Valonpilkahdus syöpätilastoissa

Yhdysvalloista kuuluu kummia. Totuttuamme jo ajatukseen, että uusien syöpädiagnoosien määrä kasvaa vuosi vuodelta teollistuneissa maissa, raportoidaan nyt Atlantin takaa, että syövän insidenssiluvut ovat muutaman vuosikymmenen kestoisen yhtämittaisen nousun jälkeen alkaneet laskea.

Heikki Joensuu

Luuntiheysmittaukset ja osteoporoosi

Osteoporoosi altistaa varsinkin ikääntyneet naiset lonkka-, ranne- ja nikamamurtumille. Erityinen huolenaihe ovat lonkkamurtumat niihin liittyvän sairastuvuuden, kuolleisuuden ja sosiaalisten haittojen aiheuttamien korkeiden kustannusten takia. Niinpä eri puolilla maailmaa etsitään keinoja, joilla riskiyksilöt voitaisiin tunnistaa. Tutkimuksen kohteena ovat olleet myös interventiot, jotka voisivat auttaa ehkäisemään murtumia. Luun mineraalitiheyden mittaamiseksi ja korkean riskin yksilöiden tunnistamiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä. Riskipotilaille on suositeltu hoidoksi hormonikorvaushoitoa ja joissakin maissa lohen kalsitoniinia.

Risto P. Roine

Suomalainen asiantuntijakommentti

Yhteenveto on suomennettu noin 1,5 vuotta vanhasta lähteestä. Siitä on rajattu pois bisfosfonaatit, kalsium ja D-vitamiini sekä lonkkasuojaimet, joilla on merkitystä suomalaisessa hoitokäytännössä. Esimerkiksi alendronaatilla on voitu osoittaa etenevässä kontrolloidussa tutkimuksessa lonkkamurtumia vähentävä vaikutus.

Esko Alhava

Tasapainoelin- silmäheijasteen määritys päänravistustestillä

Tasapainon häiriintyminen koetaan yleensä huimauksena, joka on yleisimpiä oireita, jonka vuoksi ihmiset hakeutuvat lääkärin vastaanotolle. Sisäkorvan tasapainoelimellä on tärkeä osuus tasapainon säätelyssä. Tasapainoelin osallistuu eri heijasteratojen kautta sekä silmien liikkeiden että kehon lihasten toiminnan säätelyyn, jotta näkö säilyisi terävänä ja kehon tasapaino vakaana. Nykyisten sisäkorvan tasapainoelin-silmäheijasterataa mittaavien menetelmien, kuten elektronystagmografian, ongelmana on ollut se, että ne määrittävät puutteellisesti potilaan sen hetkistä toiminnallista tilaa.

Timo Hirvonen

Dyspepsia terveyskeskuspotilailla

Dyspepsiasta kärsii vuoden aikana 20-40 % väestöstä. Suurin osa potilaista hakeutuu avosektorille tutkimuksiin ja hoitoon. Toiminnallista ja orgaanista dyspepsiaa on vaikea erottaa pelkästään oirekuvan perustella. Viime vuosina on esitetty muun muassa helikobakteerivasta-aineiden käyttöä seulontamenetelmänä valittaessa potilaita gastroskopiaan.

Markku Heikkinen

Istukkagonadotropiinin ja sen alayksiköiden diagnostinen käyttö ja metabolia raskauden aikana

Istukkagonadotropiini (hCG) on kahdesta alayksiköstä (hCGalfa ja hCGbeeta) koostuva istukan erittämä hormoni, jonka määrittämiseen mm. tavalliset raskauskokeet perustuvat. Istukkagonadotropiinin ja sen alayksiköiden käyttöä alkuraskauden ongelmien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa sekä hCG:n käyttäytymistä kohdunulkoisen raskauden seurantahoidon aikana tutkittiin viidessä osatutkimuksessa käyttäen uusia, tarkkoja määritysmenetelmiä.

Juha Korhonen

Lapsuuden aikainen palovamma - elinikäinenkö?

Tutkimuksessa selvitettiin sairaalassa hoidettujen lapsuudenaikaisten palovammojen pitkäaikaisvaikutuksia. Palovammakirjallisuudessa ei aiemmin ole julkaistu näin pitkän seuranta-ajan (keskimäärin 18 v., maksimi 30 v.) tuloksia paloarpien ulkonäöstä sekä toiminnallisista ja psykososiaalisista seurauksista.

Rainer Zeitlin

Nuoren lääkärin työuran ensimmäiset vuodet

Lääkärien täystyöllisyys ennen vuotta 1988 ja lääkärityöttömyyden uhka 1990-luvulla heijastuivat nuorten lääkärien työuraan. Asiaa tutkittiin vertailemalla Nuori Lääkäri 88 ja Lääkäri 93 tutkimusten tuloksia. Ammatillisesti kiinnostava työ, sijaintipaikkakunta sekä lääkärin perhesuhteet olivat tärkeimmät työpaikan valintaan vaikuttavat tekijät. Työuran ensimmäisille vuosille oli tyypillistä toimiminen koulutusyksikön läheisyydessä. Eniten suosiotaan lisäsi terveyskeskuslääkärin työ.

Kari Mattila, Irma Virjo, Esko Kumpusalo, Liisa Neittaanmäki, Harri Hyppölä, Santero Kujala, Riitta Luhtala, Hannu Halila, Mauri Isokoski

Laivatyö ja merimiesten lääkärintarkastukset

Suomessa on noin 12 000 merimiestä, jotka joutuvat käymään lääkärintarkastuksissa ammattinsa vuoksi yleensä kahden vuoden välein. Vaikka merenkulkuhallituksen nimeämät ns. merimieslääkärit tekevät nämä lääkärintarkastukset, saattaa jokainen lääkäri joutua tekemään tarkastuksen joskus. Merimiehen lääkärintarkastuksen tavoitteena on, että työntekijä on fyysiseltä ja psyykkiseltä terveydeltään kelvollinen siihen toimeen, johon hän pyrkii. Työntekijällä ei saa olla missään tapauksessa sellaista vammaa tai sairautta, joka vaarantaa meriturvallisuutta tai muiden aluksissa olevien henkilöiden turvallisuutta tai terveydentilaa.

Heikki Saarni

Lukivaikeuksia 6 %:lla väestöstä Oppimisvaikeudet selvästi alidiagnosoituja

Mitä yhteistä on Albert Einsteinilla, Hjallis Harkimolla ja Winston Churchillilla?

Suvi Sariola