Kommentti

Meistä on tullut säätäjiä

Ongelma on, että nykyihmiselle kaikki on niin kovin tärkeää.

Marika Kandell
Kuvituskuva 1

Mitä kuuluu? Onko pitänyt kiirettä? Keneltä tahansa kuulumisia kysyn, on jonkinlainen kuvaus kiireestä yleinen vastaus. Huolettomin toteaa tässä olevan vähän liikaa kaikkea, väsynein on jo lakannut odottamasta ihan kohta koittavaa helpotusta huomattuaan, ettei sitä tule. Voivatko vuorokauden tunnit oikeasti olla vähentyneet?

Yhä useampi on hamsteri pyörässään. Kaikkein kiinnostavinta on kuitenkin kiireeseen liitetty tunne: vaikka teemme miten paljon, koemme jatkuvasti, ettemme saa mitään aikaan.

Pysähdyin taannoin tavaratalossa. Olin läpikulkumatkalla juoksujalkaa kahvia hörppivien kanssaihmisten seassa. Pirtsakka juontajaääni oli juuri kuuluttanut tämän kevään pukeutumistyylin rakentuvan sukkien ympärille. Erilaiset materiaalit ja printit raikasivat kaiuttimista – sukkien valinta on paljon tärkeämpää kuin moni on kuvitellut!

Ensin huokaisin. Toisella hengenvedolla rauhoituin. Juontaja oli juuri alleviivannut, mistä tässä kaikessa juoksemisessa on kyse.

Iloisissa sukissa ei tietenkään ole mitään vikaa. Ajatus erilaisista sukista intoilevasta ja elämänsä nailonien ympärille rakentaneesta ihmisestä on itse asiassa varsin hauska. Ongelma syntyy, jos oletetaan että jokaisen on käytettävä aikaa myös sukkien valitsemiseen.

Nykyihmisen on paitsi tehtävä haastavaa työtä, omistauduttava perheelleen ja harrastettava tavoitteellisesti, myös syötävä vastuullisesti, oltava perillä USA:n politiikasta, askarreltava tonttuovia, langattava hammasvälejä, seurattava sykevälin vaihtelua ja huolehdittava säästöjen arvonnoususta. Tähän eivät ohjaa vain markkinamiehet uusia arjen helpottajia kaupatessaan, vaan myös vallitseva näennäisen läpinäkyvyyden kulttuuri. Muiden tehdessä jotain koemme, että myös meidän kuuluu toimia samoin. Harva kuvasi ruoka-annoksia ensimmäisillä digikameroillaan; sosiaalisen median myötä siitä tuli normi.

Usein kiireen syitä etsitään töistä, perhe-elämästä ja niiden yhdistelmästä. Väitän, ettei kahden asian yhdistäminen ole ongelma – ei edes kolmen, vaikka se kolmas olisi vaativa harrastus. Harvoin vain kolme tärkeää riittää. Ongelma on, että nykyihmiselle kaikki on niin kovin tärkeää. Muutaman olennaisen asian sijaan yritämme yhdistellä kokonaista verkkoa kaikkea sitä, mistä on kovin vaikea jättäytyä pois.

Nykytermein ilmaistuna meistä on tullut säätäjiä.

Lue myös

Ratkaisuja ovat lehti- ja kirjahyllyt pullollaan. Meitä opetetaan priorisoimaan, hyödyntämään tyhjäkäyntiminuutteja ja käyttämään pomodoro-tekniikkaa. Yhtään vähemmän kiireisiä meistä ei kuitenkaan ole hauskojen tekniikkanimien myötä tullut. Harvassa vinkkilistassa näkee sitä kaikkein olennaisinta vinkkiä: karsimista. Tekemistä vähemmän, mutta paremmin. Olennaisen kirkastamista. Sanomalla ei merkityksettömälle, jotta voisi sanoa kyllä merkitykselliselle.

On tietenkin helppoa todeta, ettei sukkien valinta ole olennaista. Vaikeampaa on olla seuraamatta maapallon toisen syrjän tapahtumia, jättäytyä pois illanistujaisista tai olla noudattamatta tavanomaista urapolkua. On kovin vaikea sanoa ei, sillä on paljon mukavampaa sanoa kyllä. Varsinkin tärkeiden asioiden kohdalla.

Totuus kuitenkin on, että kun kaikki on tärkeää, mikään ei ole.

Kirjoittaja on tamperelainen erikoistumaton lääkäri, jonka laatikosta löytyy vain kahdenlaista sukkaparia.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030