Toiminnanjohtaja Markku Äärimaa: Lääkärin ja urheiluseuran välille kirjalliset sopimukset
Liiton ohjeessa urheilulääkäreille on oleellista se, että siinä kiinnitetään huomiota urheiluseuran ja sen palveluksessa olevan lääkärin suhteeseen ja siihen, että asioista on sovittava etukäteen. Nimenomaan molempien osapuolten on sovittava siitä, että yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudatetaan, toteaa Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa.
Hän muistuttaa, että Suomen Urheilulääkäriyhdistys on ollut tässä asiassa hyvin aktiivinen.
- Ohjeet ja niihin liittyvät sopimusmallit on tehty yhteistyössä Suomen Urheilulääkäriyhdistyksen kanssa. Ne edustavat myös Urheilulääkäriyhdistyksen näkemyksiä.
Äärimaa toteaa, että kyse on nimenomaan liiton ohjeesta.
- Meillä on sellainen ero ohjeiden ja suositusten välillä, että liiton sääntöjen mukaan lääkärin on noudatettava liiton päätöksiä. Tämä ohje on liiton hallituksen päätös, jota on noudatettava. Jos näin ei tapahdu, voi altistua liiton rangaistusmenettelylle sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Liiton suositus on sitten selkeästi kevyempi paperi, jossa liitto suosittelee tiettyjä menettelytapoja, mutta ei pidä niitä silla tavoin velvoittavina kuin ohjeessa esitettyjä asioita.
Ohjetta urheilulääkärille täydentävät sopimusmallit, jotka on tehty lääkärille käytettäväksi urheiluseuran tai lajiliiton kanssa.
- Mallit opastavat siihen, että ohjeessa esille tulevat asiat tulevat huomioiduksi. Toinen on luonteeltaan työsopimus ja toinen on muunlainen sopimus.
Lääkäriliiton hallitus hyväksyi 20.2.2003 kaksi erilaista sopimusmallia, jotka koskevat urheilulääkärin toimintaa. Toinen on nimeltään Sopimus urheilulääkärin tehtävistä ja toinen on Urheilulääkärin työsopimus. Sopimusmallit löytyvät ja ovat tulostettavissa Lääkäriliiton jäsenalueen nettisivuilta kohdasta Edunvalvonta.
LAHDEN TAPAHTUMAT TAUSTALLA
- Ohje toiminnasta urheilulääkärinä tuli tavallaan ajankohtaiseksi vuonna 2001 lähinnä Lahden hiihtojupakan takia. Tuolloinhan suomalaisia hiihtäjiä kärysi dopingin käytöstä, mikä aiheutti suurta hämminkiä koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Lääkäriliittokin joutui puuttumaan tähän asiaan aika paljon, kertoo Äärimaa asian taustasta.
Lääkäriliiton hallitus antoi 10.5.2001 lausuman liittyen Lahden hiihdon MM-kilpailuissa paljastuneeseen dopingin käyttöön, jossa se totesi muun muassa, että Suomen Lääkäriliiton jäseniä velvoittavat ohjeet edellyttävät, että urheilujärjestöt ja niiden piirissä toimivat lääkärit tekevät kirjallisen keskinäisen sopimuksen, jossa sitoudutaan noudattamaan ohjeissa esitettyjä periaatteita.
Lisäksi laumassa todettiin, että Suomen Lääkäriliiton saaman käsityksen mukaan sopimusmenettely ei ole edennyt toivotulla tavalla. Tästä syystä liitto esittää, että maassamme siirryttäisiin kaikki urheilumuodot kattavaan ohjeiden mukaiseen sopimusjärjestelmään ja että jokainen urheilijoiden kanssa työskentelevä lääkäri pitää siitä huolen omasta puolestaan.
- Meillä oli tuolloin Lahden tapahtumien aikoihin voimassa Maailman lääkäriliiton hyväksymä ja myös Suomen Lääkäriliiton hyväksymä ohje urheilulääketieteestä, joka koski mm. dopingin käyttöä. Tämän ongelman käsittelyssä tuli kuitenkin aika selväksi se, että iso ongelmaryhmä on urheilulajiliittojen ja urheilujärjestöjen suhde lääkäriin, joka toimii niiden hyväksi joko palveluksessa tai muunlaisessa suhteessa. Itse asiassa tämä suhde oli jäänyt aika paljon säätelemättä. Halusimme antaa tarkentavat ohjeet lääkäreille tätä toimintaa ajatellen, kertoo Äärimaa.
Tämän seurauksena Lääkäriliiton hallitus hyväksyi 13.6.2002 liiton ohjeen toiminnasta urheilulääkärinä. Sopimusjärjestelmän kehittämiseksi oli neuvoteltu Suomen Urheilulääkäriyhdistyksen edustajien kanssa ja tältä pohjalta Lääkäriliiton luottamusneuvostossa laadittiin ehdotus ohjeiksi urheilulääkäreille.
Lääkäriliiton hallitus oli jo 12.10.2000 hyväksynyt Maailman lääkäriliitto WMA:n Julistuksen terveydenhuollon periaatteista urheilulääketieteen alalla sellaisenaan myös Suomen Lääkäriliiton eettiseksi ohjeeksi urheilulääketieteessä. Se on julkaistu Lääkärilehden numeroissa 41/2000 ja 10/2001.
