon, Denveriin asti, missä Ruffa aikoi viettää vuoden. Tämä oli siihen aikaan todella rohkeaa ja päättäväistä yksinäiseltä nuorelta naiselta kaukaa Suomesta. Kaikki eturintaman tieto lastenhematologiasta oli siellä opittavissa. Pääpaino oli tuolloin veritautien morfologiassa ja diagnostiikassa, missä hänestä kehittyikin mestari. Leukemian hoidon suhteen elettiin tuolloin jännittävää aikaa, sillä vuonna 1948 Sidney Farber ja Louis Diamond Bostonista julkaisivat läpimurtoartikkelinsa New England Journal of Medicinessa. Oli löydetty lääke, aminopteriini, jolla oli tehoa lasten leukemiassa. Kun Ruth Wegelius palasi Helsinkiin, oli hänellä mukanaan Lederlen tehtaan lahjoittamaa aminopteriiniä, ja Rockefeller-säätiö lahjoitti Lastenklinikkaan ensimmäisen yksisilmäisen mikroskoopin. Siitä alkoi lastenhematologia Suomessa. Ensimmäinen vaihe lasten leukemian hoidossa oli se, että yhdellä lääkkeellä, aminopteriinilla, leukemia saatiin väliaikaisesti pois eli remissioon. Remission kestoa pystyttiin pidentämään 1950-luvulla yhdistelemällä hoitoon eri lääkkeitä. Näitä olivat metotreksaatti, 6-merkaptopuriini ja vinkristiini. Kun Yhdysvalloissa kehitettiin yllämainitut solunsalpaajalääkkeet, panostettiin Euroopan puolella kortikosteroidihoitoon. Monen lääkkeen yhdistelmähoidolla päästiin jo parin-kolmen vuoden mittaiseen oireettomaan kauteen leukemiaa sairastavilla lapsilla. Kun leukemiapotilaan remissiokausi piteni, havaittiin että leukemia uusiutui keskushermoston alueella, ja potilaat menehtyivät tähän ns. neuroleukemiaan. Neuroleukemia pystyttiin voittamaan, kun käytännöksi tuli 1970-luvulla antaa potilaille kallon alueen ennalta ehkäisevä sädehoito. Tämä merkitsi toisen suuren tavoitteen toteutumista leukemian hoidossa: pysyvää paranemista jopa puolella potilaista. Ruth Wegelius toimi Helsingin Lastenklinikassa ensin apulaislääkärinä ja sitten apulaisopettajana, ja hoiti kaikki veritauteja sairastavat lapset. Helsingin Lastenklinikka oli ensimmäisiä sairaaloita Euroopassa, missä käytettiin solunsalpaajalääkkeitä leukemiaan. Vuosina 1953-56 Ruffa toimi Marian sairaalan lastenosastolla, ja v. 1956 hän siirtyi Helsingin kaupungin Auroran sairaalaan lastenosaston apulaisylilääkäriksi. Taistelua lasten leukemiaa vastaan hän sen jälkeen jatkoi Auroran sairaalassa. Ruffan ensimmäinen pysyvästi parantunut potilas diagnosoitiin vuonna 1959. Tämä tuolloin 12-vuotias tyttö on nykyisin kolmen lapsen äiti ja kolmen isoäiti. Vuonna 1967 Ruth Wegeliuksesta tuli Auroran sairaalan lastenosaston ylilääkäri, missä virassa hän jatkoi eläkkeelle siirtymiseensä asti v. 1978. Akateemisia arvoja olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori v. 1948, lastentautiopin dosentti v. 1956, sekä professori h.c. 1975. Menestyksekäs taistelu eturintamassa lasten leukemiaa vastaan sekä tieteellinen työ edellyttivät kansainvälisiä kontakteja. Ruffalla oli pysyvät kontaktit New Yorkiin Memorial Sloan Kettering Cancer Centeriin. Hän kävi Institute Gustave Roussyn järjestämillä lasten leukemia- ja lymfoomakursseilla Ranskassa. Ruffa oli myös kantava voima ja perustajajäsen perustettaessa pohjoismaista yhteistyötä lasten leukemiahoidon merkeissä. Nordisk Förening för Pediatrisk Hematologi och Onkologi (NOPHO) perustettiin virallisesti v. 1981. Suomessa Ruffa oli lasten leukemiaryhmän ensimmäinen puheenjohtaja. Leukemiaryhmä kehittyi sittemmin yhdistykseksi nimeltä Suomen Lastenhematologian ja Onkologian yhdistys - Föreningen för Barnhematologi och Onkologi i Finland. Ruffa oli tämän yhdistyksen kunniajäsen ja kunniapuheenjohtaja. Ruffa toimi myös Suomen lastenlääkäriyhdistyksessä, Suomen hematologiyhdistyksessä, Suomen akateemisten naisten liitossa, Suomen naislääkäriyhdistyksessä sekä Mannerheimliitossa, ollen sittemmin useimpien näiden kunniajäsen. Aktiivinen yhdistystoiminta jatkui pitkälle eläkeikään, ja konferenssimatkat lähes 80-vuotiaaksi saakka. Me vanhemmat kollegat, joilla on ollut ilo tuntea Ruffa henkilökohtaisesti ja työskennellä hänen kanssaan, muistamme Ruffan hienona ja viisaana opettajana, jolla oli suuri kokemus ja terävä diagnostiikkakyky. Morfologina hän oli valtakunnan guru. Ruffa oli myös lämmin ja empaattinen lääkäri joka osasi kohdata vaikeasti sairaan lapsen perheen. Ystävät ja kollegat kaikkia Pohjoismaita myöten muistavat häntä suurella lämmöllä ja kunnioituksella. Minulla henkilökohtaisesti oli etuoikeus olla hänen oppilaansa, ja saada osakseni sellainen ainutlaatuinen kannustus ja ystävyys, mikä ei milloinkaan unohdu. Ruffan rakkaimpia harrastuksia oli aikanaan tutustuminen Afrikan luontoon. Lämpimät ajatuksemme saattelevat nyt häntä viimeiselle safarille.
