IVF-lapsilla on kaksinkertainen synnynnäisten kehityshäiriöiden riski
Keinoavusteinen lisääntymishoito on vakiintunut terveydenhuollon toimintamuoto, jolla alkaa olla lähes väestöpoliittista merkitystä länsimaissa, joissa synnytykseen päättyneistä raskauksista noin 1 -1,5 % saa alkunsa näistä hoidoista. Keinoavusteiseen lisääntymiseen liittyvä perinataalinen hoitotulos on kuitenkin huonompi kuin spontaanisti alkaneissa raskauksissa. Ilmiön syytä on haettu itse menetelmistä, mutta erityisesti infertiliteettipotilaiden itsensä ominaisuuksista ja terveydentilasta. Eräs kiistanalainen asia on tähän asti ollut näihin menetelmiin liittyvä sikiön kehityshäiriön riski. In-vitro-fertilisaatiolla alkunsa saaneiden yli 1 000 lapsen ryhmässä todettiin yhteen ikävuoteen mennessä diagnosoitujen merkittävien epämuodostumien ja kromosomipoikkeavuuksien esiintyvyys kaksinkertaiseksi verrattuna spontaanisti alkaneista raskauksista syntyneeseen 4 000 lapsen kontrolliaineistoon. Ryhmien välinen ero havaittiin sekä yksi- että monisikiöisen raskauden jälkeen, ja ero säilyi äidin iän, pariteetin, sikiön sukupuolen, ennenaikaisen synnytyksen, tiettyjen periytyvyysnäkökohtien sekä ante- ja postpartaalidiagnostiikan tarkkuuden huomioon ottamisen jälkeenkin. Liikuntaelinten epämuodostumat olivat tavallisimpia löydöksiä, mutta epämuodostumia esiintyi myös muualla. Intrasytoplasmaattinen hedelmöitys, jota tähän asti on eniten epäilty epämuodostumien syyksi, ei eronnut tuloksiltaan muista IVF-muodoista. Näin suuren tutkimuksen tuloksia voidaan pitää varsin luotettavina, ja ne on syytä ottaa huomioon potilasinformaatiossa ja hoidossa.
