Vuoristosairaus

Elämysten etsiminen vie suomalaisia vuoristoon kiipeilemään ja retkeilemään. Vuoristossa liikkuvan pitää tuntea vuoristosairauden oireet, joita alkaa esiintyä 2 500 metrin yläpuolella. Oireita ovat päänsärky, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, hengenahdistus ja tihentynyt sydämen syke. Pitkälle edenneessä sairaudessa uhkaavat hengenvaaralliset keuhkoödeema ja aivoödeema. Asetatsolamidi ja deksametasoni tehoavat vuoristosairauteen, mutta tehokkain hoito on laskeutuminen alemmaksi. Vuoristosairautta voidaan ehkäistä totuttautumalla korkeaan ilmanalaan asteittain.

Mikko Lintu, Hannu Hirsimäki, Pertti Mustajoki

Olkakipu diagnostisena ongelmana

Rasituksen tai vamman aiheuttamat olkanivelen vaivat ovat työikäisillä varsin tavallisia. Alle 35-vuotiailla olkavaivojen yleisin syy on olkanivelen jonkinasteinen instabiliteetti, 35-50-vuotiailla taas olkanivelen ahtaus eli impingement-oireyhtymä, ja yli 50-vuotiailla yleisin syy on kiertäjäkalvosimen repeämä. Rasitukseen liittyvät vaivat paranevat useimmiten itsestään, kun rasitusta vähennetään. Jos kipu pitkittyy, tarvitaan tarkempia tutkimuksia ja hoitoa. Olkapotilaan tutkimisen perusta on huolellinen inspektio ja palpaatio, mutta diagnoosin tueksi voidaan tarvita kuvantamistutkimuksia, sitä enemmän, mitä vähemmän kokemusta lääkärillä olkapotilaista on. Kalliit erikoistutkimukset eivät kuitenkaan aina ole edes hyödyksi, saati sitten tarpeen.

Martti Vastamäki

Katastrofipsykiatria Suomessa

Katastrofipsykiatrian toimintamallia ryhtyi Suomessa kehittämään lääkintöhallituksen asettama työryhmä vuonna 1990. Työryhmän vuonna 1993 antamien suositusten toteutumista selvittäneessä kyselyssä kävi ilmi, että toiminta on käynnistynyt paikallistasolla hyvin. Terveyskeskuksiin on perustettu kriisiryhmiä nopeaan tahtiin. Myös järjestöjen vapaaehtoisia kriisiryhmiä on perustettu viime vuosina hyvin paljon. Sen sijaan aluetasolla, sairaanhoitopiireissä, valmiudet eivät ole kehittyneet yhtä hyvin. Valtakunnalliseen koordinaatioon ja alan systemaattiseen seurantaan olisi myös syytä panostaa.

Kari Pylkkänen

CMV-infektiokin yhteydessä sepelvaltimotautiin

Sytomegaloviruksen on ajateltu olevan terveen ihmisen harmiton kommensaali, vaikka immuunipuutteisella potilaalla aiemmin sairastettu CMV-infektio on aktivoituessaan usein tappava. Mutta nyt myös terveen ihmisen kumppanina olevan CMV:n ylle alkaa langeta epäilyksen varjoja. On mm. todettu, että sepelvaltimosuonen sileäjuovaiset lihassolut ekspressoivat IE84-proteiinia, joka johtuu CMV:n läsnäolosta. Tämä proteiini puolestaan lisää sileälihaskudoksen kasvua ja estää lihassolujen luonnonmukaista, apoptoottista poistumaa. On alettu epäillä, että paikallisesti CMV voi olla myrkkyä koronaarisuonissa, vaikka muu isäntäorganismi voisi elää sytomegaloviruksensa kanssa sovussa.

Bakteerien lipidi A:han iskeviä lääkkeitä vihdoinkin näkyvissä

Gramnegatiivisia bakteereita ympäröi ulkokalvo, joka suojaa niitä monilta haitallisilta aineilta, mm. antibiooteilta. Ulkokalvon keskeisin rakenneosa on lipopolysakkaridi, jota myrkyllisyytensä vuoksi sanotaan myös endotoksiiniksi. Endotoksiinin ytimessä sijaitsee koko molekyyliä koossa pitävä ja sen myrkyllisyydestä vastaava lipidi A. Kun lipidi A:n synteesiä häiritään, lipopolysakkaridia ei synny, ulkokalvosta ei tule kunnollista ja bakteerit kuolevat.

Matti Viljanen

Keuhkosyövän neoadjuvanttihoidon pitkäaikaistulokset

Suurikokoisen, mutta vielä paikallisen (stage III) ei-pienisoluisen keuhkosyövän ainoa käypä hoito on ollut sädehoito, mikäli leikkaus ei ole mahdollinen. Radikaalin sädehoidon jälkeen kuitenkin vain 3-10 % potilaista on ollut elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Melko vastikään raportoidut satunnaistetut hoitokokeet ovat osoittaneet, että hiukan parannusta tähän heikkoon ennusteeseen voidaan saada aikaan antamalla solunsalpaajahoitoa ennen sädetystä. Toistaiseksi näihin tutkimuksiin osallistuneita potilaita on kuitenkin seurattu vain muutamia vuosia, eikä kemoterapian vaikutuksesta pitkäaikaistuloksiin ole ollut tietoa. Nyt amerikkalaisen CALGB-ryhmän jo vuonna 1984 aloittamasta tutkimuksesta on saatu seitsemän vuoden seurantaan perustuvat tulokset.

Heikki Joensuu

Hormonikorvaushoito paikallaan primaarisen hyperparatyreoosin luukatoon

Primaarinen hyperparatyreoosi on verraten tavallinen postmenopausaalisilla naisilla: jopa 3 %:n esiintyvyyslukuja on esitetty. Lievän hyperparatyreoosin leikkaushoitoon voidaan suhtautua varauksellisesti, koska jopa puolet potilaista on oireettomia. Hyperparatyreoosipotilaiden luun tiheyttä on syytä seurata, sillä menopaussin jälkeen osteoporoosi saattaa kiihtyä. Tähän asti onkin suositeltu kiihtyvän osteoporoosin hoidoksi paratyreoidekto-miaa, mutta toisaalta konservatiivista luun haurastumista estävän hoidon merkitystä ei ole tutkittu näillä potilailla.

Robert Paul

Supernopea radikaalisädehoito

Radikaalisädehoito annetaan tavallisesti tipotellen 2 Gy:n päivävauhtia mm. normaalikudosten vaurioiden välttämiseksi. Näin menetellen kuratiivisen sädeannoksen (60-70 Gy) antaminen esimerkiksi adeno- tai levyepiteelisyöpään kestää kauan (6-7 viikkoa). Kasvainsolut voivat kuitenkin näin pitkän hoitojakson aikana proliferoitua huonontaen lopputulosta. Englannissa onkin kehitetty radikaalisädehoitoon huomattavasti nopeutettu hoitokaavio nimeltään CHART. CHART-hoidossa sädehoitoa annetaan 1,5 Gy kolmesti vuorokaudessa vähintään kuuden tunnin välein, ja hoitoa annetaan kolmesti vuorokaudessa myös viikonloppuisin. Tällöin koko sädehoito on ohi 12 vrk:ssa tavanomaisen 6-7 viikon asemesta, joskin kokonaisannos jää vähän tavallista pienemmäksi (54 Gy).

Heikki Joensuu

Nykyaikaisten virtsakivien hoitomenetelmien tehokkuus ja kustannukset

Suomessa on noin 3 500 uutta virtsakivipotilasta vuodessa. Virtsakiviä on eniten työikäisillä. Miehillä virtsakivitauti on kolme kertaa yleisempi kuin naisilla. Virtsateiden kivistä 60 % poistuu itsekseen aiheuttaen usein kovaakin vatsan ja selän alueen kipua. Kirurgista toimenpidettä vaativien virtsakivien hoito on viimeisten 15 vuoden aikana täysin muuttunut. Hoitoa vaativista virtsakivistä 80 % hoidetaan nykyään kehon ulkoisella iskuaaltomurskauksella (extracorporeal shock wave litho-tripsy, ESWL), jossa kiveen kohdistetaan suurienergisiä paineaaltoja röntgen- tai ultraäänikontrollissa. ESWL-hoidon jälkeen kiven muruset poistuvat itsekseen vaihtelevan ajan kuluessa.

Kari Lehtoranta

Virtsarakkosyövän ennusteelliset tekijät

Virtsarakkosyöpä on länsimaiden yleisin virtsateiden pahanlaatuinen kasvain ja Suomessa se on miesten kolmanneksi yleisin syöpämuoto. Vuosittain maassamme todetaan noin 800 uutta tapausta. Tupakointi on yksittäisistä riskitekijöistä tärkein, sillä siitä johtuu lähes puolet kaikista tapauksista. Perinteisesti on huonon ennusteen merkkinä pidetty kasvaimen invasiivisuutta, huonoa erilaistumisastetta, monilukuisuutta ja varhaista uusiutuvuutta. Uudempia ennustetekijöitä ovat DNA ploidisuus ja mahdollisesti p53 ekspressio.

Mika Raitanen