20906 osumaa

Perinnöllinen Alzheimerin tauti

Alzheimerin tauti on syynä noin 2/3 osaan dementioista. Väestön ikääntyessä myös dementioiden määrä lisääntyy. Viimeisen vuosikymmenen aikana taudin geneettinen tutkimus on edennyt nopeasti. Alzheimerin taudin riskitekijöitä ovat korkea ikä sekä perinnöllisyys. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 %:lla potilaista taustalla ovat perinnölliset tekijät. Varhain alkavissa tautimuodoissa (alle 65 vuotta) on löydetty useita eri geenivirheitä kromosomeista 1, 14 sekä 21 Alzheimer suvuista ympäri maailman. Lisäksi apolipoproteiini E:n (ApoE) e4 alleelin on todettu lisäävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin sekä varhentavan taudin alkamisikää.

Maarit Lehtovirta

Kuolleisuuden erot ja muutokset Suomessa ja naapurimaissa

Vertailukelpoisten tautiluokitusten käyttö vakiintui kaikissa Pohjoismaissa heti sodan jälkeen. Palvelujen taso ja saatavuus ovat suunnilleen samalla tasolla kaikissa näissä maissa. Ainoastaan Suomi on joutunut kuromaan umpeen sodan aiheuttamaa välimatkaa. Tämä näkyy myös kuolleisuustilastojen kehityksessä. Suomessa on onnistuneesti hoidettu eri sairauksista johtuvan kuolleisuuden väheneminen niin, että olemme lähes saavuttaneet muiden Pohjoismaiden tason. Vain miesten itsemurha- ja tapaturmainen kuolleisuus ovat aivan omaa luokkaansa ja jättävät meidät selvästi jälkeen muiden Pohjoismaiden kokonaiskuolleisuusluvuista.

Sakari A. Härö

Yhdysvaltojen terveydenhuolto keskellä historiansa suurinta mullistusta Osa 3. Integroidut palvelujärjestelmät ehkäisevän terveydenhuollon vahvistajina?

Säännellyn hoidon laajentuminen mahdollistaa aiempaa perusterveydenhuolto-keskeisemmän ja ehkäisylähtöisemmän ajattelutavan ja terveyspalvelujärjestelmän kehittymisen Yhdysvaltoihin. Säännellyn hoidon markkinoiden kypsyminen pakottaa palveluja tarjoavat organisaatiot yhteisölähtöiseen toimintojen suunnitteluun. Tämä puolestaan avaa mahdollisuuksia ehkäisevän terveydenhuollon edustukselle näiden organisaatioiden strategisessa johdossa. Vertikaalisten, tietylle väestönosalle kokonaisvaltaisesti terveyspalvelut tarjoavien palveluketjujen kehittyminen puolestaan lisää palvelujen tuottajien julkista tilivelvollisuutta toiminnan kliinisistä ja taloudellisista tuloksista. Näitä tuloksia tullaan tarkastelemaan aiempaa väestölähtöisemmin, jolloin ehkäisevän terveydenhuollon asema vahvistuu sitäkin kautta toiminnan kaikilla sektoreilla.

Kimmo Räsänen

SF-36-terveyskysely koetun terveyden ja toimintakyvyn mittarina

Erilaisia terveyden ulottuvuuksia mittaavia kyselyjä on kehitelty viime vuosikymmeninä useita. SF-36-kyselyssä mitataan fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä, fyysistä ja tunneperäistä roolia, kipuja ja särkyjä, yleistä terveydentilaan sekä vireyttä ja mielenterveyttä 36 kysymyksellä. Helsingin Laajasalossa tehdyssä tutkimuksessa se soveltui hyvin aikuisväestön terveydentilan mittaamiseen ja antoi varsin seikkaperäistä tietoa mm. terveydenhuollon resurssien jaon ja tuloksellisuuden seurannan pohjaksi.

Erik Hagman

Iäkkäiden astmapotilaiden lääkkeet

Tutkimuksessa vertailtiin vähän yli sadan iäkkään eteläpohjalaisen astmapotilaan ja samanikäisten astmaa sairastamattomien lounaissuomalaisten verrokkien käyttämiä lääkkeitä. Tulehdus-, kipu- ja reumalääkkeitä sekä psyykenlääkkeitä oli merkitsevästi harvemmilla astmapotilailla kuin verrokeilla. Tämä viittaa siihen, että astmapotilaiden muiden sairauksien ja oireiden lääkitystä vältetään sivuvaikutusten pelossa. Sydänlääkkeiden yleisyys astmapotilailla kiinnittää huomiota, vaikkei tutkimus annakaan vastausta siihen, oliko niiden aihe kaikissa tapauksissa oikea. Astman lääkehoidon uudet suositukset oli tutkimusalueella omaksuttu vuonna 1992 hyvin.

Hanna Närhi, Hannu Puolijoki, Matti Rekiaro, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Lääkehaittavaikutukset sairaalaan otetuilla vanhuspotilailla

Vanhuspotilaiden alttius lääkkeiden haitallisille sivuvaikutuksille on tavallista suurempi jo ikääntymiseenkin liittyvien muutosten vuoksi, mutta myös siksi, että monilla vanhuksilla on käytössä useita lääkkeitä samanaikaisesti. Turussa selvitettiin lääkehaittavaikutusten esiintymistä sisätautiosastoille ja geropsykiatriselle osastolle otetuilla vanhuspotilailla. Lääkehaittavaikutus oli mahdollinen, todennäköinen tai varma joka kymmenennellä potilaalla ja se oli syynä sairaalahoitoon 6 %:lla potilaista. Yleisimmät haittavaikutukset olivat neuroleptien aiheuttama ekstrapyramidaalioireyhtymä, varfariinin ja tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat verenvuodot sekä antibioottien aiheuttama ripuli. Diureettien tai digoksiinin aiheuttamia haittavaikutuksia ei aineistossa esiintynyt. Tutkimuksella on mahdollista tunnistaa lääkehoidon alueita, joihin terveydenhuollon henkilökunnan koulutusta ja potilaalle annettavaa lääkeinformaatiota on tarpeellista suunnata.

Ismo Räihä, Hilkka Virtanen, Tapio Hakamäki, Anja Kahra, Outi Keränen, Aapo Lehtonen, Kalevi Pihlajamäki, Asta Pyyhtiä, Tapio Rajala, Leena Roivas, Eero Vaissi

Sisemmän kaulavaltimon ja nikamavaltimon dissektoituman oireet, diagnostiikka ja hoito

Kaulan valtimoiden dissektoituma voi syntyä trauman seurauksena tai spontaanisti sisemmän kaulavaltimon tai nikamavaltimon kallonulkoiseen tai kallonsisäiseen osaan. Useimmin dissektoituma sijaitsee kallon ulkopuolisessa sisemmässä kaulavaltimossa. Tavallisimpia alkuoireita ovat päänsärky, kasvo- tai kaulakipu, Hornerin oireyhtymä, iskeemiset aivo-oireet sekä oireet aivohermoista. Osa dissektoitumista on oireettomia, ja koska nämä yhdessä lieväoireisten dissektoitumien kanssa jäävät usein diagnosoimatta, tauti lienee edelleen alidiagnosoitu. Dissektoituma tulee muistaa erityisesti nuorten potilaiden aivoiskeemisten ilmentymien etiologiana. Nuorista aivoinfarktipotilaista jopa 20-50 %:lla infarktin syynä voi olla kaulan valtimoiden dissektoituma.

Outi Heikkilä, Tapani Tikkakoski, Sami Leinonen, Kyösti Sotaniemi, Martti Lepojärvi

Kantaluumurtumien hoito

Kantaluumurtumista seuraa usein pitkäaikainen tai pysyvä invaliditeetti. Tämän riskin sekä ristiriitaisten hoitolinjanäkemysten vuoksi näiden vammojen diagnostiikkaan ja hoitoratkaisuihin on syytä paneutua huolellisesti. Dislokoituneiden nivelensisäisten kantaluumurtumien konservatiivisella hoidolla on pitkään ollut kannatusta, mutta leikkaustekniikoiden ja sädediagnostiikan kehityttyä nämäkin murtumat tulee nykyään hoitaa pääsääntöisesti leikkauksella.

Jyrki Kankare

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030