Bioteknologiayritys tieteen käenpoika vai rahasampo? (pääkirjoitus SLL 2/2002)
Kehityksestä on myös ilmeistä hyötyä. Säätiöiden, muiden organisaatioiden, jopa valtioidenkin, tutkimukseen osoittamat varat ovat pennosia verrattuna reippaammin riskinottoonkin tottuneiden suursijoittajien panostukseen (1,2). Niinpä yhä kalliimmaksi käyvä biologinen tutkimus toteutuu helpommin. Rahapelin hengen mukaisesti epävarmakin mutta mahdollisesti hyvin laajasti hyödyllinen tutkimus saa aiempaa paremman rahoituksen (1). Samalla pienetkin bioteknologiayritykset vapautuvat tekemään sitä, mitä ne parhaiten osaavat: tutkimusta ja keksintöjä. Usein konservatiivisemmat maailmanlaajuiset jättiyhtiöt uskaltavat tulla mukaan tuotantoon, jakeluun ja markkinointiin; nämähän ovat taas niiden ominta toimintaa. Tällaisesta symbioosista hyötyvät molemmat (1). Bioteknologiayritysten näköalat ovat aina maailmanlaajuisia. Vuolaiden rahoituslähteiden ohella sen on katsottu myös edistävän tutkijoiden kansainvälistymistä ja siten tieteen leviämistä (1).