21102 osumaa

Bentsodiatsepiineja tulee välttää riippuvaisuuksiin taipuvaisten potilaiden hoidossa

Bentsodiatsepiinit vähentävät nopeasti ja tehokkaasti ahdistuneisuusoireita. Ne soveltuvat kuitenkin myös päihdekäyttöön, voivat aiheuttaa vakavan fyysisen tai psyykkisen riippuvuuden tai molemmat ja heikentävät kognitiivisia kykyjä. Bentsodiatsepiinien määrääminen päihdeongelmaiselle tai riippuvaisuuksiin taipuvaiselle, usein asosiaaliselle ja luonnehäiriöiselle potilaalle voi johtaa arvaamattoman vakaviin seurauksiin, mm. liikenneonnettomuuksiin ja impulsiivisiin väkivaltarikoksiin. Lääkärin tulisi määrätä näitä lääkkeitä avohoidossa vain tarkan harkinnan perusteella riittävän hyvin tuntemilleen potilaille. Tällöinkin tarvetta pitkäaikaiseen, jatkuvaan käyttöön tulisi vähentää muilla hoitomuodoilla. Toisaalta bentsodiatsepiinien asianmukaista käyttöä vakavasti ahdistuneiden ja muutoin riittävää hoitoa vaille jäävien potilaiden hoidossa ei tulisi perusteettomasti rajoittaa.

Hannu Lauerma, Erkka Syvälahti

Bentsodiatsepiiniriippuvuus ja sen hoito

Ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöpotilaat ja myös masennuksesta ja psykoottisista häiriöistä kärsivät potilaat voivat tarvita pitkäaikaista anksiolyyttistä lääkitystä, huolimatta siitä että siihen liittyy riippuvuuden mahdollisuus. Fysiologinen riippuvuus bentsodiatsepiineihin ja unilääkkeisiin voi kehittyä nopeasti tavanomaisiakin lääkeannoksia käytettäessä. Niinpä lääkitystä lopetettaessa on aina otettava huomioon myös vieroitusoireet: lääkeannosta pienennetään asteittain ja potilaalle annetaan tukea mm. antamalla tietoa oireista ja tapaamalla häntä riittävän usein. Pitkäaikaisen bentsodiatsepiinilääkityksen lopettaminen on hoitokokeilu, jossa selvitetään, onko lääke käynyt tarpeettomaksi. Joillakin potilailla ahdistusoireet ja unettomuus jatkuvat vuosikausia, jopa koko elämän ajan, eikä lääkeriippuvuuden kehittyminen ole syy jättää tällaista potilasta hoitamatta.

Matti O. Huttunen

Huumepotilaan kohtaaminen vastaanotolla

Päihteiden ja huumeiden käyttäjillä on monen tutkimuksen mukaan sekä ruumiillisia oireita että mielenterveyden häiriöitä yleisemmin kuin muulla väestöllä. Vain aniharva näiden oireiden vuoksi vastaanotolle tullut potilas ilmaisee oma-aloitteisesti riippuvuusongelmansa. Huolellisen somaattisen ja psykiatrisen tutkimuksen kuluessa pyritään selvittämään myös mahdollinen päihteiden väärinkäyttö. Kun ongelma on tunnistettu ja suunnitellaan katkaisua, hoitoa ja kuntoutumista, lääkärin tukena on kokonaisvaltainen asioiden hahmottaminen. Tuskaisella tiellä addiktiosta vapauteen tarvitaan niin biolääketieteen apua, lääkkeitä, psykologiset keinot, yksilö-, ryhmä- ja perheterapiaa kuin sosiaalista tukeakin.

Leena Väisänen, Erkki Väisänen

Lääkärin määräämien lääkkeiden huumekäyttö

Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä myydään Suomessa päihteiden katukaupassa kymmenien miljoonien markkojen arvosta, ja valtaosa niistä on peräisin lääkärien kirjoittamilla lääkemääräyksillä tai reseptiväärennöksillä apteekeista hankituista lääke-eristä. Tilanteita, joissa lääkettä hankitaan muuhun kuin lääketieteelliseen hoitotarkoitukseen, ei aina ole helppo tunnistaa vastaanottotyössä, mutta käytännön valvontatyön kokemuksen mukaan virheelliseksi osoittautunut PKV-lääkemääräysmenettely olisi lähes aina voitu välttää noudattamalla viranomaisten ohjeita. Lääkärien ammatinharjoittamista valvovana viranomaisena Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tutkii vuosittain 70-80 lääkärin PKV-lääkemääräyskäytäntöä.

Juha Karvonen

Leukotrieenien estäjät ja Churg-Straussin oireyhtymä - onko yhteyttä?

Leukotrieenien estäjien, kuten montelukastin ja tsafirlukastin, käyttö astman hoidossa on lisääntynyt etenkin Yhdysvalloissa ja EU-maissa. Thorax-lehden pääkirjoituksessa pohditaan, onko kysteinyylileukotrieenien (LTC4, LTD4, LTE4) vaikutusten estäjien käytöllä ja harvinaisella vaskuliitilla, Churg-Straussin oireyhtymällä (CSS) yhteyttä. Pohdinta perustuu yhdeksään tapausselostusluonteiseen julkaisuun potilaista, joilla oli todettu leukotrieenien estäjien käytön jälkeen CSS, usein jo muutaman kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Oireyhtymällä oli yleensä manifestaatioita myös muualla kuin keuhkoissa (sydän, hermot, iho). Lisäksi kirjoittajat esittävät Englannin lääkevalvontaviraston tilastoista tietoja, että raportteja olisi jonkin verran julkaistuja enemmän.

Hannu Puolijoki

Ursodeoksikoolihappo primaarisessa biliaarikirroosissa - lumettako?

Kymmenisen vuotta sitten ursodeoksikoolihappo (UDCA) löi itsensä läpi primaarisen biliaarikirroosin hoidossa. Oli näet todettu, että tämä aine ilmeisesti suojaa herkkiä sappitiehyitä hydrofobisilta sappihapoilta ja että se joka tapauksessa parantaa maksatuhoa mittaavien laboratorioarvojen lukemia. Pari vuotta sitten julkaistiin kolmen tutkimuksen yhteisanalyysi, joka myös viittasi siihen, että UDCA pidentää biliaarikirroosipotilaiden elinikää, mutta ei aikaakaan, kun pidemmistä seurannoista raportoitiin, ettei UDCA sittenkään paranna eliniän ennustetta eikä maksansiirron tarvetta.

Robert Paul

Verenpainetauti vie kalkitkin luista

Korkea verenpaine rassaa munuaisia niin, että elimistö ei pysty pidättämään kalkkia. Tiedetään, että tämä aiheuttaa lievän sekundaarisen hyperparatyreoosin, mutta ei ole varmuutta, onko tilanne sen asteinen, että luutkin haurastuisivat. Asian selvittämiseksi seurattiin lähes 3 700 iäkkään (66-91 v, keski-ikä 73 v) naisen luuston tilannetta 3,5 vuoden aikana. Seurannan varrella selvitettiin mm. luuston lujuus DEXA-tekniikalla.

Robert Paul

Vesisynnytys on turvallista hyvissä olosuhteissa

Vesisynnytys ammeessa siten, että lapsi syntyy ensin kokonaan veden pinnan alle ennen joutumista tekemisiin ilman kanssa, on yksi vaihtoehtoinen synnytystapa, jonka eduista ja haitoista ei ole selvää käsitystä. Englannissa ja Walesissa analysoitiin jälkikäteen 4 032 vesisynnytyksen aineisto (0,6 % kaikista synnytyksistä). Perinataalikuolleisuus oli 1,2 promille (5 lasta) ja elossa syntyneistä 35 joutui tehohoitoon. Yhtään kuolemista ei voitu suoraan yhdistää synnytystapaan. Sen sijaan kaksi lasta aspiroi ammeen vettä keuhkoihinsa. Kun ryhmää verrattiin riskittömien, hyvin sujuneiden muiden synnytysten tuloksiin, ei eroja lapsikuolleisuudessa tai tehohoitoon joutumisessa todettu.

Pertti Kirkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030