Työneuvosto ratkaisi viikkolevon tulkinnan
Lääkäriliiton aloitteesta Akava pyysi työneuvostolta lausuntoa ns. viikkovapaata koskevien työaikalain määräysten tulkinnasta jo alkusyksystä 1998. Työneuvosto on nyt saanut valmiiksi ratkaisunsa.
Lausunto vastaa kaikilta tärkeiltä osiltaan Lääkäriliiton esittämiä näkemyksiä ja tulkintoja, joita on annettu heti sopimuksen tehtyä.
Menettelytavoista tullaan myöhemmin antamaan yksityiskohtaiset ohjeet sen jälkeen, kun lausunnon sisällöstä on keskusteltu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa.
Työneuvostolta oli pyydetty tulkintaa siitä, miten 14 vuorokauden keskimäärin 35 tunnin viikkolepo voidaan järjestää. Lisäksi Lääkäriliitto pyysi kannanottoa mm. siihen, kuinka monesta ja kuinka pitkästä jaksosta viikkolevon tulee koostua.
Työneuvoston lausunnon keskeiset osat ovat:
1) Viikkovapaa voidaan työnantajan aloitteesta antaa keskimääräisenä kahden toisiaan seuraavan seitsemän päivän ajanjakson aikana. Keskimääräistämisestä työnantaja voi päättää ilman säännönmukaisuutta myös tilapäisesti.
2) Keskimääräisen vapaa-ajan yhteispituuden tulee olla vähintään 70 tuntia 14 vuorokauden ajanjaksossa. Yhden viikon osalta vähimmäispituus on 24 tuntia viikossa. Mikäli viikoittainen vapaa-aika on toisella viikolla vähimmäismäärän mukainen 24 tuntia, on sen oltava pituudeltaan toisella viikolla 46 tuntia (yhteensä 70 tuntia). Viikoittaisen vapaa-ajan keskiarvon tulee siis olla kahden viikon aikana vähintään 35 tuntia. Keskimääräisyyttä laskettaessa voidaan mukaan laskutoimitukseen ottaa vain yksi vapaajakso viikossa.
3) Viikoittaisen vapaa-ajan on oltava keskeytymätön. Vapaa-ajan aikana työntekijällä ei saa teettää työtä eikä lepoaikaa saa keskeyttää muullakaan toiminnalla, joka luetaan työajaksi. Työajaksi luettava aika määräytyy työaikalain 4 pykälä:n mukaan. Yleensä työpaikalla tapahtuva päivystys (työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä työtä tekemättä) on luettava työaikalain 4 pykälä:ssä tarkoitettuun työaikaan.
4) Varallaoloa ei työaikalain 5 pykälä:n mukaan lueta työajaksi. Jos työntekijän on varallaolon aikana ryhdyttävä työhön, luetaan tämä työajaksi ja viikoittainen vapaa-aika keskeytyy. Näin ollen esimerkiksi vapaamuotoisen päivystyksen aikana tapahtuva puhelinneuvonta katkaisee keskeytymättömyyden.
5) Viikoittaista vapaa-aikaa ei tarvitse merkitä työvuoroluetteloon, mutta sen tulee käydä välillisesti ilmi työvuoroluetteloon merkittävistä säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdista. Lausunnossa käsitellään tarkemmin työvuoroluettelon laatimista koskevia työaikalain määräyksiä.
6) Lausunnossa viitataan työaikalain 40 pykälä:ään, jonka perusteella voidaan valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella sopia tietyistä poikkeuksista työaikalain määräyksiin. Lääkärisopimuksessa ei kuitenkaan ole sellaisia määräyksiä, jotka johtaisivat edellä sanotusta poikkeaviin tulkintoihin. Muu työpaikkapäivystys (sairaalapäivystys ja terveyskeskuspäivystys) kuuluvat siis työaikaan työaikalain 4 pykälä:n mukaisesti. Sanotun 4 pykälä:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.
Lääkärisopimuksen yleisen osan 9 pykälä:ssä on sovittu ylitöiden enimmäismäärän tarkastelujaksosta. Samassa yhteydessä on sovittu, että työaikalain 19 pykälä:ssä tarkoitettujen ylitöiden enimmäismääriä laskettaessa työajaksi luetaan päivystysajasta aktiivityöhön käytetty aika. Tämä poikkeaminen on kuitenkin rajoitettu koskemaan vain ylitöiden enimmäismäärien laskemista. Yhtenä syynä poikkeamiseen on ollut tarve turvata riittävä lääkärityövoima Suomessa ylityökattoja koskevien määräysten voimaan tullessa. Muilta osin työaikalain 4 pykälä:n sisällöstä ei ole sovittu toisin.
Neuvoteltaessa viikkovapaata koskevien määräysten tulkinnasta on KT:n kanssa vallinnut yksimielisyys siitä, että noudatetaan valtakunnassa yleisesti noudatettavia tulkintoja, ellei erikseen ole toisin sovittu. Työneuvoston lausunto ratkaissee siis eräät paikalliset erimielisyydet viikoittaisen vapaa-ajan jaksotuksesta ja laskentatavoista.
Valtaosassa sairaanhoitopiirejä ja terveyskeskuksia on kuitenkin sovittu pelisäännöistä, joita noudatetaan päivystystä koskevissa järjestelyissä ja viikoittaista vapaa-aikaa annettaessa. Työneuvoston lausunnon johdosta ei ole syytä purkaa jo käyttöön otettuja järjestelmiä, mikäli ne toimivat työnantajaa ja lääkäreitä tyydyttävällä tavalla. Terveen järjen käyttö paikallisissa järjestelyissä on siis edelleen sallittua.
Työneuvoston päätökseen liittyy kaksi eriävää mielipidettä, joilla ei kuitenkaan ole merkitystä säännöksiä tulkittaessa.
