Aivoinfarktin jälkeiset emotionaaliset, kognitiiviset ja funktionaaliset seuraukset

Aivoverenkiertohäiriö on toiseksi yleisin yksittäinen dementian syy länsimaissa. Yleisin syy on Alzheimerin tauti, jonka aiheuttaja on epäselvä.

Tarja Pohjasvaara

Perifeeristen nivelien tuhoutuminen ja rekonstruktiivinen kirurgia nivelreumassa

Tutkimuksessa on selvitetty käden, jalkaterän ja alemman nilkkanivelen tuhoutumista ja näiden nivelten kirurgiaa seropositiivisessa nivelreumassa. Tutkimuksen 103 nivelreumapotilasta kuuluvat Heinolan reumarekisteriin, ja heidän seurantansa aloitettiin vuosina 1973-75 sairauden kestettyä alle puoli vuotta. Seurantatutkimukset tehtiin alkuvaiheen jälkeen 1, 3, 8, 15 ja 20 vuoden kuluttua. Nivelten vaurioitumisaste määritettiin röntgenologisesti Larsenin luokittelumenetelmällä, ja tehdyt toimenpiteet tarkistettiin röntgenkuvien lisäksi sairauskertomuksista. Tutkimuksessa tehtiin 14 090 nivelarviota.

Eero Belt

Iäkkäiden henkilöiden selviytyminen päivittäisistä toiminnoista

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata iäkkäiden henkilöiden selviytymistä päivittäisistä toiminnoista sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tutkittiin liikuntakyvyn ja lihasvoiman ennustavuutta kuolemanvaaran kannalta ja kotona asumisesta selviytymistä ennustavia tekijöitä.

Pia Laukkanen

Alfa2-agonistien vaikutus leikkauksenaikaiseen hapenkulutukseen

Anestesiologian tehtävänä on mm. leikkauksen aiheuttaman stressin ja sitä seuraavien hormonaalisten sekä verenkierrollisten muutosten estäminen. Tämän merkitys korostuu erityisesti sepelvaltimotautipotilailla, koska sydämen happitasapainon ja pumppaustoiminnan säilyttäminen on heillä erityisen tärkeää. Perinteisesti kirurgisen stressin aiheuttamia vasteita elimistössä on pyritty estämään riittävän syvällä nukutuksella ja voimakkaalla kipulääkityksellä. Molemmilla tavoilla saavutetaan yleensä hyvä perioperatiivisen stressin kontrolli. Haittavaikutuksena saattaa kuitenkin olla mm. pitkittynyt herääminen ja hengitysvajaus leikkauksen jälkeen.

Markku Taittonen

Näkökulmia suomalaiseen psykiatriseen erikoissairaanhoitoon

Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittäviä muutoksia. Muutosten taustalla on ollut monia tekijöitä: yleismaailmallinen suuntaus, taloudelliset tekijät ja suomalaiset suunnitelmat. 1990-luvun alun laman vuoksi muutos psykiatrisen erikoissairaanhoidon järjestelmässä ei syntynyt hallittuna kokonaisuutena, vaan se toteutettiin säästökohteita etsittäessä vain osittaisena ja selvästi suunniteltua nopeammin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia eri näkökulmista muutosten paineissa olevaa psykiatrista hoitojärjestelmää.

Jyrki Korkeila

Tuntoherätevasteet anestesian aikana

Tuntoherätevasteet (somatosensory evoked potentials, SEPs) ovat tuntoärsytyksen seurauksena syntyviä, hermosolujen tuottamia sähköisiä potentiaaleja. Niiden avulla voidaan tutkia tuntohermoratojen toimintakykyä ääreishermostosta keskushermostoon. Elektroenkefalografia (EEG) ja herätevasteet mahdollistavat myös leikkauksenaikaisen neurofysiologisen seurannan. Neurofysiologisessa monitoroinnissa tavoitteena on mahdollisten neurologisten komplikaatioiden toteamisen ohella tarvittaessa arvioida anestesian tasoa ja riittävyyttä.

Timo Porkkala

Siklosporiinin käyttö kolmessa vaikeasti hoidettavassa ja kroonisessa ekseemataudissa

Kuusi osatyötä sisältävässä väitöskirjatyössä on tutkittu immuunomodulatoorisen lääkkeen, siklosporiinin käyttöä kolmessa vaikeasti hoidettavassa ja kroonisessa ekseemataudissa (käsiekseema, atooppinen ekseema ja aurinkoekseema). Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää siklosporiinin tehokkuutta remission induktiossa, pysyvyydessä ja elämänlaadun parantamisessa sekä hoidon aiheuttamia sivuvaikutuksia.

Håkan Granlund

Gliaperäinen kasvutekijä ja p75 hermokasvu-tekijäreseptori kehityksessä ja sairauksissa

Väitöskirjatyössä tutkittiin eräiden hermoston kehitykseen liittyvien signaalimolekyylien biologiaa ja niitä koodaavien geenien yhteyttä tauteihin. Tutkimus kuuluu kehitysbiologian ja molekyyligenetiikan alaan.

Kirmo Wartiovaara

Matriksin metalloproteinaasin-2, MMP-2, esiintyvyys ihon pigmenttikasvaimissa sekä sen ennusteellinen arvo ihomelanoomassa ja silmämelanoomassa

Ihomelanooman esiintyvyys ja kuolleisuus ovat maailmanlaajuisesti lisääntyneet viime vuosikymmenien aikana. Melanooman ennuste on parantunut johtuen osittain ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä sekä taudin varhaisesta toteamisajankohdasta. Kuitenkin taudin uusiutuessa ovat parantumistulokset vaatimattomat. Korkean uusiutumisriskin potilailla interferoneita tutkitaan melanooman hoidossa liitännäishoitona uusiutumisen vähentämiseksi. Interferoneilla on myös vankka sija metastasoineen melanooman hoidossa yhdistettynä solunsalpaajiin.

Anne Väisänen

Laaja-alainen sepelvaltimotauti ja oikean sepelvaltimon kriittinen ahtauma

Kaikkiaan 110 sepelvaltimo-ohitusleikkauspotilasta tutkittiin viidessä prospektiivisessa tutkimuksessa. Tarkoituksena oli osoittaa ja selvitellä niitä ongelmia, joita kohdataan, kun hoidetaan potilaita, joilla on laaja-alainen sepelvaltimotauti ja oikean sepelvaltimon kriitinen ahtauma. Monet sydänlihaksen suojaukseen nykyisin käytetyt tekniikat suojaavat erinomaisesti vasemman kammion sydänlihasta iatrogeenisen iskemian (aortan poikkipihditys) aikana. Nämä metodit eivät kuitenkaan aina tarjoa asianmukaista suojausta oikean kammion alueen lihakselle. Sepelvaltimo-ohitusleikkausten jälkeen ilmeneviä oikean kammion toiminnan häiriöitä (ainakin väliaikaisia) on ilmoitettu esiintyvän.

Eva-Liisa Honkonen

Ihmisen EDA-geenin tarkennettu paikannus

Ihmisellä periytyviä, molekyylibiologialtaan tuntemattomia ektodermin kehityshäiriöitä tunnetaan yli 150. Anhidroottinen ektodermaalinen dysplasia (EDA; Christ-Siemens-Tourainen syndrooma) on X-kromosomissa peittyvästi periytyvä oireyhtymä, joka ilmenee hiusten ja karvojen, hampaiden sekä hikirauhasten poikkeavuuksina tai puuttumisena. Useimmat oireyhtymästä kärsivät ovat miehiä, mutta myös muutamia naispotilaita tunnetaan. Myös hiirellä on paikannettu vastinalueelle X-kromosomiin toiminnaltaan vastaava Tabby-geeni.

Outi Montonen

Lymfosyyttialatyypit ja interferonihoitoa saavien melanooma- tai munuaissyöpäpotilaiden ennuste

Elimistön immuunijärjestelmällä näyttäisi olevan tärkeä rooli melanooman ja munuaissyövän synnyssä ja kehityksessä. Näille kasvaimille on ominaista, että kasvainkudoksessa on runsaasti T-lymfosyyttejä. Supistuvassa melanoomakasvaimessa on havaittu olevan runsaasti CD4+-soluja, kun taas suurenevissa kasvaimissa ja etäpesäkkeissä on enemmän CD8+-soluja ja siten matala CD4+/CD8+-suhde. Melanoomapotilaiden verinäytteissä havaittuja laskevia CD4+/CD8+-suhteita taudin edetessä on voitu yhdistää huonompaan ennusteeseen. Myös munuaissyöpäpotilailla on havaittu vastaava yhteys CD4+/CD8+-suhteen muutosten ja taudin kulun välillä. Muun muassa näiden havaintojen perusteella on ajateltu, että näihin kasvaimiin voitaisiin vaikuttaa immunologisin keinoin.

Micaela Hernberg

Äkillisten sepelvaltimo-tautikohtausten ilmaantuvuus, hoidon porrastus ja ennuste sekä sepelvaltimotaudin invasiivinen hoito

Tutkimuksessa pyrittiin tarkentamaan jo olemassa olevaa epidemiologista tietoainesta 35-64-vuotiaiden sepelvaltimotautikuolleisuudesta, sydäninfarktin kohtaustaajuudesta, ilmaantuvuudesta ja ennusteesta Itä-Suomen alueella. Sepelvaltimotaudin äkillisten kohtausten tunnuslukuja ja niiden kehitystä tarkasteltiin kahdessa sairaanhoitopiirissä (Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon) ja lisäksi niiden sisällä sydäninfarktin hoidon porrastuksen mukaan muodostetuilla alueilla (I-III) 5-vuotisjaksoina 1983-87 ja 1988-92. Alueen I muodostivat kaupungit, joissa oli erikoissairaala, alueen II kunnat, jotka sijaitsevat lähellä erikoissairaaloita ja alueen III kunnat, jotka sijaitsevat etäällä erikoissairaaloista ja hoitavat suuren osan sydäninfarktipotilaistaan omissa terveyskeskuksissaan.

Matti Ketonen

Liikunta ja kasvava luu

Pitkälle kehittynyttä osteoporoosia ja sen seurausvaikutuksia pidetään palautumattomina prosesseina. Tämä korostaa ehkäisyn välttämättömyyttä osteoporoosista johtuvien ongelmien ratkaisussa. Luuston riittävä kuormitus on keskeinen tekijä luun uudelleenmuodostumisen ja hajoamisen tasapainon ylläpitämisessä läpi elämän. Tästä syystä eräs tärkeimmistä osteoporoosille altistavista tekijöistä onkin riittävän painoa kantavan liikunnan puute. Koska liikunta on yleisesti hyväksytty ja runsaasti käytetty omatoimisen terveydenhoidon muoto, sen luuhun kohdistuvien vaikutusten selvittäminen osteoporoosia ehkäisevänä keinona on tärkeätä. Vieläkään ei kuitenkaan tarkasti tunneta riittävän luun kasvustimuluksen aikaansaavan liikunnan muotoa, tehoa, useutta, kestoa tai ikäkautta, jolloin fyysisen aktiivisuuden aikaansaama hyöty luustolle olisi suurin.

Heidi Haapasalo

AGU-taudin solu- ja molekyylibiologiasta sekä geenihoidosta

Väitöskirja käsittelee suomalaiseen tautiperintöön kuuluvan lysosomaalisen kertymäsairauden - aspartyyliglukosaminurian eli AGU-taudin - solu- ja molekyylibiologiaa sekä geenihoitoa. AGU-tauti on peittyvästi periytyvä kehitysvammaisuuteen johtava sairaus. Mutaatiot AGA-geenin alueella johtavat alentuneeseen AGA-entsyymin aktiivisuuteen, jonka seurauksena lysosomeihin kertyy glykoasparagiineja. Potilaita on maassamme yli 200 ja muualla maailmassa vain noin 60. Suomesta on löytynyt yksi valtamutaatio, jota kutsutaan AGUFin-mutaatioksi. Noin joka 40. suomalainen on tämän mutaation kantaja. Ulkomaiset mutaatiot puolestaan ovat yleensä erilaisia perhekohtaisia mutaatioita. Lysosomaalisten entsyymien tiedetään kulkeutuvan vaikutuspaikkaansa eli lysosomeihin ns. mannoosi-6-fosfaattireseptorien avulla. Tätä varten solun pitää kuitenkin tunnistaa proteiini lysosomaaliseksi.

Minna Peltola (Nyk. Minna Laine)

Alfa2C-adrenoseptori - potentiaalinen reseptorialatyyppi-selektiivisten lääkkeiden vaikutuskohde

Tässä väitöskirjatyössä keskityttiin selvittämään alfa2C-adrenoseptorin toiminnallista merkitystä ja sen soveltuvuutta selektiivisen lääkevaikutuksen kohteeksi käyttämällä geenimuunneltuja, ns. transgeenisiä hiiriä. alfa2-Adrenoseptorit, joita nykyisin tunnetaan kolme alatyyppiä (alfa2A, alfa2B, ja alfa2C), välittävät noradrenaliinin ja adrenaliinin elimistövaikutuksia ja osallistuvat siten lukuisten fysiologisten toimintojen, kuten esim. sympaattisen hermoston tonuksen, vireystilan ja kognition, kivunvälityksen, ruumiinlämmön, suoliston toiminnan ja hormonierityksen säätelyyn. Kunkin alfa2-alatyypin toiminnallinen merkitys on ollut toistaiseksi epäselvä pitkälti siksi, että käytettävissä ei ole niihin riittävän selektiivisesti sitoutuvia lääkeaineita. Tämän vuoksi alfa2C-reseptorin toiminnallisen luonteen selvittämiseksi keskityttiin tutkimaan kahta transgeenistä hiirikantaa, joista toisella kannalla on toimivan alfa2C-adrenoseptorin ilmeneminen kokonaan estetty (ns. knockout-mutaatio) ja toisella hiirikannalla alfa2C-adrenoseptorin ilmentymistä on geenimutaation avulla lisätty. Vastaava tutkittavan proteiinin ilmentymisen muuttaminen kahteen suuntaan samassa tutkimusasetelmassa on melko ainutlaatuista geenimuuntelua käsittelevissä julkaisuissa.

Jukka Sallinen

Asbestoosin eteneminen ennustaa keuhkosyöpää

Asbestoosi on asbestipölyn aiheuttama keuhkojen diffuusi interstitielli fibroosi. Ensimmäisen kerran asbestoosi korvattiin Suomessa ammattitautina 1938. Vuonna 1997 ilmoitettiin Työperäisten sairauksien rekisteriin 136 uutta asbestoosia, 112 asbestin aiheuttamaa syöpää ja 328 tapausta keuhkopussin kiinnikkeitä ja paksuuntumia.

Panu Oksa

Tuberkuloosikuolleisuus Suomessa vuosina 1974-93

Tuberkuloosi aiheuttaa maailmassa tällä hetkellä noin kolme miljoonaa kuolemaa vuosittain, valtaosa kehitysmaissa, mutta teollistuneessa maailmassakin kuolee vuosittain yli 40 000 henkilöä tuberkuloosiin. Suomessa tuberkuloosikuolleisuus on korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, mutta toisaalta taas Baltian maissa ja Venäjällä tilanne on huonompi.

Tuula Vasankari

QT-ajan hajonta ja sydämen sykevaihtelu kammioperäisiin nopealyöntisyys-kohtauksiin altteilla potilailla

Olisi tärkeää löytää ennakkoon ne sydäninfarktin aiemmin sairastaneet potilaat, jotka ovat alttiita henkeäuhkaaville kammioperäisille rytmihäiriöille, koska he voisivat hyötyä esim. ennaltaehkäisevän rytminsiirtotahdistimen asentamisesta. Klassiset riskinosoittimet, kuten mm. spontaanien kammioperäisten lisälyöntien määrä ja lyhytkestoisen kammiotakykardian esiintyminen, ovat liian epätarkkoja vaaran arvioinnissa. QT-dispersio (QT-ajan vaihtelu tavallisen 12-kytkentäisen sydänfilmin kytkentöjen välillä) mitä ilmeisimmin kuvastaa sydänlihaksen toipumisajan alueellisia eroja ja lisääntynyt QT-dispersio voi täten altistaa sydämen kammioperäisille nopealyöntisyyskohtauksille todennäköisimmin kiertoaktivaatiomekanismilla. Alentunut sydämen sykevaihtelu puolestaan heijastaa häiriintynyttä autonomisen hermoston säätelyä sydämeen.

Juha Perkiömäki

Sydämen ja luurankolihasten verenvirtaus ja glukoosin käyttö verenpainetaudissa ja lihavuudessa

Koholla oleva verenpaine ja lihavuus ovat merkittäviä kansanterveyden ja -talouden ongelmia. Aikuisväestöstämme joka viides on lihava ja joka viidennen verenpainearvot ovat koholla. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää, liittyykö koholla olevaan verenpaineeseen muutoksia sydämen ja luurankolihasten glukoosin käytössä tai verenvirtauksessa. Lisäksi tutkittiin verenvirtauksen mahdollista syy-yhteyttä lihavuuteen liittyvän insuliiniresistenssin synnyssä. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 98 henkilöä, joista 40 oli alkuvaiheen verenpainetautia sairastavaa, 7 lihavaa ja 51 kontrolli- henkilöä. Tutkittavien sydämen ja luurankolihasten glukoosin kulutus mitattiin positroniemissiotomografian (PET) avulla käyttämällä merkkiaineena leimattua glukoosianalogia ([18F]FDG) ja verenvirtaus käyttämällä merkkiaineena radioaktiivista vettä ([15 O]H2O).

Hanna Laine